Kuvat
Kalle Parkkinen / Sanoma-arkisto
Jenni Mustajärven albumin nimi 22:50 tulee hänen syntymäajastaan. ”Silloin päästin ensirääkäisyni.”
Jenni Mustajärven albumin nimi 22:50 tulee hänen syntymäajastaan. ”Silloin päästin ensirääkäisyni.”

Läheiset näkivät, että Jenni Mustajärvestä pitäisi tulla muusikko isänsä Paten tapaan. Tytär rimpuili vuosia sisäistä paloaan vastaan.

Jenni Mustajärvi, 33, oli odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa. Aiemmin julkaistujen sinkkujen jälkeen ensimmäinen oma albumi oli vihdoin valmis ja sen julkaisua piti juhlia keikoilla, jotka viimein toisivat Jennin Pirkanmaan lavoilta laajemmin yleisön eteen. Nyt korona torppasi suunnitelmat, ja julkaisukeikka liveyleisön edessä siirtyikin nettikonsertiksi.

Pari päivää meni alamaissa, mutta sitten Jenni teki jennit: kokosi ajatuksensa ja käänsi katseen tulevaan.

– Näillä mennään, laulaja kuulostaa jo valoisalta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Meissä on yhteistä rauhallinen luonne ja jokin löysäruuvisuus.”

Rauhallisuus kriisienkin keskellä on tyypillistä Jenniä – ja musikaalisuuden rinnalla perintö isäukolta, muusikko Pate Mustajärveltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Meissä on yhteistä rauhallinen luonne ja jokin löysäruuvisuus, että tällaiselle alalle ylipäätään lähtee, Jenni sanoo keikka-artistin työstään.

Päähänpistojen perässä

Läheiset näkivät lahjakkuuden jo Jennin lapsuudessa, mutta sitten tuli vaihe, kun Jenni pisti kampoihin odotuksille ja oletuksille.

– Minun piti käydä läpi rimpuiluvaiheeni, jolloin taistelin sitä ilmeisintä vastaan. Että musa-alalle nyt en ainakaan ryhdy. Kai se oli tarpeellinen osa kasvuani, Jenni miettii.

– Perhe ei koskaan vaatinut tai odottanut minusta mitään tiettyä. Olen itse saanut tallata polkuni ja toteuttaa aikamoisiakin päähänpistoja.  

Perhe seurasi vierestä nuoren Jennin äkkipikaisiakin ratkaisuja ja antoi tytön kokeilla siipiään.

– Kerrankin vain ilmoitin, etten halua enää mennä töihin, koska siellä oli tylsää. Sen sijaan huomasin lehdessä ilmoituksen ajoneuvoverhoilijan koulutuksesta ja keksin suunnilleen siltä seisomalta muuttaa opiskelupaikan perässä Pohjanmaalle, Jenni kertoo.

– Eihän siinä monta kuukautta mennyt, kun oli myönnettävä, ettei se ollut minun juttuni. Piti taas keksiä jotain uutta.

Eläimet ja luonto ovat Jennin herkkä kohta. ”Olen ulkoilmaihminen. Luulin vihaavani hiihtoa, mutta viime talvena löysin lajin uudestaan.”
Eläimet ja luonto ovat Jennin herkkä kohta. ”Olen ulkoilmaihminen. Luulin vihaavani hiihtoa, mutta viime talvena löysin lajin uudestaan.”

Puhki palamisen kautta

Jennillä on ravintola-alan koulutus ja kokemusta muun muassa siivoustyöstä sekä tehdashommista. Pisimmäksi aikaa hänet pysäytti varhaiskasvatusala ja työ lasten sekä erityislasten parissa.

– Varhaiskasvatuksen töissä vierähti kymmenen vuotta. Se oli merkityksellistä ja palkitsevaa työtä, mutta niin vain musiikki alkoi puskea voimakkaasti päälle, Jenni sanoo.

”Ajoin itseni piippuun, mikä näkyi univaikeuksina ja tunteena, etten tehnyt kumpaakaan riittävän hyvin.”

– Jossain vaiheessa huomasin tekeväni kumpaakin puolivaloilla ja tekeminen kävi raskaaksi. Ajoin itseni piippuun, mikä näkyi univaikeuksina ja tunteena, etten tehnyt kumpaakaan riittävän hyvin. En voinut enkä jaksanut hyvin. Kaikki tekeminen muuttui uuvuttavaksi suorittamiseksi eikä sellainen sovi asioihin, joita pitäisi tehdä intohimolla.

Uupumisen kokemus oli Jennille opettavainen elämänjakso.

– Se herätti kuuntelemaan itseä paremmin ja keskittymään asioihin, joista tulee hyvä olo.
Musiikkiuralle heittäytymistään Jenni kutsuu kaapista tuloksi.

– Se oli lopulta myöntäminen itselle: tätä minun kuuluu tehdä.

Pilvilinnat päreiksi ja niiden yli eteenpäin

Jennin ensimmäinen lavaesiintyminen tapahtui vuoden 1992 Nummirockissa Popedan keikalla. Pingviini-laulua oli harjoiteltu isän kanssa hartaasti keikkamatkoilla, ja kun Jenni viimein kipitti yleisön eteen, hän ei ollut tilanteesta moksiskaan.

– Läheiset sen sijaan kyynelehtivät vuolaasti lavan reunalla. Iskä piti mikrofonia, ja minä lauloin.

Nykyään lava tuntuu turvalliselta paikalta.

– Siellä on enimmäkseen hirveän mukavaa. En malta odottaa, että pääsisimme vetämään.

”Vertailu ei minua haittaa, mutta meillä on selkeästi omat tonttimme.”

Jenni kirjoittaa itse biisinsä ja on kirjoittanut myös kaksi tekstiä isälleen.

– Silloin mietin pitkään, pitäisikö pysyä tonteillamme ja voinko tehdä biisiä hänelle. Tajusin sitten, että elämä on liian lyhyt moisien asioiden miettimiseen.

Sen verran isän esimerkistä on ollut hyötyä, että tämän pitkää uraa seuratessa kuvitelmat ja höttöiset harhaluulot ovat karisseet jo ennen varsinaista starttia.

– Olen nähnyt, miten paljon ja kovaa työtä pitää tehdä pärjätäkseen ja miten tiukassa toimeentulo voi olla. Kyllä siinä pilvilinnat on romutettu moneen kertaan ja on kirkastunut tekemisen ammattimaisuus sekä vaativuus, Jenni miettii.

– Silti ajattelen, että bänditekeminen on siisteintä, mitä tiedän.

Jenni Mustajärvi

  • 33-vuotias laulaja-lauluntekijä julkaisi juuri debyyttialbuminsa. Levyn nimi 22:50 tulee syntymäajasta, jolloin Jenni päästi ensirääkäisynsä.
  • On kirjoittanut myös kaksi sanoitusta isälleen, Popeda-muusikko Pate Mustajärvelle.
  • Asuu Nokialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla