Vanhan viisauden mukaan uuden suhteen voi testata ensin yhteisellä matkalla, sitten taloprojektilla. Reissuista on jo selvitty, seuraavaksi suunnitellaan yhteinen koti. ”Me olemme hyvä tiimi”, Johanna ja Olav uskovat. Kuvat: Jouni Harala
Vanhan viisauden mukaan uuden suhteen voi testata ensin yhteisellä matkalla, sitten taloprojektilla. Reissuista on jo selvitty, seuraavaksi suunnitellaan yhteinen koti. ”Me olemme hyvä tiimi”, Johanna ja Olav uskovat. Kuvat: Jouni Harala

Uusperhettä perustavat Johanna Alvestad ja Olav Lauvdal ajattelevat rakkaudesta eri tavalla kuin nuoruudenliittojensa alussa. – Puhumme haluistamme suoremmin kuin edellisissä suhteissa.

Sinivalkoisella lautasella juustovoileivän päällä kurkkusiivut ovat tavallisen kurkun muotoisia. Toisella lautasella kurkut on leikattu sydämenmuotoisiksi. Lääkäri Olav Lauvdal, 48, on väsännyt ne rakkaansa Johanna Alvestadin, 37, aamiaisannokseen. God appetit!

Pariskunta ei vielä asu yhdessä, mutta useimmat aamut sujuvat juuri näin: Olav valmistaa aamupalan ja kokoaa lounasrasiat niin kouluun kuin töihin lähteville. Sillä aikaa naisväki nätistäytyy, kuten Johannan tytär meikkaamista kutsuu. Sitten istahdetaan yhdessä pöytään 20 minuutiksi, joka on suunnilleen puolet aamutoimiin käytetystä ajasta.

Väki pöydän ympärillä vaihtelee sen mukaan, ollaanko Johannan luona Lillesandissa vai Olavin kotona Arendalissa. Johannan lapset Aino, 9, ja Olli, 12, asuvat vuoroin isällään, Olavin teinitytär vuoroin äidillään ja 18-vuotias poika jo enimmäkseen omillaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minulle tässä kaikessa uutta on se, miten paljon teemme yhdessä. Se poikkeaa eniten entisestä elämästäni, Johanna sanoo rakkauskurkkujensa äärellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Erillään asuminen on pieni stressin aihe, ja puhumme jatkuvasti muuttamisesta saman katon alle. Kun aamuisin lähdemme liikkeelle, olisi kiva tietää tulevansa päivän päätteeksi yhteiseen kotiin. Odotusta kuitenkin rauhoittaa se, että viihdymme niin hyvin yhdessä. Sen voimalla uusia vaiheita malttaa odottaa hätääntymättä.

Katso videolta, miten Olavilta onnistuu suomi <3

Samanlaisuus yllättää

Sydämenmuotoiset kurkut olivat vähällä paljastaa orastavan romanssin jo silloin, kun Johanna ja Olav eivät vielä huudelleet siitä muille. Yhteisellä työpaikalla Grimstadin koulun terveydenhuollossa Johannan tiedettiin eronneen norjalaiskalastaja Asgeir Alvestadista loppuvuodesta 2017. Seuraavana keväänä Johannalta kysyttiin suoraan, kuka hänelle teki noin söpöjä eväsleipiä. Vähän myöhemmin Olav päätti kertoa suhteesta työkavereille ennen kuin siitä tulisi juoruilun aihe.

– Yksi hoitajista hämmästeli, ettei ollut huomannut eikä kuullut mitään. Toinen naurahti arvanneensa jo vuosia aiemmin, että meistä tulisi pari. Hän vaistosi yhteyden meissä jo ennen kuin ymmärsimme sitä itsekään, Olav kertoo hykerellen.

Siinä ne ovat - rakkauskurkut!
Siinä ne ovat - rakkauskurkut!

Johanna ja Olav olivat työskennelleet samalla terveysasemalla vuosia, mutta vain yhtenä päivänä kuukaudessa, jolloin Olav piti vastaanottoaan koululaisille. Toiselle oli helppoa jutella, mutta puhe pyöri lähinnä työssä ja harrastuksissa. Olav jutusteli enemmän, Johanna oli vähäsanaisempi. Aluksi Olav tulkitsi vaitonaisuuden välinpitämättömyydeksi, mutta mietti sitten, että ehkä piirre olikin suomalaisuutta. Siitä Olavilla oli kokemusta entuudestaan: hänen serkkunsa on naimisissa suomalaisen kanssa.

– Muistan, kun tutustuin serkkuni puolisoon ja ajattelin, että siinäpä epäkiinnostunut sälli. Pikkuhiljaa valkeni, ettei hiljaisuus merkitse tylyyttä, se vain on kovin suomalaista. Johannassa on paljon samaa. Hän saattaa olla hiljaa ilman, että mikään on pielessä, Olav naurahtaa.

– Johanna oli fantastinen, mutta en ikinä uskonut, että minulla olisi mitään mahkuja häneen. Johannalla oli perhe, enkä tohtinut ajatella hänestä muuta. Eronneena minulla ei ollut järin suuria kuvitelmia itsestäni.

Olavin avioerosta on nyt seitsemän vuotta.

– Kuten varmaan kaikilla eronneilla, myös minulla oli pitkä jakso, jolloin kuvittelin, etten koskaan löytäisi ketään. Keskityin vain työhöni ja elämään lasteni kanssa.

Johannakaan ei ollut osannut katsella Olavia sillä silmällä.

– Pidin häntä kivana, mutta en kuvitellut välillemme mitään romanttista. En ollut miettinyt, miten paljon meillä voisi olla yhteistä.

Samankaltaisuudet alkoivat paljastua viesteissä, kun Johanna pyysi Olavia Facebook-kaverikseen ja tämä alkoi kirjoitella hänelle.

– Minä kyllä yllätyin, että ihastuimme toisiimme, Johanna aloittaa.

– Ja että olemme niin samanlaisia, Olav jatkaa.

Näitä hetkiä Johanna ja Olavin seurassa on paljon. Kun yksi aloittaa ajatuksen, toinen sanoo sen loppuun.

– Tuntuuhan se ihmeelliseltä löytää tässä iässä ihminen, joka on niin samanhenkinen, Olav miettii.

– Palatessamme äskettäin Mauritiukselta ihmettelin Johannalle, että yhdeksän päivän lomalla emme olleet eri mieltä mistään. Mitä tahansa kumpikin ehdotti, se oli toiselle aina ok. Miten yhdessäolo voikin olla niin helppoa?

Sata lasissa tai täysin off

Johannaa ja Olavia yhdistää moni seikka. Kunnianhimo työssä, kiinnostus urheiluun ja käsillä tekemiseen, perhekeskeisyys sekä rento elämänasenne, sellainen arkea pingottavien joutavien sääntöjen poissaolo.

– Meidän on helppo sopeutua muutoksiin. Jos vaikka lapset jonain iltana haluavatkin olla vain minun seurassani, sitten ollaan niin. Kumpikaan ei pillastu, jos suunnitelmat vaihtuvat lennossa, Johanna sanoo.

– Ja tekemiset valitaan fiiliksen mukaan. Vaikka olemme enimmäkseen puuhakkaita, voimme surutta viettää päivän sohvalla löhöten, Olav jatkaa.

– Tyttäreni aina nauraa, ettei tekemisissämme ole keskivaihdetta. Se on joko sata lasissa tai täysin off.

Lillesandin keskusta sijaitsee kauniissa merenpoukamassa. Kesällä paikka pamahtaa täyteen lomailijoita.
Lillesandin keskusta sijaitsee kauniissa merenpoukamassa. Kesällä paikka pamahtaa täyteen lomailijoita.

Kuulostaa siltä, että sata lasissa -tilanteet ovat voitolla pötköttelyyn verrattuina. Äskettäin pari osallistui salsatanssileirille ja jorasi päivän aikana 11 tuntia parketilla. Workshopia seurasi yksi taukopäivä, ja sitten Johanna ja Olav olivat taas tanssitunnillaan.

Nuoruudessaan Olav harrasti kansantansseja ja aikuisena vakioita, kunnes tanssi hävisi arjen kiireille.

– Johannan vanavedessä olen innostunut salsasta ja käyn jopa aerobictunneilla, Olav kertoo.

– Hän on usein porukan ainoa mies. Pisteet siitä, ­Johanna naurahtaa.

Johannan vaikutuksesta Olav on myös palannut kirjojen pariin. Lukihäiriöstä kärsivänä hän on hitaampi lukija, mutta tarttuu sinnikkäästi Johannan suosittelemiin romaaneihin. Mitäpä ei rakastuneena tekisi!

Sopu löytyy myöhemmin

Niin, se rakkaus. Siitä kumpikin ajattelee eri tavalla kuin aikoinaan avioliittojensa alussa. Elämänkokemus on kasvattanut itsetuntemusta ja vahvistanut omanarvontuntoa. Vahvuus ja itsenäisyys heijastuvat tapaan rakastaa ja olla toiselle kumppani.

– Olen sillä tavalla elämän muokkaama, että tiedän paremmin, mitä haluan ja mikä on minulle tärkeää. Osaan nyt ilmaista itseäni ja sanoa rohkeammin toiveeni ääneen, Johanna miettii.

Olav tuntee samoin.

– Tällä elämänkokemuksella minun on helpompi tunnistaa, että olemme oikeat toisillemme. Tämä suhde on ollut minulle todella erilainen kokemus. Tietysti elämäntilanne on nyt toinen, ja kaikki ympärillä on hyvin ja vakiintuneempaa kuin nuorena. Mutta voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ollut näin rakastunut kuin nyt Johannan kanssa, Olav sanoo.

– Puhumme haluistamme suoremmin kuin edellisissä suhteissa. Se on hirveän tärkeä taito.

Johanna on tavannut Olavin ex-vaimon, mutta miehet eivät ole toisiaan kohdanneet. Johannan ja Asgeirin erosta on liian vähän aikaa ja tilanne vielä liian herkkä.

– Hoidamme sujuvasti kaiken, mikä liittyy lapsiin, mutta muuten emme puhu. Ehkä jonain päivänä pystymme olemaan taas kavereita, mutta siihen menee aikaa. Tilanne on vaikeampi Asgeirille kuin minulle, Johanna kertoo.

– Lapsetkin toivovat, että tekisimme asioita yhdessä, mutta aistivat kyllä, missä mennään. Sen aika tulee vielä.

Alvestadien eron virallinen osuus, vuoden harkinta-aika, päättyy kesällä. Silloin viranomaisille pitää tehdä uusi ilmoitus, jotta avioero astuu voimaan.

– En hakenut eroa heti, kun olin tehnyt päätökseni. Hakuprosessi tuntui silloin liian rankalta, eikä minulla ollut siihen voimia, Johanna sanoo.

– Eikä vuoden harkinta-aika tunnu mitenkään kohtuuttomalta. Isoista päätöksistähän tässä on kyse.

Johanna ja Olav tunsivat vuosia työn kautta ennen ihastumistaan. ”Töissä sitä näkee toisen vain siinä yhdessä roolissa. Meidät yllätti, miten samankaltaisia ja tasaveroisia olemme työn ulkopuolella.”
Johanna ja Olav tunsivat vuosia työn kautta ennen ihastumistaan. ”Töissä sitä näkee toisen vain siinä yhdessä roolissa. Meidät yllätti, miten samankaltaisia ja tasaveroisia olemme työn ulkopuolella.”

Johanna tietää kuitenkin valinneensa oikein. Uuden elämän suunnitelmat tuntuvat hyviltä. Olavin kanssa selataan taloilmoituksia, ja jos sopivaa ei tule vastaan, aletaan laajentaa Johannan taloa. Olavilla on jo kokemusta saneerauksista. Nytkin veljen kanssa on yhteinen projekti: vuonna 1870 rakennetun huvilan kunnostus Arendalissa. Kunta oli jo antanut kiinteistölle purkuluvan, mutta Lauvdalit näkivät vanhassa kartanossa potentiaalia. Niin myös Johannan talossa.

– Johannan talon ulkoilme pidettäisiin ennallaan, mutta sinne rakennettaisiin laajennusosa keittiölle ja ruokailutilalle, uusi makuuhuone ja yläkerta muutettaisiin täyskorkeaksi, Olav luettelee.

– Ei se nyt niin iso homma ole.

Sitten kun yhteen muutto toteutuu, Olav aikoo luopua osasta osoitteistaan. Nyt hänellä on kotitalo Arendalissa, huoneisto yksityisvastaanottonsa yhteydessä, mökki pohjoisessa sekä remontoitava huvila.

– Tyttärenikin harkitsee muuttoa toiseen kaupunkiin käsipallopainotteiseen lukioon. Olisi järkevintä karsia paikkoja, joista pitää huolehtia.

Romantikko ja realisti

Vielä viime keväänä Johanna teki nelipäiväistä työviikkoa Grimstadissa, mutta sai täksi vuodeksi uuden paikan kotikylänsä Lillesandin kouluterveydenhuollosta. Työ on lähempänä kotia ja tarjoaa paremman palkan, mutta edellyttää viisipäiväistä työviikkoa.

– Halusin vaihtelua ja pois yhteiseltä työpaikalta. En halunnut, että meistä juoruiltaisiin. Vaikka vanhassa paikassa oli ihanat työkaverit, tuntui hyvältä ottaa etäisyyttä, kunnes jutustamme tulee kaikille arkista.

Johannan ja Olavin yhteisen elämän puitteet vaikuttavat välillä jopa ylellisiltä: on hyvät työt, autot, asuntoja, lomamatkoja. Olav laskee leikkiä, miten tulevassa kodissa on varattava tilaa naisen kenkäpareille ja kesämekoille. Tässä kohdassa Johanna havahtuu.

– Mutta meillä juuri ei ole tapana törsätä esineisiin. Kulutamme ennemmin elämyksiin: harrastuksiin, matkoihin tai ulkona syömiseen. Mieluummin viemme perheen ulos lounaalle kuin ostamme kotiin tavaraa, Johanna huomauttaa.

– No se on totta. Edes ystävänpäivänä emme ostaneet toisillemme mitään. Siskoni kyllä toistuvasti muistuttaa minua ostamaan Johannalle useammin kukkia, Olav jatkaa.

Olav sanoo olevansa romantikko, Johanna vähän empii tahollaan.

– Meillä pussaillaan paljon, mennään yhdessä nukkumaan ja herätään yhdessä. Eikä sohvalla istuta eri päissä. Läheisyydessä ja hellyydessä ei nuukailla, Olav listaa.

– No joo, sillä lailla! Romanttisuus näkyy arkisissa eleissä. Mutta ei me mitään suureellisia numeroita järjestetä eikä lahjoja hankita, Johanna sanoo.

Johannan ja Olavin mielestä uusperheen muodostaminen on sujunut yllättävän helposti. ”Kun kerroin tyttärelleni Johannasta, hän totesi, että jo oli aikakin!”
Johannan ja Olavin mielestä uusperheen muodostaminen on sujunut yllättävän helposti. ”Kun kerroin tyttärelleni Johannasta, hän totesi, että jo oli aikakin!”

Uusi tilanne on aiheuttanut vähän paineita Johannan Kalastajan vaimo -blogille. Aikaa menee nyt enemmän työhön ja yhteisiin tekemisiin Olavin kanssa.

– Haluan kuitenkin edelleen panostaa bloggaamiseen. Se tuottaa minulle valtavasti iloa.

Olav on seurannut Johannan blogiuraa vaikuttuneena eikä vierasta sitä, että siivu elämästä on nyt julkista.

– Olen vaikuttunut Johannan määrätietoisuudesta ja ammatillisesta otteesta. Ja koska hän bloggaa suomeksi, se ei tee meistä tunnettuja täällä Norjassa. Tämäkin osa hänen elämästään vaikuttaa vain hauskalta ja innostavalta.

Johanna pysähtyy miettimään Olavin sanoja.

– Tuo on ehkä se tärkein meitä yhdistävä seikka: avoin ja utelias elämänasenne. Mitä uutta toisen mukana tuleekaan, otamme sen innolla vastaan.

Johanna Alvestad

  • 37-vuotias sairaanhoitaja pitää suosittua Kalastajan vaimo -blogia.
  • Kotoisin Kotkasta, muutti Norjan Lillesandiin 13 vuotta sitten. Kaksi lasta.
  • Vetää ryhmäliikuntaa, käy tanssitunneilla ja vaeltamassa. Intohimoinen käsityöharrastaja.

Olav Lauvdal

  • 48-vuotias lääkäri Norjan Arendalista. Kaksi lasta.
  • Harrastaa urheilua, ulkona liikkumista ja rakennusprojekteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla