”15 vuoden tv-uran aikana minulle tuli monta kertaa tosi paha olo siitä, että aikaani tuhlataan 2–3 tuntia, kun minusta rakennetaan maskissa joku muu kuin minä olen”, Jenni Pääskysaari kertoo. Kuva: Jonna Öhrnberg
”15 vuoden tv-uran aikana minulle tuli monta kertaa tosi paha olo siitä, että aikaani tuhlataan 2–3 tuntia, kun minusta rakennetaan maskissa joku muu kuin minä olen”, Jenni Pääskysaari kertoo. Kuva: Jonna Öhrnberg

Jenni Pääskysaari uskoo, että liian usein ulkoiset seikat vievät huomiota pois sisällöstä. – Minulle on aivan sama, miltä ihminen näyttää tai mitä hänellä on päällään.

Jenni Pääskysaari, 42, nähdään parhaillaan ruudussa Pitääkö olla huolissaan -paneelin vetäjänä. Media-alan moniosaaja on vähentänyt tai poistanut elämästään viime vuosina turhalta tuntuvia asioita.

Kaksi vuotta sitten Jenni jätti sosiaalisen median, ja nykyään hän tekee tv-lähetykset lähes meikittä.

– Tai studiovalot ovat niin karseat, että kaikkien ihoa meikataan jonkun verran. Eikä minunkaan ole tarkoitus aiheuttaa oksennusreaktioita ruudun toisella puolella niin, että katsoja näkee ihohuokosen läpi aivoihini. Nyt minulla on kuvauksissa aika sama määrä meikkiä kuin meidän miespanelisteilla, jonka laittamiseen menee vain minuutteja, Jenni selvitti ja viittasi vieressä istuviin Kari Hotakaiseen, Tuomas Kyröön ja Miika Nousiaiseen.

Jenni ei halua arvostella kenenkään päätöstä meikata tai olla meikkaamatta.

– Jokainen saa tehdä kuten itsestä tuntuu. Painotan vapautta valita. 15 vuoden tv-uran aikana minulle tuli monta kertaa tosi paha olo siitä, että aikaani tuhlataan 2–3 tuntia, kun minusta rakennetaan maskissa joku muu kuin minä olen.

Nainen uskoo, että liian usein ulkoiset seikat vievät huomiota pois sisällöstä.

– Minulle on aivan sama, miltä ihminen näyttää tai mitä hänellä on päällään. Enemmän minua kiinnostaa, mitä tämä tekee ja osaa.

Harkinnan jälkeen Jenni jätti myös kaksi vuotta sitten sosiaalisen median.

”Ehkä oma kyynisyyteni tulee esille siinä, että ajattelen, että osa aikuisista on menetetty.”

– Some-jutussa oli paljon hyvääkin; verkostoitumista, hyvää fiilistä. Mediatyötä tekevänä henkilönä myös mietin, onko minua enää olemassa, jos en ole enää somessa. Päädyin kuitenkin siihen, että somen kautta tuli enemmän huonoja kuin hyviä viboja. Elämään tuli turhaa kohinaa, joka peitti arjessa alle itselle tärkeitä asioita.

Nyt Jenni ehtii lukea enemmän, eikä hänen tarvitse avata tietokonetta iltaisin. Viime vuosina hän on kirjoittanut paljon lasten ja nuorten tietokirjoja.

– Ehkä oma kyynisyyteni tulee esille siinä, että ajattelen, että osa aikuisista on menetetty. Uskon vilpittömästi, että muutos ja tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa.