Kodin Kuvalehti
Valokuvaaja Johanna Pahalahden isoäiti katsoo päivisin paljon televisiota. Mieluummin hän juttelisi jonkun kanssa. Kuvat: Johanna Pahalahti
Valokuvaaja Johanna Pahalahden isoäiti katsoo päivisin paljon televisiota. Mieluummin hän juttelisi jonkun kanssa. Kuvat: Johanna Pahalahti

”Onko lääkkeet otettu?” hoitaja kysyi. Sitten hänellä oli jo kiire seuraavaan paikkaan. Kun Johanna Pahalahden isoäiti sai aivoinfarktin, yksinäiselle mummille oli mahdotonta saada kunnioittavaa apua kotiin. – Päättäjät tuntuvan ajattelevan, ettei vanhaan ihmiseen kannata enää haaskata rahaa.

Kolme vuotta sitten valokuvaaja Johanna Pahalahden isoäiti Anja sai aivoinfarktin.

Siihen saakka Anja oli hoidellut mielellään kotipihan ruusuja ja kasvimaata. Hän piti ruuanlaitosta ja mökkilomista.

”Mummilla oli ollut tapana soittaa minulle melkein joka päivä. Enää hän ei kyennyt siihen.”

Aivoinfarktin jälkeen hän pystyi liikuttamaan vain hieman toista kättään ja liikkumaan ainoastaan pyörätuolilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Mummilla oli ollut tapana soittaa minulle melkein joka päivä. Enää hän ei kyennyt siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Johannasta tuntui tyhjältä. Hän päätti alkaa kuvata mummin elämää käydessään viikoittain katsomassa häntä.

– Halusin dokumentoida sitä, millaista vanhuksen elämä Suomessa voi olla.

”Kotona mummi on kuntoutunut sen verran, että pääsee siirtymään sängystä pyörätuoliin. Laitoksessa hän luultavasti vain makaisi”, Johanna sanoo.
”Kotona mummi on kuntoutunut sen verran, että pääsee siirtymään sängystä pyörätuoliin. Laitoksessa hän luultavasti vain makaisi”, Johanna sanoo.

Vanhuskin voi olla yksinäinen

–  Lääkäreiden mukaan mummin paikka olisi ollut laitoksessa, mutta hän ei halunnut muualle kuin kotiin.

Tämä onnistui, kun Johannan äiti alkoi Anjan omaishoitajaksi.

–  Mutta äiti joutuu käymään myös päivätöissä. Sen yhdeksän tunnin ajan mummi istuu yksin.

Anja katselee ikkunasta lintuja ja oravia, televisiosta uutisia ja urheilua.

Päivästä toiseen.

Vanhuskin voi olla yksinäinen.

Veivätkö ihmiset olekaan tasa-arvoisia?

–  Yritimme saada mummille henkilökohtaista avustajaa kaupungilta, mutta sitä ei myönnetty. Perusteluksi sanottiin, että mummin aivoinfarkti johtui vanhuudesta, Johanna sanoo.

–  Siinä tuntui olevan pohjalla ajatus, ettei vanhaan ihmiseen kannata enää haaskata rahaa.

Eivätkö ihmiset olekaan tasa-arvoisia, Johanna mietti ja kirjoitti valituksen. Se ei tuottanut tulosta.

Apua ei myönnetty, koska mummin aivoinfarkti johtui vanhuudesta.

– Saimme mummille hoitajan, joka kävi hänen luonaan kerran päivässä hirveää vauhtia. Hoitaja ehti kysyä, onko lääkkeet otettu ja sitten hänen piti jatkaa seuraavaan paikkaan.

Anja olisi toivonut, että joku olisi kysynyt, mitä hänelle kuuluu ja auttanut ruuanlaitossa.

Ilman apua hän pysyy voitelemaan itselleen vaivalloisesti leivän, jos tarvikkeet on jätetty esille.

Lääkkeet ja vierasvaratarjottavat vieretysten. Aikaisemmin Johannan isoäiti leipoi mielellään.
Lääkkeet ja vierasvaratarjottavat vieretysten. Aikaisemmin Johannan isoäiti leipoi mielellään.

On asioita, joita raha ei saisi ratkaista

Johanna yllättyi huomatessaan, kuinka mutkikasta läheiselle ihmiselle on hankkia apua ja kuinka vaikeaa sitä on saada.

– Entä, jos mummilla ei olisi meitä? Kuinka sellaiset vanhukset pärjäävät, jotka joutuvat pitämään oikeuksistaan huolta itse?

Ajatus jatkuu: millainen on oma vanhuus?

Kuinka ne vanhukset pärjäävät, jotka joutuvat pitämään oikeuksistaan huolta itse?

– On asioita, joissa raha ei saisi ratkaista.

Johanna käy edelleen mumminsa luona kerran viikossa. Mummi ei vaadi paljon, mutta pyytää usein: viepäs linnuille ruokaa tuonne ulos.

Johannan valokuvanäyttely Mummini Anja Mikkelin valokuvakeskuksessa 7.3.– 6.4.2019

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Jeppe

"Johanna Pahalahden isoäiti sai aivoinfarktin, yksinäiselle mummille oli mahdotonta saada kunnioittavaa apua kotiin." "Johanna kuvasi mumminsa, 89, elämää kaksi vuotta".

Olisiko kuvaamisen sijaan itse voinut auttaa? Tämä on suomalaisten asenne, vanhukset on saatava yhteiskunnan hoitoon vaikka omaiset olisivat ääressä. Vanhukset kuuluvat vanhainkotiin on suomalaisen dogmi, omaiset tulevat sitten perinnönjakoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla