Ella Väisänen palasi lapsuutensa kotikylään.
Ella Väisänen palasi lapsuutensa kotikylään.

Ella Väisänen palasi kaupungissa asuttujen vuosien jälkeen takaisin lapsuuden kotikyläänsä. Päätös oli myös taloudellisesti kannattava, sillä sen ansiosta Ella uskalsi perustaa miehensä kanssa yrityksen.

Tänne en palaa, en ikinä.

Ella Väisänen, 28, asui lapsuutensa Luohuan kylässä Siikajoella. Kun hän oli teini-ikäinen, 65 kilometrin päässä Oulusta sijaitseva kotikylä alkoi tuntua pieneltä.

Osa kavereistakin asui muualla. Julkista liikennettä ei ollut, joten Ella oli aina vanhempiensa autokyydin varassa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Muistan ilmoittaneeni joskus koulussa opettajalle, että jos Luohualta lähden, niin en takaisin tule, Ella kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vähänpä Ella siinä vaiheessa tiesi.

Yläkoulun jälkeen Ella pääsi opiskelemaan merkonomin kaksoistutkintoa Ouluun. 15-vuotiaana hän pakkasi tavaransa ja muutti isompaan kaupunkiin. Kotikylä jäi viimein taakse.

Oulussa Ella opiskeli, valmistui ja ehti tehdä hetken töitäkin. Vuonna 2011 hän tapasi Ville-Veikon. Pariskunta asui Oulun keskustassa ja viihtyi.

Kahden vuoden päästä tapaamisesta Ella ja Ville saivat ensimmäisen lapsensa Paavon. He muuttivat kauemmas keskustan vilinästä, noin 10 kilometrin päähän Talvikankaalle. Reilu vuosi Paavon jälkeen syntyi Jussi.

Kun Ella oli äitiyspäivärahan turvin kotona, Ville-Veikko teki remonttimyyntiä kahdessa eri yrityksessä. Työt veivät Villeä pitkin Suomea. Raha oli tiukilla, joten töitä oli tehtävä.

Ella tunsi olonsa yksinäiseksi. Kavereilla ei ollut vielä lapsia, ja lähistön äidit olivat häntä useita vuosia vanhempia, joten tutustuminen tuntui vaikealta.

– Olin itse vähän arka. Minulla oli vanhat rattaat, ja lapset oli puettu käytettyihin vaatteisiin, kun muilla äideillä oli hienot uudet tuulitakit ja lapsilla merkkivaatteet. Tuntui, että minua katsottiin siellä vähän pitkään.

Ella alkoi kaivata muualle. Hän haaveili omakotitalosta, luonnon rauhasta ja omasta pihasta, jonne lapset voisi päästää leikkimään.

– Kun asuimme kahdestaan, osasin nauttia enemmän keskustassa asumisesta. Kävimme kaupungilla iltakävelyillä, syömässä ja kahvilla. Kun lapset tulivat, huomasin, että heidän kanssaan nautin eniten rauhallisesta ulkona olosta, Ella kertoo.

Ville oli kuitenkin se, joka ehti ensin heittää ilmoille ajatuksen paluumuutosta maaseudulle. Myös Ville on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Utajärven Särkijärveltä.

Alkoi asuntoilmoitusten tutkiminen. Pari kävi katsomassa muutamaa paikkaa Oulun lähistöllä, kunnes he keksivät: entä jos muutettaisiin Luohualle? Ellan vanhemmat asuivat yhä siellä, joten tukiverkosto oli olemassa.

Vuonna 2014 pari muutti ensin kylään vuokralle, ikään kuin kokeeksi. Samoihin aikoihin takaisin Luohualle muutti myös Ellan sisko perheineen.

Unelmien koti – ilman sisävessaa

Siitä on jo kuusi vuotta, mutta Ella muistaa yhä kirkkaasti ensimmäisen aamun Luohualla.

Perhe oli nukkunut pienessä vuokra-asunnossaan edellisyön. Oli äitienpäivän aamu, ulkona oli kevät. Makuuhuoneesta pääsi suoraan takapihalle, ja puolitoistavuotias Paavo tallusteli nurmikolla.

– Oli niin vihreää ja lämmintä. Tunsin kaikkea yhtä aikaa, tuntui hassulta, ihanalta ja oudolta. Tunsin vahvasti, että vanha elämä jäi taakse ja uusi alku oli edessä.

Luohualla palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Puolen vuoden vuokralla asumisen jälkeen pariskunta löysi unelmiensa talon. Samana päivänä, kun talon kauppakirja allekirjoitettiin, Ella sai tietää, että perheeseen oli tulossa kolmas poika.

Perheen koti vaati remontointia, mutta se oli hintaansa nähden hyvässä kunnossa.
Perheen koti vaati remontointia, mutta se oli hintaansa nähden hyvässä kunnossa.
Pirtin hirsiseinät jätettiin näkyville.
Pirtin hirsiseinät jätettiin näkyville.

Talo vaati ison remontin, sillä ostettaessa siinä ei ollut suihkua eikä sisävessaan. Ensimmäisen vuoden ajan perhe peseytyi pihanavetan pesutuvassa.

– Olimme kai ihan hulluja, kun muutimme kahden pienen lapsen kanssa taloon, jossa ei ollut sisävessaa. Näimme kuitenkin talon potentiaalin. Se oli hintaansa nähden hyväkuntoinen.

Pariskunta on tehnyt remonttia vähitellen. Taloon rakennettiin laajennusosa, johon tuli wc, suihku, kodinhoitohuone ja eteinen. Myöhemmin muun muassa perämakuuhuone remontointiin ja vetoisa lattia uusittiin.

Kylpyhuoneen rakentaminen oli vielä kesken, kun Niilo syntyi lopulta sektiolla. Ellan raskaus oli ollut vaikea. Perheen oli pakko muuttaa muutamaksi kuukaudeksi Ellan vanhempien luokse, kunnes Ella toipui.

– Se oli rankkaa, mutta selvisin ajattelemalla, että kaikki oli vain väliaikaista. Äidistä ja siskosta oli valtavasti apua. Jälkikäteen se oli myös antoisaa aikaa. Äiti sanoi juuri, että elämä kolmen pienen lapsen kanssa on ollut kouluni siihen, että johdan nykyään yritystä, Ella sanoo. 

Jussi, Niilo ja Paavo.
Jussi, Niilo ja Paavo.

Vuonna 2016 pariskunta perusti yhdessä Ellan isän kanssa yrityksen. Ella johtaa keittiöliikkeille kalusteasennuspalveluita tarjoavan yrityksen liiketoimintaa, Ville on asennusvastaava.

Ellan työnkuvaan kuuluvat yrityksen hallinnolliset ja strategiset asiat sekä talous. Merkonomiksi valmistumisen jälkeen hän on käynyt yrittäjyyskurssin ja opiskellut taloushallinnon ammattitutkinnon. Vuosi sitten hän alkoi myös opiskella johtajuuden ja yritysjohtajuuden erikoistutkintoa. Valmistuminen on edessä keväällä.

– Tykkään hirveästi yrittäjyydestä ja työstäni. Kotiäidiksi minusta ei enää olisi, Ella pohtii.

Viime vuonna pariskunta perusti myös toisen yrityksen, joka tuottaa verhoilupalveluja. Vuonna 2018 yritysten tilikauden liikevaihto oli jo reilu puoli miljoonaa. Ville nostaa palkkaa keskimäärin noin 3 000 euroa kuussa ja Ella 2 000. 

– Meidän yrittäjien lisäksi meillä on viisi vakituista työntekijää ja seitsemän määräaikaista. Nyt perustamme omaa yksikköä pääkaupunkiseudulle ja haemme sieltä kasvua. 

”Ei kaupungissa voisi tällaista edes ajatella”

Ella ei usko, että pariskunta olisi koskaan perustanut yritystä, elleivät he olisi muuttaneet maalle.

– Jos asuisimme vielä kaupungissa, minä olisin todennäköisesti asiakaspalvelutehtävissä ja Ville tekisi myyntihommia. Jos meillä olisi 200 000 euron talolaina, emme olisi uskaltaneet ottaa riskiä ryhtyä kehittämään yritystä niin huolettomasti.

Oulun keskustassa Ella ja Ville maksoivat vuokraa 700 euroa kuussa, minkä päälle tulivat vielä muut juoksevat laskut.

Luohuan omakotitalon he saivat omakseen 70 000 eurolla. Ella kuvailee perheen kotia unelmien täyttymykseksi.

Ella viihtyy pihaterassin riipputuolissa. – Maaseutu pääsee oikeuksiinsa keväällä ja kesällä. Parhaita hetkiä ovat ne, kun saa istuskella terassilla saunan jälkeen, ilta-aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Ella viihtyy pihaterassin riipputuolissa. – Maaseutu pääsee oikeuksiinsa keväällä ja kesällä. Parhaita hetkiä ovat ne, kun saa istuskella terassilla saunan jälkeen, ilta-aurinko paistaa ja linnut laulavat.

1930-luvulla rakennetussa hirsitalossa on kuusiruutuiset ikkunat ja mansardikatto. Neliöitä alakerrassa on 125. On iso tupakeittiö ja kaksi isoa makuuhuonetta, makuuhuoneessa pönttöuuni. Pihapiirissä on vanha aitta. Pitkään siinä seisoi myös vanha navetta, mutta sen pariskunta purki viime kesänä lahovaurioiden vuoksi. Ympärillä on 1,6 hehtaarin tontti isoine peltoineen.

– Muutto taloon oli valtavan iso muutos. Oulussa asuimme 65-neliöisessä kaksiossa, jossa oli kaksi ahdasta makuuhuonetta. Nyt meillä on 25 neliön makuuhuoneet isoilla ikkunoilla, joista näkyy upea peltomaisema. Se tuntuu uskomattomalta, Ella kertoo.

Rahaa jää nyt käyttöön enemmän. Lainanlyhennys on 470 euroa kuukaudessa, vesimaksu koko perheeltä noin 20 euroa ja lämmitys 100 euroa kuukaudessa. Remontti toki kavensi kukkaroa, mutta koska pariskunta teki suurimman osan työstä itse ja kilpailutti hinnat, remonttikulut pysyivät maltillisina. 

Myös 300 asukkaan Luohua kuulostaa Ellan suusta varsinaiselta unelmapaikalta asua. Elämä on sopivan leppoisaa ja yhteishenki niin hyvä, että lähikirjastokin rakennettiin talkoilla. Jos sokeri tai wc-paperi on päässyt loppumaan, aina voi lainata naapurilta, sillä lähimpään kauppaan on matkaa kymmenen kilometriä. Naapuritaloista löytyy lapsille leikkikavereita.

– Lapsilla on täällä hirveän turvallinen elinympäristö. Hoitopaikka, koulu ja mummula ovat lähellä, turvallisia aikuisia ja leikkikavereita on ympärillä.

Luohuan kyläkoulu.
Luohuan kyläkoulu.

Kun Ella ja Ville kuusi vuotta sitten muuttivat Luohualle, he olivat kylän nuorimpia perheellisiä aikuisia. Hyvä koulu ja Luohuan rauhallinen maine ovat kuitenkin houkutelleet myös muita paluumuuttajia.

– Luulen, että kyläkoulu on jotain, mitä moni ikäiseni ja vähän vanhempi lapsiperheellinen osaa arvostaa. Koulu on homeeton, ja siellä on hyvät opettajat, Ella kertoo.

Ellaa ei myöskään harmita ajaa töihin yrityksen toimistolle Ouluun, ja joskus hän tekee etäpäiviä. Nyt hän saa nauttia sekä kaupunki- että maaseutuelämän parhaista puolista. Kaupungissa hän nauttii sen tunnelmasta eri tavalla kuin siellä asuessaan: käy ulkona syömässä ja viihtyy toimiston vilinässä.

Kun Ella ajaa työpäivän jälkeen Oulusta takaisin kotiin, hän seuraa auton ikkunoista, kuinka metsät alkavat pikkuhiljaa kasvaa. Silloin työasiat unohtuvat, ja rento olo valtaa mielen.

– Kesäisin laitamme joskus töiden jälkeen grillin kuumaksi ja paistamme illalla lättyjä pihalla. Naapurit voivat ohikulkiessaan juoda lättykahvit. Ei kaupungissa voisi sellaista edes ajatella.

Vierailija

Kivasti kirjoitettu! :) Kiva kun vertailtiin kustannuksia elämisessä kaupungissa tai maalla. Perhe elää maalaisunelmaansa. Haaveilen itsekin maalle muuttamisesta.

Vierailija

Hattua nostan kolmen pojan äidille, joka jakoi palan elämästä haastattelussa. Näitä on kaikkein kiinnostavin  lukea. Moni  varmasti kateellinenkin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla