Töissään näyttelijänä Iina Kuustonen on pedantti valmistautuja ja olisi ensin kaivannut jonkinlaista oppikirjaa myös vanhemmuuteen.  – Aika pian kirkastui, että tämä on se asia, jossa olen pelkkä sivustaseuraaja.
Töissään näyttelijänä Iina Kuustonen on pedantti valmistautuja ja olisi ensin kaivannut jonkinlaista oppikirjaa myös vanhemmuuteen. – Aika pian kirkastui, että tämä on se asia, jossa olen pelkkä sivustaseuraaja.

Näyttelijä Iina Kuustoselle oli selvää, että hän jää lasten kanssa kotiin ja puoliso Sebastian Rejman jatkaa töissä. – Tuntuu arvokkaalta saada olla kotona, kun lapset ovat pieniä.

Joskus vessaharja voi olla paljon enemmän kuin pelkkä siivousväline. Siitä voi yllättäen tulla vaikkapa symboli omistajansa kulutustottumusten muutokselle. Niin kävi näyttelijä Iina Kuustosen, 36, harjalle, tuolle designharjasarjansa jo kolmannelle edustajalle Kuustosen posliinipytyn kupeessa. Kun kaksi edeltäjää olivat lapsivieraiden käsittelyssä särkyneet, ne oli linkaistu roskiin ja korvattu uusilla.

– Kolmannen kohdalla totesin ei perhana. Sen sijaan, että ostaisin taas viidenkympin harjan, kaivoinkin esille superliiman ja korjasin vanhan, Iina Kuustonen kertoo äänessään sekoitus syyllisyyttä, maailmantuskaa ja toiveikasta uskoa paremmasta.

Sudin korjauspäätös liittyy lähikuukausien säästäväisyyteen kotikaranteenissa, mutta myös Iinan pidempi­aikaiseen valpastumiseen omien ostotottumusten karsimiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Siskoni Minka on esimerkkini kuluttamiseen, kierrätykseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvissä asioissa. Myös äitimme on ollut minua valppaampi kierrättäjä, hän pesee tällaiset minigrippussitkin, Iina kertoo viikatessaan omaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänään Iina on pakannut Töölönlahden rantaan eväät: voileivän ja termosmukillisen kahvia.

– Minulla koronakevät sai aikaan konkreettisen heräämisen perheeni arkitavoissa. Kun kaupassa käytiin harvemmin ja harkitummin, käytimme varastot loppuun mieluummin kuin ryntäsimme taas ostamaan lisää. Lasten villahousujakin tuli parsittua uusien sijaan. Hyvä, jos tällaisia tapoja jää elämään.

Iina on viime aikoina miettinyt paljon kulutustapojaan. ”Haluan tukea kotimaisia suunnittelijoita ja sijoittaa kestävyyteen. Tämä kevät on saanut päivittämään omia tottumuksiani.”
Iina on viime aikoina miettinyt paljon kulutustapojaan. ”Haluan tukea kotimaisia suunnittelijoita ja sijoittaa kestävyyteen. Tämä kevät on saanut päivittämään omia tottumuksiani.”

Tarvitseeko kaikkea osata?

Iina on muutenkin viettänyt viime vuodet kotona tiiviimmin kuin koskaan ennen. Siihen on kaksi syytä: kolme ja puoli vuotta sitten syntynyt esikoispoika sekä pian puolitoistavuotias tytär.

– Vanhemmuus on tuntunut hirmu luonnolliselta. Olen aina ollut luonteeltani huolenpitäjä ja tiennyt haluavani äidiksi. Lapset ovat varmasti olleet suurin haaveeni elämässä. Ehkä siksi elämänmuutos ja kotiin jääminen ovat tuntuneet niin mieluisilta ja luontevilta. Minä vilpittömästi nautin lasten kanssa olemisesta.

”Kun esikoinen sitten oli sylissä, ajattelin: Missä on käyttöopas!”

Havainnot vanhemmuudesta ovat yksi Iinan lempiaiheista, mutta neuvojaan tai oivalluksiaan hän avaa silti varoen.

– Vanhemmuuden kokemukset ovat jokaiselle niin henkilökohtaisia ja yksilöllisiä. Yksi voi rakastaa kotona olemista, ja toiselle se ei toimi alkuunkaan. Silti jokaisen kokemusta tulee kunnioittaa ja jokainen etsii omalle perheelleen sopivimman tien. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti tai kasvattaa lapsiaan.

Ehkä siksi ei ole sitä kaikenkattavaa vanhemmuuden oppikirjaakaan, jota Iina kaipasi ensihetkinään äitinä.

– Olin opiskellut kaiken raskaudesta ja synnytyksestä ja tiesin, mitä voi tapahtua siihen asti. Kun esikoinen sitten oli sylissä, ajattelin: Missä on käyttöopas! Miten homma hoidetaan tästä eteenpäin? Iina muistelee.

– Aika pian kirkastui ajatus, että tämä on se asia, jossa olen ensimmäistä kertaa pelkkä sivustaseuraaja tai apukädet uuden ihmisen matkalla. Voin vain tehdä parhaani ja hyväksyä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pedantilta valmistautujalta tilanne vaati hyväksymistä: kaikkea ei voikaan hallita tai opiskella etukäteen.

– Tykkään olla hyvin valmistautunut enkä tee mielelläni mitään puolittain. Työssänikin nautin taustatöiden tekemisestä, se rakentaa hyvän pohjan, jolta voi kyllä myös heittäytyä, poiketa ja improvisoida, Iina vertaa.

– Myös vanhemmuudessa kaikkeen kasvetaan sisään, opitaan vasta siinä vauhdissa ja eläessä. Se on pitänyt hyväksyä. Ajatus on myös helpottava: minun ei tarvitse vielä tietää, miten koululaisia kasvatetaan. Sen ehtii sitten aikanaan.

Omistautumista ja irtiottoja

Vaikka Iina sanoo käytännössä jääneensä kotiäidiksi, ei hän ole täysin pitänyt taukoa töistä. Ivalo-sarjaa ja Sykettä kuvattiin, kun esikoinen oli vielä vauva, ja nyt tytär vuorollaan kulki mukana Downshiftaajien kolmannen kauden kuvauksissa.

Vauvojen välissä Iina muun muassa teki ääniroolin Tuhtona uudessa Muumilaakso-sarjassa. Iina oli brittikollegansa Kate Winsletin tähdittämän englanninkielisen version ainoa suomalaisnäyttelijä. Hänet lennätettiin Lontooseen nauhoittamaan repliikkejään Oscar-palkitun Steve Boxin ohjauksessa.

– Se oli mielettömän hieno ja kiinnostava tilaisuus nähdä, miten äänirooleja tehdään maailmalla. Ensi-iltaan en vain ehtinyt mukaan, kun toinen synnytykseni oli silloin käsillä.

Iinan ja avopuoliso Sebastian Rejmanin työnjako lapsiperheen puikoissa on sujunut kivuttomasti. Mies keikkailee laulajana ja näyttelee parhaillaan Syke-sarjassa.

– Meille oli luonteva valinta, että minä olen nyt kotona ja Sebu jatkaa töissään. Välillä vaihdamme vetovastuun lennossa, ja Sebu on hoitanut lapset, kun minä olen palannut töihin. Tuntuu arvokkaalta saada olla kotona, kun lapset ovat lyhyen hetken pieniä. Haluamme panostaa ja sijoittaa siihen.

”Olen ollut aika omistautuva äiti ja kuvitellut olevani korvaamaton.”

Joitakin hetkiä on tallentunut Iinan muistiin kuvankirkkaina. Niin kuin se tunti, jolloin esikoinen jäi ensimmäistä kertaa kotiin hoitajan kanssa.

– Olen ollut aika omistautuva äiti ja kuvitellut olevani korvaamaton. Kun sitten lähdin yksin, se oli tietysti jännittävää mutta samalla suuri onnistumisen kokemus. Olin täynnä riemua ja elämännälkää, kun pääsin autonrattiin: mihin mä ajan, mitä teen tällä ajalla!

Silloin Iina ajoi suosikkimaisemiinsa Helsingin Uunisaareen tuijottamaan merta.

– Se oli jo ihan huumaavaa. Baariin en ole ehtinyt vieläkään.

Senkin Iina muistaa, miten puoliso reagoi uutiseen toisesta lapsesta: hankkimalla saksalaisen perheauton. Siihen asti kolmikko oli sinnitellyt pikkuautolla, jonka etupenkille ei mahtunut, jos takapenkillä oli turvaistuin.

– Sebu rakastaa uutta autoaan niin kuin autoihminen vain voi. Kerran pysäköin sen vähän kiireellä ja osuin vanteilla kanttikiveen. Siitä saa ihan mehevän riidan aikaiseksi. Itse reagoin tosi kypsästi kieltäytymällä ajamasta autoa moneen viikkoon, Iina naurahtaa ironisesti.

Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä Iina on mukana järjestämässä Facebook-keräystä kehitysmaiden lasten hyväksi. ”Maailmanlaajuinen pandemia iskee kovimmin juuri heihin.”
Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä Iina on mukana järjestämässä Facebook-keräystä kehitysmaiden lasten hyväksi. ”Maailmanlaajuinen pandemia iskee kovimmin juuri heihin.”

Haalari Ilo By Dakini, kaulakoru Linda Toye, nahkatakki Diesel, sandaalit Martens.

Haaveista ja haastamisesta

Downshiftaajien uudella kaudella Iinan ja Jussi Vatasen näyttelemä tv-perhe muuttaa maalle osin töiden perässä mutta myös turvatakseen lapselleen kaupunkikorttelia turvallisemman kasvuympäristön. Vähän samaa Iinakin on pyöritellyt mielessään. Hän on asunut 15 vuotta samassa kivitalossa Helsingin Kalliossa. Sisko Minka asuu naapurissa, äiti lähellä ja isäkin, Mikko Kuustonen, kävelymatkan päässä. Ilmettään ehostanut kaupunginosa on nykyään myös lapsiperheiden suosiossa.

Meri on muutaman korttelin päässä, samoin tämä Töölönlahti, jonka lenkkireittejä Iina on juossut 16 vuotta, Teatterikorkean ajoista lähtien.

– Silti aina välillä iskee fyysinen pakottava tarve luontoon. Sieltä saan mielenrauhaa, energiaa ja maadoittumista. Onnellisimmillani olen mökkivaatteissani, kumpparit jalassa, Iina miettii.

– Unelmissani asun paikassa, jossa toiselta puolelta aukeaa metsä ja toiselta meri tai järvi. Varsinkin kun lasten kanssa ongitaan kuralammikoista, nousee ajatus, että voisihan sitä kalastella vähän puhtaammassakin lätäkössä. Olen jo sanonut haaveen ääneen ja alkanut säästää sitä varten.

Siihen saakka Iina ottaa ilon irti nykyisen kodin eduista. Samassa talossa on näet parhaillaan tuttavan asunto tyhjillään. Iina siskoineen on käyttänyt sitä korona-arjen työhuoneenaan, luentosalinaan ja treenitilanaan.

Iina innostuu selittämään tunnetaitokurssista ja kirjoista, jotka ovat sparranneet häntä paitsi työssä roolihenkilön motiiveja kaivellessa myös lapsiarjessa tulkitessa huutavan vaippahousun tarpeita. Sitten ajatus hyppää lukupiiriin, jonka hän perusti keväällä ystävänsä Katja Ståhlin kanssa, ja kohta Iina jo kertoo joogaopinnoistaan. Siinäkään ei riittänyt harrastelu, vaan hifistelijä opiskeli joogaopettajaksi. Tunteja hän ei ole vetänyt, kurssi oli lähinnä omaksi iloksi.

– Tykkään viilaamisesta ja haluan viedä osaamistani kaikessa syvemmälle. Joogasta on tullut enemmän kuin harrastus, se on elämän opettelua ja itseni kuuntelemista, hyvää sisäänpäin kääntymistä, Iina sanoo.

– Koulussa saatoin olla pedantti lisäpisteiden toivossa, mutta nykyään hifistelyssäni on kyse oppimisen uteliaisuudesta ja uusien oivallusten löytämisestä. Omia tapoja kannattaa aina vähän haastaa ja päivittää.

Palataan vielä siihen lukupiiriin – mihin ikuinen itseopiskelija sellaista tarvitsee?

Muutama vuosi sitten Iinaan iski havahtuminen: hänellä oli lista asioita, joissa hän halusi kehittyä tai jotka toteuttaa. Muutama on jo mainittu, mutta lukuharrastuksen herättely oli vielä yksi. Iina on aina tykännyt lukea, mutta aikuisena hänestä oli tullut lähinnä lomalukija.

– Teini-iässä harrastus meinasi jäädä kokonaan, joten äiti päätti maksaa minulle ja siskolleni 20 markkaa luetusta kirjasta. Se voi kuulostaa hölmöltä, mutta motivoi jatkamaan tuulisina teinivuosina, jolloin lukeminen ei todellakaan ollut ykkösprioriteettimme. Sen jälkeen rahoja ei ole näkynyt, Iina virnistää.

– Nyt lukupiiri hyvällä tavalla pakottaa lukemaan. Kun toinen onkin eri mieltä, lukukokemus saa hyvissä keskusteluissa toisen kierroksen ja herättää ajatuksia.

”Mitä tahansa on tapahtunut, ystävä saa täyden tuen.”

Iina kuuluu useisiin verkostoihin ja ryhmiin. Tärkein ja pitkäikäisin niistä on Kissat, teatterikorkeassa muodostunut kuuden kurssikaverin ystäväporukka.

– Silloin meitä yhdistivät samanlaiset nutturat, siniset silmät ja tummat tukat. Nykyään olemme toistemme lasten kummeja, toisillemme vertaistukia ja luottoystäviä, joille voi kertoa ilonsa, paljastaa heikkoutensa ja alhaisimmat ajatuksensa. Tiedämme toisistamme ihan kaiken.

Aiemmin ryhmä kokoontui brunssille kerran kuussa, nyt tavataan harvemmin niin kuin ruuhkavuosissa tuppaa käymään. Eristysaikana ystävät ovat kokoontuneet netissä, viimeksi vietettiin kevätjuhlia Zoom-yhteydellä.

– Se on pysynyt ennallaan, ettei kukaan tule tapaamiseen hymyilemään ja esittämään jotain muuta kuin mitä on. Arvostan porukkamme armollisuutta. Mitä tahansa on tapahtunut, ystävä saa täyden tuen. Jokaisen tapaamisemme jälkeen palaan kotiin virkistyneenä ja täynnä uusia ajatuksia.

Iina Kuustonen

  • 36-vuotias helsinkiläisnäyttelijä asuu avoliitossa muusikko Sebastian Rejmanin kanssa. Perheeseen kuuluvat 3- ja 1-vuotiaat lapset.
  • Intohimoinen joogaaja harrastaa myös lenkkeilyä, kuntosalia ja kutomista. Unicefin hyvän tahdon lähettiläs.
  • Äänirooli uudessa Muumilaakso-sarjassa. Downshiftaajien 3. kausi nyt Elisa Viihteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla