Kodin Kuvalehti
”Koru on muisto siitä, että olen kantanut hetken sisälläni myös kolmatta lasta.” Kuva: Juha Salminen
”Koru on muisto siitä, että olen kantanut hetken sisälläni myös kolmatta lasta.” Kuva: Juha Salminen

Kun Maija, 42, käyttää äitinsä antamaa rannekorua, hän muistaa elämänvaiheen, joka opetti hänelle paljon. Kodin Kuvalehden Muistojen kantaja -sarjassa ihmiset kertovat esineistä, jotka herättävät vahvoja tunteita.

”Odotin kymmenkunta vuotta sitten toista lastamme. Meillä oli jo neljävuotias esikoinen, ja olimme pitkään toivoneet toista lasta. Raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa ensimmäisenkään kohdalla, mutta kun se vihdoin onnistui, kaikki meni siitä edespäin hyvin. Ajattelin, että niin käy tälläkin kertaa, ja olin toisesta raskaudestani huolettoman iloinen.

Ultrassa kuitenkin todettiin, että sikiön kehitys oli keskeytynyt. En ollut osannut varautua siihen yhtään, ja se oli suuri järkytys. Ultrasta alkoi monen viikon prosessi, joka johti lapsen menettämiseen.

”Olin tungoksessa ja iloisessa kauppakeskushärdellissä kuollut sikiö sisälläni.”

Samoihin aikoihin oli Stockmannin Hullut päivät, jonne äitini houkutteli minut seurakseen. Se oli jokseenkin outo ja surullinen shoppailureissu: tungoksessa ja iloisessa kauppakeskushärdellissä kuollut sikiö sisälläni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äitini huomasi kauniin rannekorun, jossa oli pieni timantti. Hän halusi ostaa sen minulle, mutta epäröi, liittyisikö se mielessäni aina lapsen menettämiseen. Vastasin, ettei se haittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äitini oli oikeassa: muistan joka kerta korua käyttäessäni, missä elämäntilanteessa olin sen saadessani. Olen käyttänyt sitä paljonkin juhlissa, en niinkään arkena.

Keskenmenon jälkeen äitini lohdutti, että ihan varmasti saisin vielä toisen lapsen. Se lämmitti syvästi, vaikka tavallaan tiesin, että eihän kukaan sellaista voi luvata. Niin lämmitti myös kaikki se huolenpito, jota läheiseni ja tuttavani minulle osoittivat eri tavoin. En ollut koskaan ajatellut, että esimerkiksi kotiin lähetetyt kukat voisivat ilahduttaa niin paljon. 

Jälkeenpäin ajatellen koko tapahtumaketjuun liittyy siis paljon hyvää. Osaan nyt myös itse suhtautua paremmin toisten murheisiin.

”Ilman keskenmenoa en olisi koskaan tutustunut siihen ihanaan tyyppiin, joka meillä nyt on.”

Vaikka keskenmeno tuntui musertavalta, ajattelen, että sillä oli tarkoituksensa. Tulin yllättävän pian sen jälkeen uudestaan raskaaksi. Ilman keskenmenoa en olisi koskaan tutustunut siihen ihanaan tyyppiin, joka meillä nyt on. Koru on kuitenkin muistona siitä, että olen kantanut hetken sisälläni myös kolmatta lasta. 

Koru herättää minussa lämpimiä ajatuksia, koska se muistuttaa, että kauheilta tuntuvat asiat voivat lopulta kääntyä hyviksi. Se on myös konkreettinen muistutus siitä, kuinka paljon apua ja lämpöä olen saanut toisilta ihmisiltä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla