Osa valvoo öisin töiden tai lastenlasten vuoksi, osa odottaa kärsimättömänä unta. Unettomia, yötyöläisiä ja illanvirkkuja yhdistää tarve saada riittävästi voimat palauttavaa unta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sairaanhoitaja Sirpa Dorochenko, 53, Yli-Ii

 Havaintokykyni on yöllä terävin

”RAUHOITTUMINEN illalla oli minulle jo lapsena vaikeaa. Odotin, että muu perhe hiljeni unille, ja aloin sitten tehdä läksyjäni. Olen aktiivisin illalla ja havaintokykyni on silloin terävimmillään.

Molemmilla isoisilläni oli nukkumisvaikeuksia. Toisella meni yöunet sodassa, toisella oli yöpöydällä rivissä päänsärky- ja unitabletteja. Katsoin sitä lapsena sivusta enkä ole halunnut samaa.

”Tarvitsen unta 4–5 tuntia”

Olen päätellyt, että vuorokauteni pituus on 26 tai 27 tuntia. En ole tehnyt rytmistäni sairautta vaan koettanut sopeutua siihen.

Minusta on tullut hyvä valvoja. Unirytmi vaikutti myös ammatinvalintaani, sillä hoitotyössä voi tehdä ilta- ja yövuoroja. Minulla on lampaita, ja ne ovat tottuneet siihen, että hoidan niitä myöhäänkin illalla.

Nuorempana tarvitsin 6–7 tuntia unta, nyt 4–5 tuntia. Kesällä nukahdan kahden kolmen aikaan ja herään kahdeksalta. Talvella saan unen joskus vasta neljän viiden maissa.”

Uskon, että suuri osa uniongelmista johtuu siitä, että yrittää nukahtaa, vaikka ei väsytä. Kun olen riittävän väsynyt ja uni tulee, nukun hyvin ja sikeästi.

Kätilö Mary Viander-Laine, 46, Kempele

”Vaalin lepohetkiäni”

”TEIN VUONNA 2010 vain yövuoroja. Ne helpottivat arjen pyörittämistä ja lasten kuljettamista harrastuksiin, sillä miehenikin teki vuorotöitä.

Sitten valvominen jäi päälle. Heräilin öisin kolmen ja kuuden välillä enkä saanut unta. Odotin, että rytmi korjaantuisi kesäloman aikana, mutta ei. Puolen vuoden unettomuuden jälkeen hakeuduin lääkäriin. Lopetin yövuorot, ja unirytmi korjattiin lääkkeillä.

Nyt teen jälleen kolmen viikon aikana neljä yövuoroa. Yöllä tunnelma on erityinen. Keskitymme vain työn ytimeen, hoitamaan ihmisiä.

Koska haluan tehdä tätä työtä vielä 20 vuotta, minun pitää olla itsekäs. Yövuorojen välin elän erakkona ja vaalin unta.

Kömmin kirjan kanssa sänkyyn, luen tunnin ja sitten nukun. Illalla ennen vuoroa käyn suihkussa ja syön hyvin.

Tavallisina öinä nukun joskus kymmenen tuntia, joskus herään kolmesti yössä.

Tiedän, että jos valvon öitä, selviän siitä. Jos unettomuus jää päälle, saan siihenkin avun.”

Eläkeläinen, maatilan emäntä Inkeri Paulaniemi, 70, Ylöjärvi

”Onneksi unettomuus tuli vasta nyt”

”MAATILAN EMÄNNÄN työt olivat raskaita ja säännöllisiä. Kun radiosta tuli seitsemän äänimerkki, laitoin lypsimet ensimmäiseen lehmään kiinni.

Leivoin ja tein kaikki ruuat itse. Iltaisin olin niin väsynyt, että uni tuli heti. Silloin mietin, että voi kun saisi joskus nukkua. Nyt kun saisin, ei nukuta.

Toivon, että uniklinikan tutkimuksen avulla löytyisi selitys unettomuudelleni.

Olen iltaisin hirveän virkeä. Voin olla valveilla vielä kahden aikaan. Yöllä herään useamman kerran käymään vessassa. Aamuyöstä nukun sikeästi ja jatkan unia yhdeksään, jotta jaksan olla pirteä, iloinen ja kaikessa mukana.

Koska olemme eläkkeellä, ei ole niin väliä milloin nukun. On hyvä, ettei unettomuus tullut, kun olin työelämässä. Silloin se olisi käynyt hermoille.

Olen käyttänyt nukahtamislääkettä joskus, kun on tapahtunut jotain ikävää. Puolikkaan tabletin olen ottanut, jos olen ollut vielä neljältä hereillä.

Uni tulee hyvin, kun olen hoitanut koko päivän lapsenlapsiani. Elämäni on nytkin aktiivista, mutta ehkä minulla olisi rahkeita enempäänkin.”

Prosessinhoitaja Tapio Heikkinen, 52, Oulu

”Yövuoro vaatii latautumista”

”OLEN TEHNYT yövuoroja 18 vuotta. Ne jaksaa tehdä, kun valmistautuu ottamalla parin kolmen tunnin päiväunet. Ilman unia vuorot ovat raskaita.

Jos kierrokset ovat päiväunille mennessä ylhäällä, otann melatoniinia. Nukkumaan menen aina lakanoiden väliin, en koskaan päällysvaatteissa sängylle pötköttämään.

Yövuorot loppuvat kuudelta, ja olen kotona lähempänä aamuseitsemää. Nuorempana nukuin sitten joskus kolmeenkin iltapäivällä, mutta nyt saatan herätä jo muutaman tunnin päästä kymmeneltä.

”Uni on iän myötä muuttunut.”

Monet tykkäävät yövuoroista, koska ne ovat päivävuoroja rauhallisempia. Toisille yövuoroista palautuminen on vaikeaa. Minulla palautumiseen menee vuoroa seuraava päivä, jolloin en tiedä, olenko hereillä vai unessa. Syönnin jälkeen saatan nukahtaa kesken telkkarin katsomisen.

Uni on iän myötä muuttunut. En nuku enää niin sikeästi kuin nuorena ja heräilen usein. Jos on murheita, ne herättävät yöllä, mutta vielä niitä ei ole kuitenkaan tarvinnut jäädä valvomaan.”

Hammashoitaja Liisa Tervola, 58, Kiiminki

”Iltasaduksi kerron elämästäni”

”TULIN MUMMOKSI 45-vuotiaana. Jani tuli ensimmäisen kerran yökylään jo kolmen kuukauden iässä. Kannoin yön itkevää koliikkivauvaa pitkin asuntoa.

Pienempänä Jani ja pikkusiskonsa Niina nukkuivat kanssani samassa sängyssä. Öisin tuli kättä ja jalkaa suuhun.

Nyt levitän iltaisin ilmapatjan olohuoneen lattialle ja laitan elokuvan pyörimään. Ennen unia kerron Janille, Niinalle ja heidän pikkuveljelleen Juhanille tarinoita elämästäni.

”He haluavat aina kuulla, kuinka jouduin purjehduskisassa merihätään.”

He haluavat aina kuulla, kuinka jouduin purjehduskisassa merihätään ja olin jäädä valtamerialuksen alle.

Sisarukset ovat kovia uneksimaan. Joka yö joku ääntelee tai kävelee unissaan, ja talutan heitä takaisin sänkyyn.

Yleensä lapset ovat luonani yhdessä. Kun Juhani oli puolitoistavuotias, poikkesin hänen kotiinsa matkalla lavatansseihin.

Juhani ilmoitti, että hän haluaa tulla yksin luokseni yöksi. Hän tuli kerhorepun kanssa eteiseen ja otti kädestäni kiinni. Se oli niin ihanaa, että tanssireissu jäi siihen.”

Tämä on ET Terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET Terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/etterveys.

Kuvat
Maiju Pohjanheimo ja Riina Peuhu