Jenni ja Mikko kävivät läpi 11 erilaista lapsettomuushoitoa. Lopulta he saivat kaksi lasta lahjasoluilla. ”Haluaisin kiittää sitä tuntematonta, joka antoi meille tällaisen lahjan”, sanoo Mikko.

Kun lapsettomuushoitoja on takana vuosi, Jenni alkaa siivota. Aina hän on ollut siisti ihminen, mutta tämä on erilaista, epätoivoista. Joka päivä hän vie matot ulos, pesee lattian, tuulettaa petivaatteet. Elämää ei voi hallita, mutta kotinsa hän hallitsee. Tänne ei pääse pieninkään pölynhiukkanen.

Kerran hän tulee töistä tahrattomaan kotiin, kellahtaa sohvalle lehden kanssa ja ajattelee: tänään lepään. Sitten hän näkee lattialla roskan. On aloitettava kaikki alusta. Revittävä petivaatteet sängystä, vietävä ne ulos tuulettumaan, pestävä koko koti.

Mattotelineeltä hän soittaa itkien äidilleen: Tule auttamaan! Minun on pakko siivota, mutta en jaksa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äiti tulee, kantaa peitot sisään ja sanoo sen, mikä on päivänselvää. Tuo ei ole tervettä. Sinun on haettava apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

–  En tiedä tänä päivänäkään, oliko lattialla oikeasti roska vai ei, Jenni sanoo.

Kaikki romanttiset elkeet

Tarinan alku on ruusuinen, kuinkapa muuten. Mikko iskee silmänsä Jenniin baarissa eräänä toukokuun iltana 2001. Jenni on juuri urakoinut ylioppilaskirjoitukset ja on kaveriensa kanssa juhlimassa. Mikko on kuskina omille kavereilleen, ja Jenni pummii häneltä kyydin kotiin.

Matkalla Mikko puntaroi tilannetta ratin takaa: Jos tuo kaunotar ei mene yöksi kenenkään muun seurueen miehen luo, laitan hänelle aamulla viestin.

Jenni menee kotiinsa, Mikko lähettää viestin. Ja kukkia. Ja berliininmunkkeja. Jennin ylioppilasjuhliin hän ilmestyy kymmenen sinisen ruusun kanssa, koska on kuullut, että Jennillä on sininen mekko.

Muisto hymyilyttää Jenniä vieläkin.

– Se käytti kaikki romanttiset elkeensä heti alkuun.

He ovat nuoria, Jenni varsinkin, mutta alkavat pian haaveilla lapsesta. Ihan heti he eivät huolestu, vaikkei vauvaa kuulu. He asuvat Jennin opiskelujen vuoksi eri paikkakunnilla, joten ehkä he eivät vain ole olleet samassa osoitteessa otollisella hetkellä.

Kahden vuoden yrittämisen jälkeen Jenni ehdottaa tutkimuksia.

Ei tarvita lääkäriä tulkitsemaan

Mikko on yksin kotona, kun siemennesteanalyysin vastaus tulee postissa. Hän avaa kirjeen, lukee numerot, ymmärtää. Ei tarvita lääkäriä tätä tulosta tulkitsemaan.

Mikko lähettää tulokset Jennille. Sitten hän sulkee puhelimesta virran.

Hän skannaa paperin ja lähettää sen Jennille sähköpostilla. Sitten hän sulkee puhelimesta virran. Tänään ei pysty puhumaan.

Jenni avaa sähköpostin opiskelija-asunnossaan toisella paikkakunnalla. Skanneri on kääntänyt kirjeen ylösalaisin. Niska kenossa Jenni yrittää saada tietokoneen ruudulta selkoa.

Nolla prosenttia. Jenni yrittää soittaa Mikolle.

Numeroon, johon soititte, ei juuri nyt saada yhteyttä.

Lopetetaan tämä pelleily

On vaikea sanoa, mikä lapsettomissa vuosissa on pahinta. Kamalaa on niin paljon.

Aluksi Jenni ajattelee, että tutkimustulos on alku. Nyt tiedetään syy, nyt hoidetaan.

Mikko katsoo vierestä, kun piikkikammoinen vaimo pistää neulalla vatsaansa hormoneja, joista tulee tukala olo. Hän on paikalla, kun Jenniltä poimitaan munasoluja. Kerran Jenni ei pysty punktion jälkeen kävelemään kahteen päivään.

Vika on Mikossa, mutta Jenniin sattuu.

Jo toisen hoitokerran jälkeen Mikko ehdottaa: Lopetetaan tämä pelleily. On kaksi vaihtoehtoa. A: Erotaan. Jenni voi tehdä lapsia jonkun toisen kanssa. B: Yritetään lasta lahjoitetulla spermalla.

Sattuu liikaa olla syypää, kun toinen on koko ajan kipeä ja onneton.

Ei Mikko oikeasti halua erota. Hänkin haluaa lapsia. Miksi täällä muuten edes oltaisiin? Mutta sattuu liikaa olla syypää, kun toinen on koko ajan kipeä ja onneton.

Mutta Jenni ei halua vieraan miehen siittiöitä. Hän haluaa lapsen Mikon kanssa, ei kenenkään tuntemattoman.

Vähintäänkin hän haluaa tehdä kaikkensa, ettei jäisi yhtään kysymystä, joka alkaisi sanoilla entä jos.

Ystävien puhelut pelottavat

Kolmessa vuodessa hänelle tehdään 11 erilaista hoitoa. Neljä mikrohedelmöityshoitoa, joissa ruiskutetaan siittiö kerrallaan suoraan munasoluun. Seitsemän pakastetun alkion siirtoa erilaisin avituksin höystettynä. Kaikkea mitä rahalla saa ja lääkärit keksivät ehdottaa.

Tulos on joka kerralla sama.

Jälkikäteen ihmiset sanovat Jennille, ettei ikinä olisi arvannut, mitä kävitte läpi, koska olit aina niin iloinen.

Ei riitä, että käy lapsettomuushoidoissa. On käytävä myös terapiassa, muuten kaikki hajoaa. He käyvät puhumassa yhdessä ja erikseen. Parisuhdeterapeutilla, seksuaaliterapeutilla, psykologilla.

Jälkikäteen ihmiset sanovat Jennille, ettei ikinä olisi arvannut, mitä kävitte läpi, koska olit aina niin iloinen.

Hymy on kulissi. Aamuisin Jenni asettelee sen kasvoilleen ja lähtee töihin. Illat hän makaa kotona lattialla ja itkee. Siskot ja lähimmät ystävät eivät ihmettele, kun Jenni joskus soittaa, mutta ei saa sanaa suustaan, koska sieltä tulee vain itkua. Perään tulee selittävä tekstiviesti: Tein testin.

Kaveripiiriin alkaa syntyä vauvoja, ja Jenni alkaa pelätä ystävien puhelinsoittoja.

Välillä Jenni miettii, onko Mikko tunteeton, kun pystyy käymään töiden jälkeen koripallotreeneissä. Mutta tarkemmin ajateltuna: Olisiko tilanne yhtään parempi, jos he molemmat makaisivat kotona parkumassa? Eikö sentään ole hyvä, että edes toinen jaksaa harrastaa ja kotiin tultuaan ehdottaa, että laitettaisiinko jotain syötävää.

Kaveripiiriin alkaa syntyä vauvoja, ja Jenni alkaa pelätä ystävien puhelinsoittoja. Milloin tahansa on oltava valmis ottamaan hymysuin vastaan seuraava vauvauutinen.

Jennin paras ystävä on yrittänyt vauvaa jo tovin tuloksetta, joten hänen puhelujaan Jenni ei pelkää. Se on virhe. Puhelun jälkeen Jenni itkee kylpyhuoneen lattialla, kunnes oksentaa. Onneksi äiti tulee. Loppuitkun Jenni itkee äidin sylissä.

Mikko menee pihalle hakkaamaan halkoja.

Löytyykö ketään hymykuoppaista?

Eropaperit pannaan vireille keväällä 2009 yhteistuumin. Jennin munasarja on vaurioitunut tähystyksessä. Mikko ei kestä enää.

Lapsettomuushoidot lopetetaan. Jostain virtaa happea. On tilaa miettiä, tulla toisiin ajatuksiin.

Pituus, hiusten väri, silmien väri. Koulutus, harrastukset. Jopa vauvakuvat! Jenni ja Mikko selaavat lahjoittajien listaa.

Syksyllä he vetävät eropaperit pois ja varaavat ajan helsinkiläiseltä lapsettomuusklinikalta. Sperma tulisi tanskalaisesta pankista.

Pituus, hiusten väri, silmien väri. Koulutus, harrastukset. Jopa vauvakuvat! Jenni ja Mikko pötköttävät vierekkäin sängyllä ja selaavat päät yhdessä läppäriltä lahjoittajien listaa.

Tämähän on kuin valitsisi amerikkalaisvahvistusta koripallojoukkueeseen, Mikko vitsailee.

He ovat maksaneet kaksisataa euroa päästäkseen käsiksi tietokantaan, josta lahjoittajista näkee enemmän kuin vain pituuden ja silmien värin. Lapsettomuushoidot ovat siihen mennessä maksaneet hyvän henkilöauton verran. Nämä ovat parhaiten käytetyt sataset koko sopassa, Mikko nauraa.

Löytyykö sieltä ketään hymykuopallista? Eikö olisi ihanaa, jos vauvalle tulisi samanlaiset hymykuopat kuin sinulla, Jenni sanoo. Lopulta he valitsevat amerikkalaisen lahjoittajan, joka on pitkä kuten Mikkokin ja joka näyttää vauvakuvassa erehdyttävän paljon samalta kuin Mikko pienenä.

Talon rakentaminen, pikkujuttu

Viileä geeli vatsalle, ja sieltä se taas kuuluu: tsuk tsuk tsuk tsuk. Maailman helpottavin ääni.

Ensimmäinen alkionsiirto ei onnistu, mutta toisesta alkaa yhdeksän kuukauden jännitys. Niin monen pettymyksen jälkeen on vaikea luottaa, että kaikki menisi hyvin. Onneksi neuvolantäti ymmärtää tilanteen ja sanoo, että Jenni saa tulla kuuntelemaan sydänääniä milloin vain. Hän käy kaksi kertaa viikossa.

Samaan aikaan Jenni ja Mikko myyvät asuntonsa ja alkavat rakentaa omakotitaloa. Moni sanoo, että talonrakennus on parisuhteelle koetus, mutta Jennin ja Mikon mielestä se ei kolmen ja puolen vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen ole yhtikäs mitään.

He asuvat rakennusprojektin ajan Jennin vanhempien luona, mikä on molempien mielestä loistoratkaisu.

– Ruoka tuli valmiina pöytään, ja tiesin, ettei Jenni ole yksin, vaikka minä olin rakennuksella, Mikko sanoo.

Maailman kaunein tyttövauva nostetaan Mikon paidan alle kenguruhoitoon. Elämän tärkeysjärjestys menee uusiksi.

Alanna syntyy suunnitellulla sektiolla marraskuussa 2010. Maailman kaunein tyttövauva nostetaan Mikon paidan alle kenguruhoitoon. Samalla sekunnilla elämän tärkeysjärjestys menee uusiksi.

Myöhemmin hän tunnustaa sen Jennillekin. Vaikka vaimo makaa siinä vatsa auki, Mikko ei muista olla hänestä huolissaan. Sylissä on jotain niin ihmeellistä.

Ei Jenni siitä loukkaannu. Hän tietää täsmälleen, mistä Mikko puhuu.

Jennin vanhemmat ovat odottaneet Alannan syntymää kuin tulisilla hiilillä, mutta juuri kriittisellä hetkellä heihin iskee vatsatauti. Jennin ja Mikon oma talo on kesken, joten he asuvat yhä Jennin vanhemmilla. Yökkäilevien isovanhempien on siivottava kotinsa kumihanskat kädessä ja lähdettävä evakkoon, ettei tauti tarttuisi sairaalasta kotiutuviin.

Jennin isä ei pysty odottamaan. Hän tulee puolikuntoisena kotitalon pihalle, pyytää näyttämään vauvaa ikkunan läpi. Näky on piirtynyt Jennin muistiin ikuisesti: isä vilkuttamassa ikkunan takana marraskuussa, karvahattu päässä, kyyneleet poskilla.

Tervetuloa, pikkuveli

Uuden omakotitalon pihassa on harmaa, elegantti leikkimökki. Sisällä talossa on omat huoneet tytölle ja pojalle. Alannan huoneen seinää koristaa tapetti, jonka hän on itse valinnut, tavallaan.

– Sen suuntaan sinä vauvana tapettikaupassa huidoit ja ääntelit, Jenni selittää.

Alannalla on nyt myös pikkuveli, Amiel.

Alannan syntymän jälkeen klinikalta on sanottu, että toista lasta kannattaa yrittää mahdollisimman pian. Jennille tehdään alkionsiirto vähän ennen äitiysloman loppua. Mikolla on työmatka, joten Jenni pyytää mukaan äitinsä ja siskonsa, tueksi ja Alannaa hoitamaan.

Harva isoäiti on ollut paikalla, kun lapsenlapsi saa alkunsa.

Lääkäriä naurattaa. Kylläpä te eteläpohjalaiset olette yhteisöllisiä. Sisko ja Alanna odottavat käytävällä, mutta äiti tulee mukaan toimenpidehuoneeseen. Jälkikäteen hän vitsailee: harva isoäiti on ollut paikalla, kun lapsenlapsi saa alkunsa.

Amielilla ja Alannalla on ikäeroa neljä päivää alle puolitoista vuotta.

Kaksi lahjaa

Kaksi pientä naamaa vierekkäin punaisena huudosta. Nälkä, väsy, mitä näitä nyt on.

Kun Mikko on isyyslomalla 1- ja 2-vuotiaiden lasten kanssa, hänen tekee välillä mieli nipistää itseään. Onko tämä tottakaan? Välillä valvotaan, välillä riidellään, mutta kaikki vain hymyilyttää. Hetki sitten tällaisesta ei uskaltanut edes haaveilla.

Arkista sähellystä, ihan parasta.
Arkista sähellystä, ihan parasta.

Lasten alkuperää ei arjessa tule ajateltua, omiahan ne ovat. Yhden asian Mikko on kuitenkin päättänyt. Jos Alanna ja Amiel täysi-ikäisinä haluavat ottaa yhteyttä sukusolujen lahjoittajaan, Mikko maksaa heidän matkansa Amerikkaan.

– Lähden mukaan, jos he vain huolivat. Menen kädestä pitäen kiittämään ihmistä, joka on antanut minulle tämän lahjan.

Alannalle ja Amielille kerrotaan alusta asti, että vauvoja voi saada monella tavalla. Näin Jenni sen selittää: Teitä odotettiin kamalan kauan. Iskältä oli vauvansiemenet loppu, joten lääkäristä saatiin siemeniä. Sen takia teille valittiin harvinaiset nimetkin. Niin harvinaisen pitkään me teitä kaivattiin.

– Miksi sulla on tuossa tuollainen ilme, Alanna kysyy Mikolta, kun he katsovat synnytyslaitoksella otettuja valokuvia.

– Koska sä olet niin ihana.

Lahjoitettua spermaa ja pakastettuja alkioita on vielä jäljellä. Lähivuosina on päätettävä, tulisiko lapsia vielä lisää. Sen jälkeen Jenni ja Mikko antavat loput sukusolut eteenpäin.

Se on lahja jollekulle tuntemattomalle, joka ehkä tänään itkee kylpyhuoneen lattialla.

Tämä on Meidän Perheen juttu, joka on julkaistu menaiset.fissä. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Meidän Perheessä 12/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla