Kuvat
Katri Lehtola
"Olemme Marjan kanssa olleet yhdessä vuodesta 2006. 14 vuotta tuli täyteen ystävänpäivän aattona, kesällä tulee yhdeksän vuotta naimisissa", Ile kertoo.
"Olemme Marjan kanssa olleet yhdessä vuodesta 2006. 14 vuotta tuli täyteen ystävänpäivän aattona, kesällä tulee yhdeksän vuotta naimisissa", Ile kertoo.

Ile Uusivuori ei pode ikäkriisiä, vaikka onkin roudannut 45 nahkatakkiaan ullakolle ja prätkäkorttikin on jäänyt haaveeksi. Perhearjessa luksusta on katsoa puolison kanssa The Crownia sohvalla.

10 kotia

”Asuntomme on parhaillaan täynnä muuttolaatikoita. Olemme juuri muuttaneet uuteen kotiin. Se on elämäni kymmenes.

Olen lähiöpoika Pajamäestä. On hämmentävää, miten tuntuu aina siltä, että lapset pitäisi muka kasvattaa samanlaisessa ympäristössä, jossa on itse kasvanut. Että pitäisi muuttaa jonnekin metsään. Onneksi mökki vähän kompensoi, siellä meidän lapset leikkivät kepeillä ja kivillä. Emme ole vielä esitelleet heille videopelien maailmaa.

Olemme asuneet eri puolilla Helsinkiä; Viikissä ja Munkkivuoressa. Uusi kotimme on Töölössä. Vanhin poikamme aloittaa syksyllä ekaluokan, ja kaikki kaverit halusivat tänne kouluun. Samalla vaihdoimme kolmiostamme suurempaan, emme olisikaan enää mahtuneet vanhaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nuorena asuin hetken ulkomaillakin, Englannissa. Olin siellä purkamassa laivakontteja ja etsimässä itseäni. Siinä työssä tajusin aika nopeasti, että pakkohan tässä on opiskella jotakin. Sieltä tarttui mukaan myös brittiläinen työmentaliteetti: mitä rankemmat duunit, sitä hauskemmat jutut. Siitä olen halunnut pitää kiinni.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

14 vuotta yhdessä

”Olemme Marjan kanssa olleet yhdessä vuodesta 2006. 14 vuotta tuli täyteen ystävänpäivän aattona, kesällä tulee yhdeksän vuotta naimisissa.

Se oli aivan puhdas työpaikkaromanssi. Heti ensi hetkestä tiesin, että elämä tulee muuttumaan, tuossa tuo nyt on.

Pyrimme siihen, että tekisimme yhdessä jotakin kerran kuussa. Kaivamme kalenterit esiin neljä viikkoa aiemmin ja katsomme, että ”hei, tuossa on yö, jolloin voisimme mennä jonnekin” tai ”tuona päivänä voisimme käydä syömässä”. Jos niitä ei järjestä, aikaa ei koskaan tule. Arjessa tuntuu toisinaan, ettei toiselle ehdi sanoa kokonaista lausetta ilman, että joku keskeyttää.

Olemme vastikään aloittaneet uuden yhteisen harrastuksen: katsomme iltaisin lasten nukahdettua The Crown -sarjaa. Ongelma on, että siinä ei tapahdu mitään! Marja on ihan innoissaan, vaikka tämän hetken suurin draama on, saako prinssi Philip lentolupakirjan. Sitä minulla on taas yksi jakso tänään illalla tiedossa. Mutta samalla saan viettää kahdenkeskistä aikaa vaimoni kanssa sohvalla, ja se on luksusta.”

"2000-luvun puolivälissä ryhdyimme kaverini kanssa keräilemään nahkatakkeja. Nyt minulla on niitä 45."
"2000-luvun puolivälissä ryhdyimme kaverini kanssa keräilemään nahkatakkeja. Nyt minulla on niitä 45."

3 lasta

”Meillä on kolme lasta, ja se on mielestämme hyvä määrä: jos yksi haluaa vaikka aikuisena asua ulkomailla, niin silti kahdella on vielä seuraa toisistaan.

Tosin jälkiviisaana voisi sanoa, että vähän tiuhaan tuli aloitettua. Pojillamme on ikäeroa vuosi ja yhdeksän kuukautta. Vuosina 2013–2016 ei juuri nukuttu, se oli melkoisen raskasta. Onneksi nyt jo helpottaa, nykyään pojat leikkivät pitkiä pätkiä yhdessä ja pelaavat samassa futisjoukkueessa.

On ihanaa, että kolmevuotiaalla tytöllämme on kaksi isoveljeä. Hän elää maailmassa, jossa ei tehdä eroa tyttöjen ja poikien välille, ja hän on tottunut painimaan ja kiipeilemään veljien mukana. Hän on myös ilmoittanut haluavansa mukaan futistreeneihin ja aloittaakin ne ensi kesänä.”

10 kilometriä

”En ehdi muuten juuri harrastaa, mutta yritän pitää kunnostani huolta. Olen aina tykännyt liikunnasta. Hurahdin joskus kahvakuuliin, ja ne ovat pysyneet elämässäni.

Käyn myös lenkillä. Juoksen aina saman kymmenen kilometrin lenkin: ensin Munkkiniemen rantaan, jossa teen pienen treenin ja juoksen takaisin. Kun sen tekee kolme, neljä kertaa viikossa, ei tarvitse paljon katsoa, mitä syö. Siinä ei ole mitään tavoitteellista, pidän vain yleiskuntoa yllä.”

5 faijaa

”Yksi kipupisteeni on se, ettei tässä elämäntilanteessa ole riittävästi aikaa ystäville. Olen sosiaalinen tyyppi, ja haluaisin voida hengailla ystävieni kanssa jatkuvasti. Tosiasia kuitenkin on, että jos tietää, että kuopus nousee aamulla 5.30, niin hirveästi ei kiinnosta jäädä yhdentoista jälkeen istumaan iltaa.

Minulla on sellainen viiden faijan kaveriporukka, ja yritämme käydä aina silloin tällöin kahvilla ennen kuin kaikki hakevat lapset tarhasta. Meitä on kaksi suomalaista, irlantilainen, britti ja australialainen, ja heidän kanssaan Whatsapp laulaa. Kerran vuodessa katsomme kalenterista ajan, jolloin menemme yhdessä syömään tai vaikka laiturinnostoon.

Toivon, että kaverisuhteeni ovat sen verran hyviä, että kun pöly joskus lopulta laskeutuu, niin ainakin parhaat ovat yhä jäljellä.”

Yksi kipupisteeni on se, ettei tässä elämäntilanteessa ole riittävästi aikaa ystäville. Olen sosiaalinen tyyppi."
Yksi kipupisteeni on se, ettei tässä elämäntilanteessa ole riittävästi aikaa ystäville. Olen sosiaalinen tyyppi."

45 nahkatakkia

”2000-luvun puolivälissä ryhdyimme kaverini kanssa keräilemään nahkatakkeja. Kaverini hankki takin, joka oli Jackass-leffassa Johnny Knoxvillen yllä. Itse halusin löytää punaisen nahkatakin. Pidin siitä, joka oli Brad Pittillä Fight Clubissa. Se ei ollutkaan sitten kummoinen, mutta siitä tämä alkoi.

Nyt minulla on 45 nahkatakkia. Useimmat niistä on valmistettu 50- ja 60 -luvuilla amerikkalaisissa tehtaissa, jotka ovat nyt jo menneet nurin. Kun aloitimme, takkeja sai halvalla jonkun mummon varastosta, mutta etenkin japanilaisten keräilijöiden kiinnostuttua hinnat ovat pompanneet pilviin.

Tämän viimeisimmän muuton yhteydessä vein takkini ullakolle. Olemme Marjan kanssa sopineet, etten hanki enää enempää, niitä on nyt ihan riittävästi. Vaimon raja on tullut vastaan, samoin elämän: kun sateella mennään lasten kanssa hiekkalaatikolle, en paljon mieti, puenko päälle nahkatakin vai Helly Hansenin pusakan.”

2 350 radiolähetystä

”Aloitin radion aamujuontajana vuonna 2006. Lähetyksiä on kertynyt suunnilleen 2 350. Kun lähetysten keskimääräinen pituus on 3,5 tuntia, olen viettänyt yhteen menoon aalloilla lähes vuoden.

Tein radiohommia yhteensä 12 vuotta. Se oli hienoa aikaa. Vuoden 2015 paikkeilla alkoi kuitenkin tuntua, että työelämä oli vähän pysähtynyt. Olin Ylellä saanut tehdä oikeastaan kaiken, minkä olin halunnut.

Vakityö on monelle tietynlainen turvaverkko, jonka kanssa on helpompi mennä vaikka pankkineuvotteluihin. Halusin nähdä, kuinka pitkälle pääsen ilman sitä turvaverkkoa, ja haastaa itseäni uudella tavalla.

Nykyään työni koostuu tv-ohjelmien, kuten Masked Singerin juontamisesta. Toimistotyyppisiä töitä teen nelisen tuntia päivässä. Samoihin hommiin voisi mennä avokonttorissa täysi työpäivä. On mukavaa, että ehdin myös kirjoittaa kolumnia ja viettää aikaa lasten kanssa.”

40 vuotta elokuussa

”En koe, että olisin koskaan potenut minkäänlaista ikäkriisiä. Tämän vuoden elokuussa täytän 40 vuotta, mutten ole hankkimassa moottoripyörää. Ystäväni kyllä antoivat minulle moottoripyöräkorttirahat 30-vuotislahjaksi, mutta kun on 7-, 5- ja 3-vuotiaat lapset, niin missä välissä minä ehtisin ajaa? Tässä kaaoksessa kun iltaisin lyön pään tyynyyn, kuvittelen itseni ajamassa jossakin preerialla. Se riittää.

Jotkut päättävät jo nuorina, etteivät esimerkiksi halua lapsia, koska elämä on mukavaa sellaisenaan. Se on ok, mutta itse en ole koskaan ajatellut, että elämän pitäisi ikuisesti jatkua kuin 25-vuotiaana. Minusta mikään elämänvaihe ei ole toista parempi, vaan aina jätetään jotakin taakse ja mennään seuraavaan. Elämäni koostuu jaksoista, enkä halua sivuuttaa niistä yhtäkään.”

Ile Uusivuori

  • Radio- ja tv-juontaja, syntynyt 26.8.1980.
  • Asuu Helsingissä puolisonsa, juontaja Marja Hintikan ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Työskennellyt muun muassa YleX:llä.
  • Juontaa tänä keväänä MTV:llä nähtävää Masked Singer -ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla