Kuvat
Jouni Harala
Tv-ohjelman lisäksi Hanna ja Mikko luennoivat yhdessä. Mikolla ei ole vielä töitä sovittuna tälle vuodelle. ”Hanna tukee, kun usko meinaa loppua ja mietin, ajelehdinko vain.”
Tv-ohjelman lisäksi Hanna ja Mikko luennoivat yhdessä. Mikolla ei ole vielä töitä sovittuna tälle vuodelle. ”Hanna tukee, kun usko meinaa loppua ja mietin, ajelehdinko vain.”

Hanna Brotherus ja Mikko Kuustonen ovat iloisia siitä, että löysivät toisensa vasta tukevasti keski-iässä. – Tarvittiin pitkät liitot, perheet ja kokemukset, että kohtasimme juuri tällaisina.

Oikeasti Hanna Brotheruksen, 51, ja Mikko Kuustosen, 59, ei pitänyt edes muuttaa, mutta siinä he nyt seisovat, kavereittensa nurkista tulleina, keskellä jäätävää hässäkkää ja vailla pääsyä omaan kotiin. Sillä välin kun uusi koti Helsingin keskustassa odottaa viivästyneen remontin valmistumista, vaatteet kulkevat matkakasseissa ja muu omaisuus seisoo laatikoissa varastojen perukoilla. Uusperheelle tuli lähtö edellisestä kodista, kun tuttavat marssivat ovelle, halusivat lapsensa kouluun samalle alueelle ja ilmoittivat asunnon olevan täydellinen juuri heille.

– Sitten he ostivat asuntomme, ja nyt meillä ei ole ­kotia, Mikko tiivistää lähiviikkojen vaiheet.

Muuttoliike todistaa Hannalle ja Mikolle ominaisista piirteistä: isojakaan siirtoja ei kelailla liikaa, vaan luotetaan intuitioon ja kokemukseen, että kaikki järjestyy.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Olemme tehneet monta elämän laskuvarjohyppyä. Loikanneet jo ja miettineet sitten, aukeaakohan varjo, Hanna kuvailee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tai pikemminkin että, onko sulla se varjo, Mikko ­lisää.

– Eikä se pelota yhtään. Luotan elämään ja siihen, että me kaksi ei tulla turvallemme pahasti. Minä luotan sinuun, Hanna katsoo Mikkoon.

Muuttovauhti kertoo myös siitä, ettei tässä perheessä ole kiinnytty paikkaan tai tavaroihin. Elämänmuutoksissa on tullut karsittua kaikki tarpeeton.

– Avioeroissamme luovuimme kumpikin paljosta. Muutimme ensin tahoillamme omillemme, sitten yhteen ja nyt ensimmäistä kertaa yhdessä uuteen kotiin. Joka kierroksella olemme karsineet turhaa, Hanna sanoo.

– Arjen minimalismista on tullut luontevasti yhteinen juttu. On vahvistunut ajatus, että koti syntyy ihmisistä, tilasta ja yhdessä olemisesta, Mikko jatkaa.

Edes työt koreografina ja muusikkona, luennoitsijoina ja esiintyjinä eivät kerrytä tavarapaljoutta. Hannalla on suunnilleen joogamatto ja trikoot, Mikolla huuliharppu ja kaksi kitaraa.

– Nytkin mietin, voisinko luopua toisesta skittasta. Emme ole kumpikaan kamafriikkejä, Mikko sanoo.

– Minä kyllä myönnän olevani kauneudesta nauttiva esteetikko, ja Mikko on antanut tilaa sille. Hän kestää sen, että meillä on paljon vaaleanpunaista ja emaliastioita, Hanna kiittelee.

Mikko vitsailee, ettei häntä värisokeana haittaa vaa­leanpunaisuus ja ettei hän ymmärrä emali-ihastusta, koska tulee ajalta, jolloin emalivateihin synnyttiin. Kun hän kuvailee astioita kirppiskamaksi, Hanna valpastuu:

– Ne on siis ostettu kirppiksiltä, niitä ei myydä pois siellä, Hanna tarkentaa.

– Jonain päivänä teen vielä biisin siitä, kuinka paljon emaliastioita ihmisellä pitää olla. Elämäni keskellä emalia, Mikko vinoilee.

Mikon mukaan Hanna ei pysy ikinä aloillaan, tanssija kun on. ”Olen tottunut siihen, että kesken juttelun Hanna häviää pöydästä ja kohta jalkaterät viuhuvat jossain taustalla.”
Mikon mukaan Hanna ei pysy ikinä aloillaan, tanssija kun on. ”Olen tottunut siihen, että kesken juttelun Hanna häviää pöydästä ja kohta jalkaterät viuhuvat jossain taustalla.”

Kaatuneet kulissit

Hanna tiesi Mikosta juuri biisit. Ne automankassa puhkisoitettujen c-kasettien osuvimmat sanoitukset, joiden kanssa hän oli itkenyt kipeimpiä hetkiään tai joiden sanoma oli tullut yhtä lähelle kuin kosketus iholle. Kappaleista oli syntynyt mielikuva hienosta taiteilijasta.

– Kun nyt arjessa katson Mikkoa, tulee nopeita fläsäreitä – onks toi se Mikko Kuustonen! Tuo on se, jota lauloin autossa. Ne ovat hassuja välähdysmäisiä hetkiä.

Vieressä Kuustosta naurattaa.

– Ai tyyliin miksi toi on meillä?

” Jos olisin nähnyt sinut työssäsi jo aiemmin, olisin varmasti ihastunut.”

Mikollakin tulee flashbackeja Hannasta, lähiajoilta, treenaamassa toipuvien addiktien kanssa tehtyä Himo-teosta. Aikoinaan Mikko on kuulunut toipujiin itsekin. Nyt hän seurasi Hannaa harjoituksiin kuntomielessä.

– Sinun juttusi on, miten kohtaat ja kohtelet muita. Se, että et ikinä ohita ihmistä, tekee minuun tavattoman suuren vaikutuksen. Jos olisin nähnyt sinut työssäsi jo aiemmin, olisin varmasti ihastunut tapaasi olla läsnä, Mikko arvioi.

On vähän ihmeellistäkin, etteivät parin polut ristenneet aiemmin, vaikka ne olivat kiertäneet samoja piirejä. Kumpikin on tehnyt töitä ihmisoikeuksien ja sosiaali-, terveys- ja kehitysyhteistyön parissa, ja heillä oli yhteisiä tuttuja. Työt ja tekijänsä kuitenkin kohtasivat vasta, kun Hanna kutsui Mikon tekemään musiikkia tanssiteokseensa I stopped my body. Hannan sisko oli juuri menehtynyt rintasyöpään, ja kuolemaa käsitellyt esitys tehtiin Marian sairaalaan syövästä toipuvien naisten kanssa.

– Mietin jo silloin, että on sulla uskomaton pokka, Mikko tunnustaa.

– Hannan töissä on tyrmäävyyttä, jota en koe samalla voimalla tavoittavani lauluissani. Koska populaarikulttuuri jää usein ohueksi, minun on vaikea kuvitella, että musiikkini yksistään riittäisi tekemään samanlaista vaikutusta.

”Koska elämässä kulissit ovat romahtaneet moneen kertaan, olemme tietoisia siitä, mikä on tärkeintä.”

Noihin aikoihin Hannan elämässä tapahtui paljon. Siskon kuolemaa seurasi avioero ja elämän uudelleen järjestely neljän lapsen kanssa. Myöhemmin iski ihastuminen Mikkoon, ja pari julkisti suhteensa vuonna 2014. Samaan vuoteen päättyi Mikon 32 vuotta kestänyt avioliitto. Hanna ja Mikko vihittiin keväällä 2018.

– Olemme puhuneet siitäkin, että onneksi emme tavanneet aiemmin, onneksi vasta nyt. Jos olisimme ihastuneet parikymppisinä, moni koulu olisi ollut kesken. Tarvittiin pitkät liitot, perheet ja kaikki kovat kokemukset, että kohtasimme juuri tällaisina.

Hanna puhuu aitouden oivaltamisesta, mitä elämänkokemukset ovat heille opettaneet.

– Koska elämässä kulissit ovat romahtaneet moneen kertaan, olemme tietoisia siitä, mikä on tärkeintä. Elämää voi koristella materialla, mutta ei se paranna sitä.

Koreografi lukee kroppaa

– Miten tässä istutaan, Hanna kysyy käydessään pöytään.

Sopivaa tunnelmaa varten ihmisten on asetuttava koreografin mielessä oikein.

– Olen hyvin organisoiva ja rasittavuuteen asti reagoiva. Saatan pyytää perhettä vaihtamaan istumapaikkoja, jos ihmisten asetelma tuntuu häiritsevältä. Olen ylpeä ammatistani, mutta en aina osaa erottaa sitä muusta olemisesta, Hanna naurahtaa.

Mikko ihmettelee enää sitä, jos Hanna ylipäätään istuu tuolissa aloillaan. On kuulemma tyypillisempää löytää hänet makuultaan, koukistelemasta tai ojentelemasta raajojaan.

– Olen tottunut, että kesken juttelun Hanna häviää pöydästä ja kohta jalkaterät viuhuvat jossain taustalla. Keskustelukumppani katsoo yleensä hämillään ja kysyy, tarvitseeko Hanna välitöntä apua, Mikko selvittää.

Hanna perustelee olevansa herkempi tajuamaan, milloin keho kaipaa liikettä tai päästä makuulle. Samoin hän pistää merkille muiden kehojen viestit.

– Hanna saattaa seurueessa todeta kuin yhteisenä agendana, että meidän Mikon täytyy nyt venytellä ja käydä vessassa, Mikko kertoo tottuneesti.

– Kieltämättä ammatinvalintani lyö toisinaan liikaa ­läpi, Hanna virnistää.

Vaikka Mikko lempeästi vitsaileekin vaimonsa fyysisellä suoruudella, tapa on muokannut hänenkin asenteitaan.

– Hanna korostaa, että keho on viisaampi kuin mieli. Se on ihmisen ainoa koti ja hän kunnioittaa sitä. Minä taas pidän treenaamista tärkeänä, mutta olin vierastanut yhteisiä harjoitteita. Siinä kelkkani on kääntynyt täysin. Olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun tilanteisiin meneekin fyysisen yhdessä tekemisen kautta.

Sitä Mikko todisti viimeksi yhteisen Kimpassa-ohjelman kuvauksissa. ­Pian alkavassa sarjassa Hanna ja Mikko kyläilevät julkkisparien luona ja tsuumaavat keskustelun näiden parisuhteisiin. Kun Hanna sanoo tulleensa tv-työhön pystymetsästä, Mikko arvioi juuri sen tehneen kohtaamisista aitoja.

– Olet upea, kun sinulla ei ole ihmisille lukitsevia etuliitteitä. Lähestyt vilpittömän avoimena, ai sä olet tuollainen, Mikko kuvailee.

– Koreografina olen tottunut menemään nopeasti iholle. Suora kontakti pudottaa panssarit väliltä ja tittelit otsasta, Hanna vastaa.

”Sen olon tunnistaa, kun kaikki toisen sanoma saa vain ärsyyntymään.”

Ohjelmassaan Mikko ja Hanna ovat hosteja, omina itsenään, omissa ammateissaan. Eivät terapeutteja tai muiden elämän analysoijia.

– Eniten olemme ihmettelijöitä, se on ihan parasta. Joidenkin ratkaisut keskusteluttivat paljon, osa tuntui meistä mahdottomilta ja joidenkin malleja innostuimme kokeilemaan itse.

Edellisiltana pari on toistanut Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen mallia purkaa väsymys liikkumiseen ennemmin kuin puolisoon.

– Olimme aivan liian väsyneitä ratkomaan joitakin isoja kysymyksiä. Sen olon tunnistaa, kun kaikki toisen sanoma saa vain ärsyyntymään. Menimme salille, kumpikin tahoillemme, ja puhuimme vasta sitten, Mikko kuvailee.

– Toinen hyvä oppi on rauhoittaa yhteiset ruokahetket. Jos kotiin tullessa meinaa kuolla nälkään, kannattaa tehdä ensin voileipä ja kokata sitten illallinen rauhassa. On ikuisesti kaunista tehdä ruoka yhdessä ja syödä se yhdessä, Hanna jatkaa.

”Luotan elämään ja siihen, että me kaksi ei tulla turvallemme pahasti. Minä luotan sinuun”, Hanna sanoo Mikolle.
”Luotan elämään ja siihen, että me kaksi ei tulla turvallemme pahasti. Minä luotan sinuun”, Hanna sanoo Mikolle.

Uusperheen haasteet

Kimpassa-ohjelman kymmenestä parista yhdeksän on uusperheitä, aivan kuten Hannan ja Mikonkin liitto. Ohjelmassa määrä on sattumaa, mutta kertoo tästä ajasta. Brotherus-Kuustonen-huushollissa asuvat Hannan kaksi nuorinta lasta, 17-vuotias tytär ja 18-vuotias poika. Laajennettuun perheeseen kuuluu yhteensä kuusi lasta, kolme lastenlasta, ikääntyviä sisaruksia sekä vanhempia.

– Jos joskus oli ajatus, että keski-iässä elämästä tulee seesteistä, niin ei tule. Aina on jokin hässäkkä päällä, iloja ja suruja ihan hirveästi, Mikko kertoo.

– Yhtäkkiä suurin haaste onkin löytää se meidän kahden aika, Hanna jatkaa.

Perheiden yhdistämistä on helpottanut, että osa lapsista oli jo omillaan ja loputkin itsenäisiä ja aikuistumassa. Hanna kiittelee, miten pakottomasti Mikko on luonut suhteen hänen lapsiinsa.

– Sinusta on tullut lapsilleni perheenjäsen, ja he tykkäävät sinusta, Hanna sanoo.

– Mikon pimeä huumori poikani kanssa on sellaista, että heidän pitäisi joko aloittaa yhteinen puheohjelma tai vaihtoehtoisesti hakeutua yhdessä hoitoon.

Nykyään lasten työt näyttelijöinä, muusikkoina ja tanssijoina risteävät yhteisissä projekteissa.

– Jälkikasvulla on oma rytminsä ja viisautensa, ja sitä on kunnioitettava.

Uusperheissä on usein erityisiä jännitteitä. Hannan mukaan yhteyden luomiseksi paras ohje on kuulluksi tuleminen.

– Ei ole muuta tietä kuin tunnistaa tunteensa, puhua ne ääneen, ja toisen kestää ne silloinkin, kun tunteet ovat vaikeita. Tunteet menevät kyllä ohi, jos ne voi jakaa ja niiden kanssa tulla hyväksytyksi.

Mikko lisää, ettei toisen ongelmia tarvitse lähteä ratkomaan.

– Kaltaistemme yliempaattisten ihmisten vaarana on tunne, että pitää selvittää toisen ongelmat. Olen ollut kova etsimään ratkaisuja silloinkin, kun niitä ei ole minulta pyydetty. Joskus siinä tulee ohitettua toinen. Riittäisi, että kuuntelee ja on läsnä.

Rahasta ja rakkaudenteoista

Mikko kuvailee muusikonuransa suosiota seuranneita vuosia 90-luvulla harakkavaiheeksi. Työ vaihtui pitkän kyntämisen jälkeen menestykseksi, ja taloudellinen elintaso nousi muutamassa kuukaudessa mullistavasti.

– Työläisperheen kasvattina huomasin haalivani lapsilleni kaiken sen, mistä en ollut itse osannut haaveillakaan. Hetken varallisuus varmasti toi onneakin, mutta tasoittui sitten. Nykyään tuo vaihe tuntuu lähinnä häpeälliseltä, Mikko miettii.

– On kiinnostavaa keskustella ostamisesta Hannan teini-ikäisten kanssa. Jos jotain olen heiltä oppinut, niin suhdetta kuluttamiseen. Hankinnat punnitaan eettisyydellä.

Siinä missä Mikko on tehnyt taloudellisen luokkaretken, Hanna kasvoi keskiluokkaisessa perheessä ja peri tarkkuuden rahankäytössään.

– Meillä ei ollut niukkaa, mutta rahasta oltiin huolellisia. Neljän lapsen äitinä olen tottunut ostamaan kaikki vaatteet kirppareilta ja tiedän, mitä maitolitra maksaa, Hanna sanoo.

– Suhteemme alussa katsoin pitkään, kun Mikko antoi lapsille kympin jäätelöä varten. Muistutin aina, että pyydä loput takaisin.

”Me olemme hyvä kombo.”

Muuten Hannaa ja Mikkoa yhdistävät enimmäkseen yhteiset arvot: erilaisuuden arvostus, uteliaisuus ihmisiin ja uuden oppimiseen, loikat uusiin haasteisiin. Niitä kuitenkin toteutetaan omalla tyylillä. Hanna on nopea, kärsimätönkin ja menee tilanteisiin fyysisen tekemisen kautta. Mikko on sanoilla pyörittelijä, verkkaisempi tutkija.

– Me olemme hyvä kombo. Minä olen levoton ja pistän ideoita alulle, Mikko vie ne loppuun. Olemme impulsiivisia mutta erirytmisiä. Haluan nousta varhain ja saan voimaa tekemisestä, Mikko tarvitsee enemmän hidasta aikaa, Hanna vertaa.

– Amen! Mikko nyökkää.

– Erilaiset tempot ovat rikkaus, joiden kanssa oppii kyllä elämään.

Mikko on tehnyt analyysin, että Hannan valikosta puuttuu kokonaan käsite passiivinen löhöily. Sen ansiosta hänkään ei iltaisin helpolla lösähdä telkkarin eteen. Hannalta uupui myös aurinkolomailun konsepti, jota Mikko sentään yritti esitellä suhteen alussa yhteisellä Thaimaan-lomalla.

– Kävelimme rannalle ja kysyin, otetaanko aurinkovuoteet vai laitetaanko pyyhkeet hiekalle. Muistan vieläkin ilmeesi, kun kysyit: Miksi? Kun levitin pyyhkeen, katsoit yhtä hämilläsi: Meetsä tohon? Mikko nauraa.

– Olisin helposti vedellyt siinä kolme tuntia kookosmehua ja kuunnellut musaa. Mutta ei, me ei sit menty siihen. Oli kuulemma niin paljon käveltävää.

”Että jos joskus mietit, rakastanko sinua, muistele sitä hetkeä.”

Hanna taas muistuttaa todellisesta rakkaudenteostaan Punaisella merellä. Sillä lomalla hän osallistui sukelluskurssille, vaikka oli aina pelännyt laittaa edes kasvojaan veden alle.

– Tajusin, miten tärkeää sukeltaminen oli Mikolle, ja uskalsin vain hänen takiaan. Kurssilla itkin kauhusta jokaisen tunnin jälkeen, mutta opin myös näkemään uuden maailman, Hanna kertoo.

– Että jos joskus mietit, rakastanko sinua, muistele sitä hetkeä.

Mikko miettii uusiksi arjestaan kertovaa biisiä. Ehkä siitä tuleekin Emalia ja toimintaa.

Mikko Kuustonen

  • 59-vuotias muusikko ja puhetyöläinen syntyi Leppävirralla. Tyttäret Iina ja Minka Kuustonen, ukki näiden kolmelle lapselle.
  • Tekee puolisonsa Hannan kanssa Kohtaamisen ja läsnäolon laboratorio -luentoja.
  • Kimpassa-sarja Nelosella 6.1. alkaen. Uusi SuomiLOVE-kausi pyörii Ylellä.

Hanna Brotherus

  • 51-vuotias koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija asuu syntymäkaupungissaan Helsingissä. Lapset Robert, 24, Johannes, 22, Amos, 18, ja Elsa, 17.
  • Valmistelee 90 hengen tanssiteosta Hong Kong Arts Festivaleille, ensiesitys 21.2.
  • Kehotyöskentelyn ohjaaja lääkärikeskus Aavan Virtavalmennuksessa.
Vierailija

Muutaman heidän haastattelunsa nyt lukeneena en enää jaksa katsoa ohjelmaa. Tykkäsin heistä ensin, nyt koen heidät hirvittävästi omaa erikoisuuttaan, erityisyyttään ja erinomaisuuttaan sekä aivan valtavan, räjäyttävän upeaa parisuhdettaan korostavina. Epärealistisina ja epäaitoina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla