Kodin Kuvalehti
Vielä viime vuonna liikunta oli Kirsille vastenmielinen ajatus. Nyt hän treenaa salilla ainakin kolme kertaa viikossa. Kuva: Kirsi Aironen
Vielä viime vuonna liikunta oli Kirsille vastenmielinen ajatus. Nyt hän treenaa salilla ainakin kolme kertaa viikossa. Kuva: Kirsi Aironen

Omat menot voi saada kuriin samalla periaatteella kuin tavarakaaoksen: marittamalla. Kirsi Aironen onnistui KonMarin periaatteita noudattamalla muuttamaan koko rahankäyttönsä. Hän perusti myös ”ilokassan”.

Vuosi sitten porilaisen Kirsi Airosen elämä oli ihan toisennäköistä. Juuri mikään ei tuntunut olevan hallinnassa: ruoka, ostaminen ja ihmissuhteet –  kaikki ne tuntuivat pikemminkin hallitsevan häntä. Kirsi söi mitä sattui, osti yhä lisää tavaraa eikä hallinnut omaa ajankäyttöään.

Joskus muutos vaatii moottorin. Kirsille sellainen oli Marie Kondon KonMari-kirja. Marittamisesta innostuttuaan Kirsi karsi huiman määrän kotiinsa kertynyttä tavaraa ja aloitti ”iloisen ruokavalion”. Siksi Kirsin koti näyttää nyt ihan toiselta kuin vuosi sitten. Hän itsekin näyttää: 31 kiloa on kadonnut.

Myös tupakoiminen ja alkoholi ovat jääneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Nekään eivät tuoneet enää iloa. Niistä säästyy paljon rahaa ja aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirsi pitää kiinni yhdestä selvästä periaatteesta: elämään saa jäädä vain iloa tuovia asioita.

Koska systeemi on toiminut loistavasti, hän päätti pistää ojennukseen vielä viimeisenkin ison elämänalueen: rahankäytön.

”Kirjaan vihkoon ihan kaiken”

 Vaikka turhan tavaran ostaminen oli jo loppunut marituksen myötä, rahaa kului vielä paljon kahviloissa ja ravintoloissa.

– Ennen en seurannut yhtään, mihin rahani menivät. Ostin ja ostin ja ostin.

Vihkoon merkataan, oliko ostos välttämätön ja toiko se iloa.

Nyt Kirsi kirjaa joka ilta vihkoon kaiken, mitä on ostanut ja mihin rahaa on kulunut. Vihkossa on sarake summalle, päivämäärälle, asialle ja vielä sillekin, mikä merkitys ostoksella oli: oliko se välttämätön ja toiko se iloa.

– Kirjaan sinne ihan kaiken. Kirpparilta keltainen toppi, 20 senttiä. Kahvi koululla, euron. Siellä on ruoka ja juoma, vaatteet, bensat, urheilu, kaikki. Ja laskut omassa sarakkeessaan. Tiedän tarkkaan, mihin raha menee.

”Haluan nähdä mahdollisimman vähän kuitteja”

Joka kuukauden päätteeksi Kirsi summaa, mitä on oppinut tässä kuussa rahankäytöstä. Kuukausiraportti voi olla vaikkapa ”hyvin menee” tai ”vaatteiden kanssa haasteita”.

Shoppailun vähentämisen lisäksi Kirsi yrittää pitää tavaroistaan parempaa huolta, jotta ne pysyvät kunnossa ja rahaa säästyy myös siten.

”Nyt nautin kahvilla käymisestäkin ihan eri lailla kuin ennen.”

Kahvilakäynteihin kuluu enää pieni osa siitä mitä ennen. Kun Kirsi käy ”ilokahveilla”, se tuntuu entistä suuremmalta nautinnolta.

Olen entistä tarkempi sen suhteen, mitä ostan. Jokainen näkemäni kuitti vaikuttaa. En haluaisi nähdä yhtään lisää kassakuitteja.

Ensi kertaa rahaa jää myös säästöön. Kirsi iloitsee aikaansaamastaan puskurista, jonka ansiosta hänen ei tarvitse enää pelätä kodinkoneiden hajoamista eikä muita ylimääräisiä kuluja.


Hikoilustakaksi euroa ilokassaan

Iloisen ruokavalion lisäksi Kirsi Airosella on nyt myös ”ilokassa”. Idean siihen hän sai Facebookin Vauras nainen -ryhmästä. Joku oli päättänyt laittaa juoksulenkistä aina tietyn summan itselleen palkinnoksi.

– Itse päätin, että saan pudottaa kaksi euroa ilokassaan, kun olen liikkunut vähintään 45 minuuttia niin, että tulee kunnolla hiki. Ei riitä, että heiluttaisin vähän käsipainoja.

Ilokassalla Kirsi aikoo rahoittaa jotain, jolla hemmottelee itseään. Ensimmäinen kohde on kylpylämatka Tukholmaan. Kassassa on jo yli 60 euroa.

Mutta miten tällaisen itsekurin saisi aikaan?

– On tehtävä päätös ja pysyttävä siinä. Kun aloittaa, siitä saa niin paljon energiaa, että haluaa jatkaa.

Riitta56

Hienoa Kirsi! Mahtava oivallus ja ennen kaikkea sen toteutuksen onnistuminen. Tsemppiä jatkossakin. Tästä sain itsekin taas miettimisen aihetta, jospa minäkin. Sitä itsekuriahan se juuri vaatii.

Anneli_

Pienellä väkipakolla luovuin autosta pari kk sitten. Maksoin autolainan pois ja jäikin vielä 1000€ pankkiin pahanpvän varalle. Näin jäi myös lainamaksukulut, vakuutumaksut, verot, bensakulut, renkaanostot, ym. lamput, sulat, litkut ja öljymaksut etc, puhumattakaan turhista kauppareissuista, josta aina tullessa oli  kassit täynnä kaikkea ''tarpeellista''.. Nyt kävelen kauppaan, ostan sen oikean tarpeellisen siitä lähikaupasta. Sumplimalla saan myös autokyytiäkin tarvittaessa suurempiin kauppoihin tarjousten perään (vaikkapa wc-paperisäkit) Ja osaan olla kyydeistä kiitollinen!

On ollut mukava huomata, että säilyinkin hengissä, vaikka laitoin arvot uusiksi, rahankäytön uusiksi, asennoitumisen uusiksi. Ilo on huomata, että tilillekin jää nyt enemmän, vaikka palkka onkin minimi, mutta jää siis siitä vähästäkin! Ei ole niin tiukkaa. Hurraa!! En tiedä laihtumisesta, ehkä vähän, 20vuotta ei ole siis lähtenyt naamasta, mutta olo on ainakin jotenkin virkeämpi. Polkupyörään ajatteli investoida, kunhan lumi sulaa, joten syksyllä kaikki voi olla jo toisin, kun katsoo peilistä. (puntaria en aio edelleenkään ostaa)

Kiitos vinkistä! Tuo ilopurkki jotenki kolahti ja se tulee minulle käyttöön, kunhan keksin jonkun aiheen(t) siihen. Ristin sen itselleni pikkukiwaksi - ja nainen kun olen - keksin jo ensimmisen ilotuhlauskeikan: vyöhyketerapia! :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla