”Olen huomannut, että masennukseen ei välttämättä tarvita lääkkeitä. Liikunta voi auttaa.”
”Olen huomannut, että masennukseen ei välttämättä tarvita lääkkeitä. Liikunta voi auttaa.”

Joana Andrade on yksi harvoista jättiläisaaltoja surffaavista naisista maailmassa. Aaltoihin syöksyminen saa hänet unohtamaan hetkeksi lapsuuden rankat kokemukset.

Joukko nuoria naisia juoksee purevan pakkasen keskeltä uima-altaaseen. Vesi höyryää ja tuuli tuivertaa iloisten lauantaikylpijöiden hiukset sekaisin.

Samassa altaassa pienikokoinen 150-senttinen nainen vetää keuhkot täyteen happea, kääntyy vatsalleen, laittaa kasvonsa veteen ja on hengittämättä. Aika kuluu. Ihmiset ympärillä nauravat ja pärskivät vettä toistensa päälle. Kahden ja puolen minuutin päästä nainen nousee takaisin pintaan.

– Ooh, se oli kaunis kokemus. Jos olisin antanut itseni mennä paniikkiin, olisin voinut hukkua. Sen sijaan olen täynnä rakkautta, nainen sanoo ja nauraa makeasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nainen on portugalilainen surffaaja Joana Andrade, 38, yksi harvoista jättimäisiä, 15–24-metrisiä aaltoja surffaavista naisista. Heitä on maailmassa arviolta alle kaksikymmentä, miehiä sata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joanan tavoitteena on rikkoa miesten maailmanennätys ja surffata yli 30 metriä korkealla aallolla. Isojen aaltojen alla pitää pystyä pidättämään pitkään hengitystä, ja sitä Joana on nyt Suomessa harjoittelemassa vapaasukeltaja Johanna Nordbladin kanssa. Samalla ohjaaja-käsikirjoittaja Minna Dufton tekee Joanan hurjasta elämästä dokumenttia.

Tähän saakka Joana on pitänyt isoa ja vaikeaa tarinaansa sitkeästi sisällään. Nyt hän on päättänyt uskaltaa kertoa sen, jotta se inspiroisi muitakin elämään rohkeammin.

Lapsuuden pitkä piina

Joanan lapsuus ei ollut helppo. Perheenjäsenten välit eivät olleet kovinkaan läheiset, ja perheessä oli alkoholiongelmia.

Elämä mureni totaalisesti, kun kymmenisen vuotta vanhempi tuttu mies alkoi käyttää 8-vuotiasta Joanaa seksuaalisesti hyväkseen.

– Hän kosketteli, suuteli ja meni koko ajan pidemmälle. Sitten hän pani ohennusaineella valellun liinan suuni eteen ja käytti minua hyväkseen. En muista siitä juuri mitään. Olin peloissani ja mietin, onko tapahtunut todella syytäni, kuten mies väitti.

Mies kielsi Joanaa puhumasta hyväksikäytöstä kenellekään.

– Hän uhkasi, että jos kerron siitä jollekulle, hän todistaa kuvien avulla, että minä itse halusin sitä.

Joana uskoi ja oli vuosia vaiti, kunnes kerran uskaltautui kertomaan yhdelle katolisen koulun sisarista.

– Hän ei kuunnellut minua. Hän sanoi, että mene kotiin ja rukoile, kunnes voit antaa miehelle anteeksi.

”14-vuotiaana aloin juhlia joka viikonloppu. Varastin vanhemmiltani alkoholia ja karkailin kotoa.”

Piina jatkui ja Joana piti suunsa kiinni.

Hän alkoi paeta vaikeuksiaan aineisiin ja juhlimiseen.

– Aloin haistella satunnaisesti liimaa ja autojen korjaamiseen käytettävää ohennusainetta, samanlaista, millä hyväksikäyttäjäni oli minut huumannut. Poltin myös jointteja. Luulen, että niiden takia muistini ei ole kovin hyvä, Joana sanoo.

– 14-vuotiaana aloin juhlia joka viikonloppu. Varastin vanhemmiltani alkoholia ja karkailin kotoa.

Käytöksensä vuoksi Joanan piti vaihtaa koulua joka vuosi. Rehtorit valittivat Joanan vanhemmille, etteivät he kaipaa moista kapinallista kouluunsa.

Bailaaminen auttoi unohtamaan sisäisen kivun, mutta Joana oli monta kertaa vähällä kuolla.

Aalloista astui uusi Joana

Ehkä Joana olisi kuollutkin, jollei hän olisi alkanut toteuttaa jo lapsuudessa herännyttä unelmaansa.

Jo aivan pienenä hän oli katsellut rannalla aaltojen selässä liitäneitä surffareita, jotka näyttivät vapailta kuin taivaan linnut. Vanhemmat yrittivät tarjota tytölleen harrastukseksi vaikka mitä urheilulajeja – balettia, tennistä, ratsastusta – mutta mikään muu ei kelvannut merta ja valtavia aaltoja rakastavalle lapselle.

– Toisin kuin nykyään, surffaaminen ei ollut 80-luvulla kovin muodikasta, mutta minun mielestäni se näytti coolilta. Vihasin kaikkia vanhempieni ehdottamia lajeja ja olin varmaan ainoa lapsi, joka haaveili surffaamisesta. Minulle sanottiin, että olen haaveineni hullu.

Isojen aaltojen alla pitää pystyä pidättämään pitkään hengitystä. Sitä portugalilainen Joana Andrade harjoittelee Suomessa.
Isojen aaltojen alla pitää pystyä pidättämään pitkään hengitystä. Sitä portugalilainen Joana Andrade harjoittelee Suomessa.

Kun Joana oli 10-vuotias, hän souteli eräänä päivänä veljensä kanssa kumiveneellä, kun vene alkoi äkkiä etääntyä rannasta. Veljeä alkoi pelottaa, mutta Joana ilmoitti, että hän ei pelkää. Hän hyppäsi veneestä aaltoihin ja oli vähällä hukkua. Onneksi paikalle sattui surffari, joka pelasti tytön.

– Katsoin häntä ja sanoin: haluan olla kuin sinä.

Kului vielä kolme vuotta ennen kuin Joana kaikkien vastustuksesta huolimatta päätti toteuttaa suuren unelmansa.

Joanan kaverin veli, ammattisurffaaja, opetti 13-vuotiaan tytön surffaamaan. Se oli käänteentekevä hetki. Joana tunsi, että hän, nuori ja hento tyttö, oli saavuttanut jotain käsittämättömän suurta. Aalloista astui rannalle uusi Joana, jolla oli viimein rohkeutta sanoa ei häntä hyväksikäyttäneelle miehelle.

– Surffaus pelasti minut. Se teki minusta vahvan ja tiedostavan. Surffatessa tunsin itseni rentoutuneeksi ja unohdin kaiken muun. Merestä tuli minulle toinen koti.

Voittaja-ainesta

Elämä ei kuitenkaan muuttunut kertaheitolla helpoksi, mutta erilaiseksi se muuttui. Samaan aikaan, kun Joana paini hyväksikäytetyksi tulemisen aiheuttamien katkerien tunteiden kanssa, hänestä tuli 15-vuotiaana ammattilaissurffari.

Sponsorit olivat bonganneet hänet rannalta ja ymmärtäneet, että kyse oli superlahjakkuudesta. Joana sai pian sponsoreikseen isoja tunnettuja firmoja.

– Voitin kaikki kilpailut, joihin otin osaa, ja aloin näkyä hyvin nuorena televisiossa ja lehdissä. Silloin vanhempanikin viimein uskoivat minuun ja sanoivat, että okei, antaa Joanan surffata.

Surffaaminen oli Joanan rakkaus, mutta kilpailemisesta ja paineiden alla elämisestä hän ei oppinut koskaan nauttimaan.

– Olen hyvin kärsimätön ihminen ja nuorena olin myös hyvin kapinallinen. Pakenin vaikeuksiani surffaamiseen, ja kanssani oli hankala treenata. Jos hävisin, raivosin niin, että saatoin rikkoa lautani.

Kerran hän joi kännit kisaa edeltävänä päivänä.

– Kaunis ja hyvin käyttäytyvä surffarityttö olisi ollut brändille helpompi. He eivät tienneet, olisivatko vihanneet vai rakastaneet kaltaistani kapinallista.

Elämän vaarallisin vuosi

Lopetettuaan kilpauransa 24-vuotiaana Joana lähti kiertämään maailmaa tarkoituksenaan surffata vapaasti ja opettaa uutta sukupolvea surffaamaan.

27-vuotiaana Joana avasi Portugalin Ericeiraan house-musiikkia soittavan diskon. Hän alkoi juhlia rajusti ja käyttää huumeita.

– Olin elänyt vaarallisesti ennenkin, mutta se oli elämäni vaarallisin vuosi. Aamuisin surffasin, iltaisin juhlin, ja käytin joka päivä kokaiinia. Olin todellinen partygirl. Olin kokeillut huumeita ennenkin, mutta nyt tilanne todella riistäytyi käsistä. Sitten yhtenä hetkenä havahduin siihen, että olin tuhoamassa itseni.

Joana ymmärsi, että hänen oli suljettava disko, jos hän halusi pelastaa itsensä. Hän eli hetken normaalimpaa elämää, kunnes muutaman sattuman kautta hänelle tuli kuusi vuotta sitten mahdollisuus avata taas rantabaari. Juhlinta alkoi uudelleen.

– Vuoden kuluttua ymmärsin, että en halua tuhota elämääni, ja tajusin lopettaa ennen kuin kuolen.

Joanan sisälle oli kasaantunut vaikeiden asioiden vyyhti, joka alkoi purkautua kunnolla viitisen vuotta sitten. Kipuilunsa seurauksena hän hakeutui huumeklinikalle ja onnistui pääsemään irti huumeista. Hän aloitti myös terapian, jossa käy edelleen kerran viikossa.

Parikymppisenä hän oli uskaltautunut kertomaan raskaista kokemuksistaan tyttöystävälleen ja läheisenä pitämälleen pikkuveljelle, mutta muutoin hän oli pitänyt tapahtumat visusti itsellään.

Pitkään hän syytti kaikesta tapahtuneesta itseään.

– Mitä enemmän kerron kokemastani ihmisille, sitä enemmän tajuan, etteivät tapahtumat sittenkään ole omaa syytäni ja että en ole yksin kokemusteni kanssa.

Joulupäivänä kaksi vuotta sitten Joana sai viimein rohkeutta kertoa äidilleen hyväksikäytetyksi tulemisestaan ja huumeidenkäytöstään.

– Hän teeskenteli, ettei kuullut, mitä puhuin. Asia oli äidilleni selvästi liian iso asia käsiteltäväksi, ja hän oli varmasti pahoillaan, ettei ollut kyennyt auttamaan minua.

Hyväksikäyttäjälleen Joana ei ole antanut anteeksi.

– Kun olen itse valmis, haluan istua alas ja kysyä häneltä vain yhden kysymyksen: miksi?

Jättiläisaaltoa jahtaamassa

Samoihin aikoihin, kun Joana pääsi irti huumeista, hän alkoi surffata isoja aaltoja, hengenvaarallisia, kerrostalon kokoisia. Joana oli nähnyt, kuinka amerikkalainen Garrett McNamara surffasi lähes 30-metrisiä aaltoja.

– Ajattelin, että vau, miksi en minäkin!

Joana alkoi treenata tosissaan mieltään ja fysiikkaansa.

Eräänä päivänä Garrett soitti ja kysyi, onko Joana valmis. Yhtä aikaa innoissaan ja kauhuissaan Joana uskaltautui valtaviin aaltoihin.

– Kun astuin takaisin rannalle ja valokuvaaja näytti kuvaa, olin että no way, olenko tuo minä!

Videolla Joana surffaa Portugalin Nazaressa jättiläisaaltokisassa vuonna 2015:

30-metriseen aaltoon Joanalla on kuitenkin vielä matkaa. Joana seuraa aaltojen korkeuksia sääennustusten ja aaltoja seuraavan sovelluksen avulla, mutta ei osaa ennustaa, milloin hänen unelmansa toteutuu.

Nykyään Joanalla on tunnin ajomatkan päässä Lissabonista oma surffauskoulu. Koulussa järjestetään myös retriittejä, joiden ohjelmassa on lisäksi joogaa ja meditointia.

Joana sanoo, että surffaus pelasti hänen elämänsä, mutta vasta isot aallot saivat hänet avautumaan elämälle.

– Saan enemmän mielihyvää ja serotoniinia isojen aaltojen surffaamisesta kuin kokaiiniviivasta.

– Olen huomannut, että masennukseen ei välttämättä tarvita lääkkeitä. Liikunta voi auttaa. Ihmiset tarvitsevat elämäänsä adrenaliinia ja motivaatiota.

Naisten asemaa parantamassa

Joana on kohdannut urallaan paljon vähättelyä. Hän on esimerkiksi saanut palkinnoksi naisten sarjojen voitoista usein vain sata euroa. Joanan nostaman metelin ansiosta palkintoa korotettiin.

– Portugalissa miehet ansaitsevat edelleen korkeampaa palkkaa ja kunnioitusta. Elämme kuitenkin aikaa, jolloin naiset alkavat herätä. Meillä on voimaa ja mahdollisuus vaikuttaa.

Tulevaisuudessa Joana haluaisi paitsi surffata isompia aaltoja, myös löytää jonkun, jota rakastaa.

– Kunpa rahalla ja työpaikoilla ei olisi maailmassa niin isoa merkitystä. Me kaikki tarvitsemme ennen kaikkea rakkautta, hän sanoo.

Vielä hän ei ole varma, haluaako perustaa perhettä.

– Suhteeni ovat kestäneet yleensä vain vuoden, koska en ole helppo ihminen. Olen hyvin itsenäinen ja joskus hyvin itsekäskin. Tarvitsen omaa tilaa, ja menneisyyteni takia tunnen herkästi, että ihmiset käyttävät minua hyväkseen.

Pelkoa päin

Joanan henki on ollut vaakalaudalla monta kertaa. Viisivuotiaana veli tönäisi hänet vahingossa lampeen. Myöhemmin Joana pakeni uima-altaaseen veden alle vanhempiensa ongelmia.

– Se oli ainoa paikka, missä tunsin rauhaa. Pidin kiveä kädessä, vajosin veden alle ja menetin tajuntani. En ole varma miksi tein sen, ehkä halusin kuolla.

Myös huumeet ja aallot ovat monta kertaa uhanneet viedä Joanan hengen. Silti hän laittaa elämänsä alttiiksi yhä uudestaan hengenvaarallisen isoihin aaltoihin mennessään.

"Olen hyvin kärsimätön ihminen ja nuorena olin myös hyvin kapinallinen."
"Olen hyvin kärsimätön ihminen ja nuorena olin myös hyvin kapinallinen."

Joana näyttää käteensä tatuoitua tekstiä. Siinä lukee feel the fear and do it anyway, vaikka tuntisit pelkoa, tee se siitä huolimatta.

– Elämässä on hyvä myös pelätä, koska pelko tekee tietoiseksi ja antaa voimaa.

– Joka kerta, kun menen isoihin aaltoihin, en tiedä palaanko enää. Mutta mitä enemmän koettelen rajojani, sitä paremmin ymmärrän, että sisällämme on paljon käyttämätöntä energiaa.

Joanan toiseen käteen on tatuoitu teksti don´t forget to go home, älä unohda mennä kotiin. Se muistuttaa siitä, että pitää muistaa kuunnella ja ymmärtää itseään.

– Isot aallot ovat nyt huumeeni. Aalloista tullessani kehoni on täynnä puhdasta adrenaliinia ja energiaa, ja olen onnellinen ja rentoutunut. Silloin ajattelen, että minä tein sen, olen turvassa ja menen kotiin.

Joana Andrade

Syntyi 28.7.1980 Lissabonissa Portugalissa. Asuu yksin merenrantatalossa Ericeirassa.

Portugalin ainoa 15–24-metrisiä aaltoja surffannut nainen. Voittanut lukuisia kilpailuja.

Pyörittää omaa Progress Surf School -surffikoulua Ericeirassa.

Joana Andradesta kertovan BIG vs. small -dokumentin tekoa voi seurata Instagramtilillä @bigvssmallfilm.

Sisältö jatkuu mainoksen alla