Sumi Moreno on sisustanut kampaamonsa itse. Kuva: <span class="photographer">Juha Salminen.</span>
Sumi Moreno on sisustanut kampaamonsa itse. Kuva: Juha Salminen.

Kampaamoyrittäjä Sumi Moreno, 43, on välillä suututtanut asiakkaita suoruudellaan. Me Naiset haastatteli ulkomailla syntyneitä, Suomessa toimivia kauneusyrittäjiä. Nyt he kertovat, millaisia asiakkaita heillä käy. 

”Asiakkaissamme on paljon muusikoita, muotoilijoita ja muita luovilla aloilla työskenteleviä. He tulevat meille erikoisen tunnelman takia. Olen sisustanut kaikki kolme Dandy-kampaamoani itse, eivätkä ne näytä tavallisilta kampaamoilta, vaan niissä on kierrätyskalusteita ja värikkäitä seinämaalauksia.

Paljon käy myös nuoria suomalaisia, joiden tausta on mixed. He arvostavat sitä, että osaamme käsitellä heidän tyypillisistä suomalaisista poikkeavia hiuksiaan. Dandyssä on kampaajia esimerkiksi Espanjasta, Angolasta ja Venäjältä.

Moni suomalaiskampaajistamme on ollut pitkään Englannissa töissä. Suomessa alalta puuttuu osaamista käsitellä erilaisia hiuslaatuja; koulutukset keskittyvät valkoisten ihmisten hiusten leikkaustekniikoihin. Nyky-Suomessa kuitenkin pitää osata käsitellä erilaisia hiuslaatuja. Kun kampaajamme hankkivat koulutusta afrohiusten laittamiseen, meille alkoi tulla brasilialaistaustaisia asiakkaita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahimpia ovat vaiheilijat, ne, jotka eivät tiedä haluavatko pitkän vai lyhyen tukan. Heitä löytyy kyllä kaikenmaalaisista asiakkaista. Suomalaiset ovat helppoja asiakkaita verrattuna latinoihin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on työssäni sellainen ote, että menen iholle; sanon asiat suoraan. Asiakkaat tykkäävät siitä, että tiedän, mitä teen, ja sanon sen heille. Puhun kielletyistä asioista, kuten politiikasta, seksistä ja neurooseista. Välillä olen suututtanutkin suoruudellani. Neutraalia rakastavia asiakkaita ei käy meillä.

Olen syntynyt Meksikossa, mutta asunut Suomessa 7-vuotiaasta. Biologinen isäni on meksikolainen, kasvatti-isäni espanjalainen. Äitini on Argentiinasta. Vanhempani tulivat Suomeen alun perin isäni työn takia. Minulla taas on Belgian passi, sillä asuimme pari vuotta Brysselissä ennen Suomeen muuttoa.

En koskaan unelmoinut kampaajan töistä, vaan päädyin alalle vähän sattumalta. Vanhemmillani on emigranttitaustansa kautta sellainen asenne, että ulkomaalaisen pitää aina olla vähän parempi kansalainen. Heidän mielestään minun olisi pitänyt mennä yliopistoon. Koska kävin ranskankielisen koulun ajattelin, että pääsisin lukemaan kieltä yliopistolle noin vain. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Menin harjoitteluun kampaamoon ja rupesin opiskelemaan kampaajaksi. Aika nopeasti minusta tuli yrittäjä. En kestä, että joku pomottaa. Tein kymmenen vuotta myös maskeerauksia elokuviin, sarjoihin ja mainoksiin. Eräs tunnettu kampaaja sanoi minulle, etten koskaan tule menestymään alalla, koska olen näin lyhyt. Se sai minut yrittämään entistä kovemmin. Minä en suostu nöyryyttämiseen tai todistelemaan osaamistani taustani takia. Nyt myös vanhempani ovat todella ylpeitä minusta.

On yrittäjiä, jotka haluavat vain tehdä rahaa, ja niitä, jotka haluavat toteuttaa omia visioitaan. Yrittäminen on kallista, välillä ajattelen, että myyn työtäni liian halvalla. Mietin kuitenkin asiakasta, jolla voi olla vaikka minkälainen elämäntilanne.

Olen tosi tyytyväinen yritykseeni nyt. Täällä on kiva meininki, kivoja ihmisiä, musiikki soi, välillä joku soittaa kitaraa. Ihmisiä viehättää paikka, joka näyttää siltä, mitä aidosti olet.”

Lue myös Svetlanan ja Nyytin tarinat:

Sisältö jatkuu mainoksen alla