"Vanhempani ovat opettaneet minut hyväksymään itseni. Toivon osaavani siirtää lapsilleni tunteen, että olen täydellinen versio itsestäni.
"Vanhempani ovat opettaneet minut hyväksymään itseni. Toivon osaavani siirtää lapsilleni tunteen, että olen täydellinen versio itsestäni.

Näyttelijä Jenni Kokanderin suvussa rakkautta osoitetaan berliininmunkeilla. Puolisonsa hän valloitti aikanaan tekstaamalla ”Oisin sulle hyvä tyttö”.

1 aviomies

Puolisoni Jukan matala ääni teki vaikutuksen heti ensipuhelussa. Kun sitten näin Jukan Tavastian takahuoneessa, hän näytti yhtä ihanalta kuin äänensä. Muistan ajatelleeni, että tuon mä haluan!

Alkuun Jukka ei tuntunut tajuavan cooleja viestejäni. Erään baari-illan päätteeksi laitoin hänelle suorasukaisen tekstarin: ”Oisin sulle hyvä tyttö.” Jukka vastasi: ”Oisin sulle hyvä poika. Haluatko syömään vai syömään ja juomaan?” Siitä on nyt 14 vuotta.

Ajattelen edelleen, että Jukka on todellinen supersankari: öisin rokkikukko ja päivisin perheterapeutti. Hän on rauhallinen ja maadoittunut, minä ärhäkämpi toiminnan nainen. Ehkä olemme yhä niin rakastuneita, koska tasapainotamme toisiamme hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

100 mekkoa

Ostan enimmät vaatteeni kirpputoreilta. Minulla on varmaan sata mekkoa, mikä voi olla liioittelua tai sitten ei – mutta liikaa niitä on. Housuissa, varsinkin sellaisissa missä on vetoketju ja nappi, tunnen oloni vääränlaiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen visualisti ja nautin kauniista kuoseista, väreistä ja materiaaleista. Ulkonäkö on persoonani näyteikkuna, eikä pukeutuminen siksi ole yhdentekevää. Vaatteella on myös iso tunnevaikutus. Silloinkin kun olen itsekseni, tuntuu hyvältä olla näteissä vaatteissa.

Olen varmaan puvustajan painajainen, kun esiinnyn itsenäni. Harvoin suostun merkkivaatteisiin, jotka ’kaikki’ haluavat päälleen. Haluan olla itseni näköinen.

13 kuvauspäivää sokkona

Rooli Rivo-Riittana oli minulle kuin larppi Fingerporin maailmassa. Sarjakuvan pimeä, ronski, viisas ja karu huumori on lähellä omaani. Koekuvauksissa ohjaaja Mikko Kouki sanoi ihanasti, että olen liian humaani ja nätti Rivo-Riitaksi. Mutta olen jo esittänyt Kyösti Kalliotakin, miksi en venyisi näyttelemään tunkkaista naista?

Kuvauksissa peruukki peitti silmäni ja palava rööki savusi suupielessä. En nähnyt mitään, eikä kasvoistani näkynyt paljon.

Poltin kuvatessa ainakin sata tupakkaa. Vaikka kävin suihkussa aamuin illoin, haisin jatkuvasti röökiltä ja maksamakkaralta. Junassa kuvauksista kotiin toivoin, ettei kukaan istuisi viereeni.

"Minulla on varmaan sata mekkoa, mikä voi olla liioittelua. Tai sitten ei."
"Minulla on varmaan sata mekkoa, mikä voi olla liioittelua. Tai sitten ei."

12 ruokatoivetta

Jääkaappimme ovessa on lista, johon jokainen kirjoittaa toiveruokansa. Peltikanakastike on legendaarisen K-kaupan Väiskin ohje lapsuudestani. Kesäkurpitsapihvien resepti taas tuliainen Kreetalta. Ruuanlaitto on Jukan ja minun yhteinen harrastus sekä tapa osoittaa rakkautta.

Pyrin ostamaan kotimaista ja luomua ja hyviä raaka-aineita. Kun teemme paljon itse eikä meillä tule ruokahävikkiä, kuluissa säästää. Pyyhin viimeiset kastikkeet leipäpalaan ja popsin muidenkin riisinjämät lautaselta. Anoppi on opettanut, miten muusinlopusta pyöräytetään rieskat.

Olen pohtinut ryhtymistämme kasvissyöjiksi, mutta siihen on vielä matkaa. Vilho, 7, protestoi jo, kun maito onkin ”kaulamaitoa” ja vaatii toivelistalle tulisia kanansiipiä. En usko tuputtamiseen. Jokaisen maku kehittyy ajallaan.

3 yhteistä kotia

Olin aina asunut kaupunginosissa, missä ratikka kulki ikkunan alta. Lapsuudessani Länsi-Pasilassa, Sörnäisissä ja Töölössä. Kun tapasin Jukan, muutin aluksi hänen luokseen Kallioon.

Ensimmäisestä yhteisestä omistus-asunnostamme piti tulla kahden aikuisen koti. Pankkilaina oli jo valmiina, kun ihan läpällä tein raskaustestin. Pankista soitettiin tasan samalla minuutilla, kun testitulos varmistui. Virkailija hihkui onnitteluja, ja minä linjan toisessa päässä karjuin, että mitä me nyt tehdään. Yksiöstä tuli hyvä pikkuperheen koti, mutta kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan, oli aika muuttaa isompaan.

Koska rahamme eivät riittäneet perheasuntoon siellä missä ratikat kulkivat, päädyimme Pohjois-Helsinkiin. Pelkäsin, etten kestäisi ”maalla” vuottakaan. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin minulla on pionipenkki, juna-asema kävelymatkan päässä ja hirveän onnellinen koti.

365 juhlapäivää

Rakastan jouluja, pääsiäisiä, synttäreitä ja mitä näitä nyt on. Koska olen usein töissä viikonloppuisin, meillä juhlitaan myös arkisin ja ihan kaikkea. On ihanaa syöttää ja juottaa ystäviämme.

Liitutaulussa keittiönikkunan yläpuolella lukee Buenos murkinas since 2012. Sen viereen kirjoitetaan juhlien teema, vaikkapa Rakkauden raclette. Teema on tärkeä kaikille illanvietoille. Saima, 12, istuu usein iltamyöhään juttelemassa. Ystävämme ovat myös lastemme ystäviä. Meillä ei juhlita niin että lapset nukkumaan ja urku auki.

"Mieheni Jukka on rauhallinen ja maadoittunut, minä ärhäkämpi toiminnan nainen."
"Mieheni Jukka on rauhallinen ja maadoittunut, minä ärhäkämpi toiminnan nainen."

750 neliötä ikimetsää

Viime jouluna ostimme ikimetsää Luonnon perintösäätiöltä ja jaoimme palstoja joululahjaksi ystävillemme. Jokainen sai muistoksi kauniin diplomin. Pienin läntti maksaa saman verran kuin pullo oikein hyvää viiniä, mutta elää vielä, kun viini olisi jo juotu.

Aiemmin olemme ostaneet muun muassa vuohia, ­kanoja sekä vesipumpun afrikkalaiskylään. Mitähän ensi jouluna?

4 sukupolvea

Käymme sunnuntaisin vanhemmillani syömässä berliininmunkkeja. Ne ovat suvussa kulkenut rakkauden osoitus. 85-vuotias isoäitinikin tarjoaa aina berliininmunkkeja. Lapseni kutsuvat häntä MurMuriksi.

Läheisyys on ollut perheessämme luontevaa. Vanhempani ovat Italia-faneja ja perheemme Whatsapp-ryhmä on nimetty perhemafiaksi. Äitini haluaa olla italialaisittain nonna, isäni taas isoisä.

Minulla on kaksi isoveljeä, jotka ovat turvaverkkoni elämässä. Yhteisistä vanhemmista ja kasvatuksesta huolimatta olemme kaikki aivan erilaisia. Sukumme naisilla on samanlaiset, kauniit silmät. Kun katson peiliin, näen siellä sukupolvien ketjun.

3 tärkeää oppia

Äitini työskenteli pitkään Punaisessa ristissä. Olen oppinut häneltä hyväntekeväisyydestä, erilaisuudesta ja osallistumisesta. Tässä ajassa vähän häiritsee, miten kohkataan, mutta ei toimita. Somen profiilikuvaan laitettava kehys on vain sädekehä. Enemmän saa aikaan konkreettisesti tekemällä.

Isältäni olen oppinut kuuntelemista. Hän on hiljainen mies, sillä lailla muut huomioiden, ei painostavasti tai mököttäen. Perheessä, jossa osataan ilmaista tunteita, isä on se, joka malttaa kuunnella.

Vanhempani ovat opettaneet minut hyväksymään itseni. Olen aina kokenut riittäväni heille. Toivon osaavani siirtää lapsilleni tunteen, että olen täydellinen versio itsestäni.

1kerta

Aikuistuessa ajattelee, ettei edessä ole enää ensimmäisiä kertoja. Merkittävimmät on jo eletty: ensiaskeleet, ensimmäiset sanat, ensirakkaus. Nyt sain kustannussopimuksen ja alan kirjoittaa ensimmäistä kirjaani. Kilteillä suorittajatytöillä on tapana pelätä epäonnistumista, mutta tämä ei pelota.

Oma kirja on ollut toinen bucket list -asiani. Toinen on nähdä valas luonnon tilassa. Ehkä kirjoitan ensin kirjan, ja siitä saaduilla miljoonilla matkustan katsomaan valaita.”

Jenni Kokander

  • Helsinkiläisnäyttelijän perheeseen kuuluvat aviomies Jukka Kokander sekä lapset Saima ja Vilho.
  • Näyttelee Rivo-Riittaa Fingerpori-elokuvassa, ensi-ilta 16.10. Mukana Huuma-ohjelmassa (MTV). Me Naisten kolumnisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla