Kuvat
Irene Hjeltin albumi
Irene Hjelt on työskennellyt Piilaaksossa pian viisi vuotta, ensin Googlella, nyt Facebookilla.
Irene Hjelt on työskennellyt Piilaaksossa pian viisi vuotta, ensin Googlella, nyt Facebookilla.

Kun puolisolle aukesi työtilaisuus Piilaaksossa, Irene Hjelt, 35, lähti mukaan sillä ehdolla, että saisi itsekin tehdä siellä omaa uraansa. Hänen mielestään techmaailman kehtoon muutetaan enemmän kehitysmahdollisuuksien kuin miljoonatienestien perässä. – Täällä brassaillaan mieluummin osaamisella kuin omaisuudella.

Kuljetusfirma on juuri kärrännyt sisälle uuden Peloton-biken eli treenipyörän, jolla Irene Hjelt voi osallistua spinningtunneilleen etänä kotoaan käsin. Pyörä on suomalaisperheen ainoa isompi hankinta Yhdysvalloissa useita viikkoja jatkuneen koronakaranteenin vuoksi.

Irene ja puolisonsa Joonas Hjelt ovat asuneet San Franciscon keskustassa pian viisi vuotta. Sitä ennen pari työskenteli vuoden Lontoossa valmistelemassa urakuvioitaan ja maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin. Suomesta lähdettiin maailmalle, kun Facebook oli ostanut Joonaksen start upin ja tarjosi töitä länsirannikolla. Irenen markkinointialan ura oli hyvässä vauhdissa Suomessa, cv:ssään pestit muun muassa Coca Cola Companyssa sekä Legolla.

– Lähtöpäätös oli yhteinen ja sovimme, että tästä tulisi meidän seikkailumme. Heti alusta oli selvää, että molemmat saavat tehdä duunia ja ettei maailmalle lähdettäisi vain puolisoni uran perässä, Irene kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Lontoossa päätin etsiä työn, joka auttaisi siirtymisessäni Yhdysvaltoihin. Olin onnekas saadessani pestin Googlelta ja pystyin Lontoosta muutettuamme jatkamaan sen paikallisessa tiimissä Kaliforniassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt maaliskuun alussa Irene vaihtoi töihin Facebookille sen B2B-puolen markkinointiin, tarkemmin Marketing solutions for businesses -tiimiin.

– Ehdin tehdä töitä toimistolla kolme päivää, kunnes kaikki määrättiin karanteeniin. Tämä on ollut hullunkurisin onboarding uudelle työnantajalle, mutta toisaalta – missäpä se olisi voinut sujua paremmin! Facebookilla on toimivimmat laitteet ja luonteva asenne etätyöhön, Irene kiittelee.

5 kuukautta – paljon vai vähän?

Suomalaispari sai esikoisensa San Franciscossa toukokuussa 2018. Irene jäi silloin Googlelta äitiyslomalle viideksi kuukaudeksi.

– Pidempäänkin olisi varmaan järjestynyt, mutta koin olevani valmis takaisin. Hoitovapaa oli ihanaa aikaa, mutta olin myös hyvin motivoitunut palaamaan töihin.

”Minulle sanottiin suoraan, että mitä oikein teet lapsellesi.”

Tuttavat Suomessa kauhistelivat hoitovapaan lyhyyttä.

– Jengi oli kauhuissaan ja minulle sanottiin suoraan, että mitä oikein teet lapsellesi, Irene kertoo.

– Samaan aikaan täällä päiviteltiin, että olitpas pitkään poissa.

Irene ei kokenut, että arvostus työnantajan silmissä olisi muuttunut vanhemmuuden mukana. Tytär Iines täyttää toukokuussa vuoden.
Irene ei kokenut, että arvostus työnantajan silmissä olisi muuttunut vanhemmuuden mukana. Tytär Iines täyttää toukokuussa vuoden.

Irenen paluuseen vaikutti se, että kaikki sujui hyvin ja hoitokuviot järjestyivät helposti.

– Työnantajani Piilaaksossa oli tehnyt töihin paluun mahdollisimman helpoksi. Toimistolla oli esimerkiksi äitien tauoille varattu mothers’ room, jonka saattoi varata käyttöönsä ihan niin kuin minkä tahansa neukkarin. Sinne oli järjestetty nojatuoleja, rintapumppuja, lehtiä ja mahdollisuus tehdä vaikka töitä samalla, kun pullotti maitoa, Irene kuvailee.

– Täällä en ole missään vaiheessa kokenut, että vanhemmuus olisi taakka työnantajalle tai että perheen tarpeista tarvitsisi kantaa syyllisyyttä. Suomalaisilta kavereiltani olen saanut hyvin toisenlaista viestiä.

”Kun kalenterissani luki mothers’ room, kellään ei ollut pokkaa ehdottaa palaveria sen päälle.”

Kun Irene aikataulutti taukonsa äitien huoneeseen, se näkyi työkavereille hänen avoimessa kalenterissaan.

– Kun kalenterissani luki mothers’ room, kellään ei ollut pokkaa ehdottaa palaveria sen päälle. Nauroimmekin, että kuinka pitkään imetystä voi jatkaa, Irene heittää ja vakavoituu sitten.

– Piilaaksossa monen yrityksen arvoihin kuuluu erilaisuuden arvostaminen. Se näkyy siinä, ettei työntekijöitä arvoteta heidän elämäntilanteensa mukaan. 24/7 töilleen omistautuvaa sinkkua pidetään yhtä arvokkaana kuin vanhempaa, joka haluaa antaa aikaa myös perheelleen, Irene sanoo.

– Äitiys ei tarkoita, että tehokkuuteni olisi heikompaa.

Irenen mies jäi vuorollaan muutamaksi viikoksi kotiin vanhempainvapaalle. Yhdysvalloissa sellaista nähdään selkeästi vähemmän kuin Suomessa.

– Tässäkin asiassa me elämme Piilaakso-kuplassa, sillä täkäläiset yritykset tarjoavat usein parempia etuja, koska kilpailu talenteista on kovaa. Jotta isävapaat yleistyisivät, tarvittaisiin enemmän esimerkkejä kotiin jäävistä johtajaisistä.

”Meillä niitä miljoonia ei ole nähty.”

Isot palkat, kallis arki

Piilaakso-kuplaan kuuluvat myös isot palkat, joista techalojen kohdalla usein puhutaan. Julkisuudessa on kerrottu insinööreistä, jotka parin Piilaakso-vuoden jälkeen voisivat kuulemma palata Suomeen miljonääreinä.

– No meillä niitä miljoonia ei ole nähty, Irene purskahtaa nauruun.

– Palkat ovat toki selkeästi suomalaisia kovemmat, mutta eläminen täällä on kallista. Lapsettomilla pareilla eli dinkuilla – double income, no kids – on hyvät mahdollisuudet saada säästöjä kasaan muutamassa vuodessa kohtuullisella elämäntyylillä. Suurista tuloista huolimatta elinkustannukset ovat tosi korkeat erityisesti lapsiperheille.

Paikka päivähoidossa maksaa noin 3000 euroa kuukaudessa.

Ulkona liikkuminen on vastapainoa kiireiselle työlle.
Ulkona liikkuminen on vastapainoa kiireiselle työlle.

Irene listaa esimerkkejä. Kahden makuuhuoneen keskustahuoneiston vuokraaminen 5000 eurolla kuukaudessa on jo hyvä löytö. Lastenhoitajan palkkaaminen tai paikka päivähoidossa maksaa noin 3000 euroa kuukaudessa.

– Lisäksi pitää säästää lapsen koulutukseen ja omiin eläkkeisiin ja maksaa vakuutuksia terveydenhoitoa varten.

Irene arvioi, että miljoonien kanssa palaavat vain ne, jotka onnistuvat lyömään läpi menestyskeksinnöllä tai yrityskaupoilla.

– Uskaltaisin sanoa, että Piilaaksoon tullaan useammin kehitysmahdollisuuksien kuin äkkirikastumisen perässä. Maahanmuutto on ylipäätään niin työläs ja raskas prosessi, että pitää olla hyvin nälkäinen ja motivoitunut käydäkseen läpi paperisodan ja hässäkän. Tänne tullaan tekemään tai oppimaan sellaista, mitä muualla ei voi tehdä.

”Täällä brassaillaan mieluummin osaamisella kuin omaisuudella.”

Hjeltien lähipiirissä on niitäkin, joita on onnistanut isosti.

– Menestystä ja korkeaa elintasoa ei hävetä eikä piilotella, mutta eipä sillä juuri pröystäilläkään. Tyypillä voi olla hieno talo ja uusi Tesla, mutta töissä aina se tuttu harmaa huppari päällä. Varallisuus harvoin nousee esiin keskusteluissa, Irene arvioi.

– Täällä brassaillaan mieluummin osaamisella kuin omaisuudella.

”Täällä on vahva yhteisöllisyyden tunne”, Irene Hjelt sanoo Piilaakson ilmapiiristä.
”Täällä on vahva yhteisöllisyyden tunne”, Irene Hjelt sanoo Piilaakson ilmapiiristä.

Tee-se-itse tukiverkosto

Irene listaa Piilaakson erityispiirteisiin myös sen monikulttuurisuuden. Oikoen voi sanoa, että kaikki ovat tulleet jostain muualta.

– Erilaiset taustat, kokemukset ja näkökulmat tekevät Piilaaksosta hirmu innostavan työympäristön. Globaalilla alalla diversiteetti on välttämätöntä. Jos tänne palkattaisiin vain yhdenlaisia ihmisiä, sillä porukalla olisi mahdotonta luoda ratkaisuja koko maailmalle.

– Erilaisuutta tarvitaan ja arvostetaan.

Irenen mukaan monikulttuurisuus myös ruokkii yhteisöllisyyden tunnetta ja yhteishenkeä. Ilman sosiaaliturvaa, yhteiskunnan tukea ja perinteistä turvaverkostoa omista sukulaisistaan ihmiset nojaavat helpommin kollegaan tai kavereihin.

– Täällä on vahva yhteisöllisyyden tunne. Duunielämässäkin autetaan ja esitellään kontakteja toisilleen. On käsitys, että jos teen tälle tyypille palveluksen, se vie meitä kaikkia eteenpäin, hän kuvailee.

– Olen ymmärtänyt, että se poikkeaa aika lailla suomalaisesta työkulttuurista.

Hjelteillä on Yhdysvalloissa green cardit, mutta he eivät ole tehneet lopullisia suunnitelmia sinne jäämisestään.

– Isovanhemmat tietysti toivovat, että palaisimme Suomeen, mutta enpä tiedä. Meillä on vielä paljon opittavaa työmaailmassa ja nyt ajatus on, että olemme täällä niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Myös ihana ilmasto houkuttelee jäämään. Kun kävimme Suomessa talvella, turasin puoli tuntia lapsen pukemiseen ja olimme kumpikin jo hikisiä, kun pääsimme ulos, Irene nauraa.

– Täällä voi aina lähteä ulos t-paidassa.

Vierailija

No niin, edellinen kommentti on erinomainen esimerkki suomalaisesta "keskustelusta" ja keskustelijasta.

Mutta vakavasti, Irene kirjoittaa USAn lansirannikon tyoymparistosta ja ihmisista juuri niin, miksi sen olen itsekin kokenut. Ollaan ystavallisia, kannustavia ,innovaatisia. Ja kuten Irene kerookin, raha ja tavara eivat ole niinkaan tarkeita, eika niista edes erityisesti puhuta, eika minkaanlaista proystailya missaan nae, painvastoin. Ihmiset elavat dynaamista, innostavaa ja mielenkiintoista elamaa, tyo on hyvin tarkea asia. Sita tehdaan paljon ja siita puhutaan ja jatkuvasti joku uusi idea on tyon alla.

Ihmiset eivat valita, eivatka ilkeile toisilleen tai kenellekaan. Kannattaa tulla tanne tyohon ainakin joksikin aikaa niin tyo saa aivan erilaista puhtia :).

Kaikkea hyvaa elamaasi sinulle ja perheellesi.

Vierailija

Kuplansa se tuokin laakso mammoineen. Toki varmasti mielenkiintoinen työympäristö, mutta ihan kuin muualla maailmassa ei osattaisi tehdä teknologiainnovaatioita, olla kannustavia, avomielisiä ja pöhistä. Tuntuu jotenkin näyttäytymis- ja cv:n kohennuspaikalle. Tuntuu usein, että nämä expatit ovat jotenkin katkeria suomalaiselle realistiselle ja suoralle ilmapiirille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla