Meidän Perhe
Ile Uusivuoren tytär on perinyt lempinimen, jonka vaimo Marja Hintikka sai aikanaan omalta isoisältään: tiktaattori. Kuva: Milka Alanen
Ile Uusivuoren tytär on perinyt lempinimen, jonka vaimo Marja Hintikka sai aikanaan omalta isoisältään: tiktaattori. Kuva: Milka Alanen

Toivon tyttäreni säilyttävän tahtonsa ja tulisielunsa – niistä ominaisuuksista on ollut paljon hyötyä hänen äidilleenkin, Ile kirjoittaa kolumnissa.

Aamupalalla juoksen keittiön ja ruokapöydän väliä tokkuraisena viime yön valvomisesta. Nuorin kolmesta lapsestani istuu valitsemallaan tuolilla odottamassa, että muonituskeskus eli minä toteutan asianmukaista serviisiä eli kannan pötyä pöytään.

Lapsen kukkamekko on jo yltä päältä mustikka­smootheissa, koska tänäkään aamuna minulla ei ole ollut voimia tapella hänen kanssaan ruokalapun käytöstä. Sinipunaista töhnää ja voita löytyy myös hänen pitkien hiustensa peikkomaisesta takusta. Tyttäreni seisoo tuolilla ja huutaa isoveljiään ”symmään”. Toisessa kädessään hänellä on ”päppehei”, Hämähäkkimies-figuuri, jota en edes yritä poistaa tiukasta otteesta kesken ruokailun. Pelkkä lempilelun lähestyminen saisi aikaan kirkumiskonsertin, johon klo 6.12 aamulla herää kuolleiden lisäksi koko kerrostalo.

Lopulta isoveljet lompsivat paikalle, koska tietävät sen minkä isänsäkin: peikkotytölle ei ryttyillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän on perinyt lempinimen, jonka äitinsä sai omalta isoisältään: tiktaattori.

Näillä tehdasasetuksilla lyylimme siis tuli taloon: tulta hiuksissaan, vahvana, raikuvaa naurua ja rajua painia rakastavana tyyppinä. Hän on perinyt lempinimen, jonka äitinsä sai omalta isoisältään. Perheessämme asuu jo toisen polven ”tiktaattori”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen keskustellut vaimoni, ensimmäisen polven tiktaattorin, kanssa paljon siitä, miten minun kannattaisi isänä toimia tällaisen terrieriluonteen kanssa. Haluaisin selvitä arjesta järjissäni, mutta pitää samalla huolen, että tyttäremme säilyttää tahtonsa ja tulisielunsa eli ominaisuudet, joista on ollut elämässä niin paljon hyötyä hänen äidilleenkin. Miellyttämisen kun ei pitäisi olla kenenkään elämäntehtävä.

Miten pystyn kasvattamaan isänä tytön, joka sanoo rohkeasti mitä ajattelee, ei yritä turhaan miellyttää ketään eikä suostu näkemään itseään toisten asettaman muotin mukaan? Ja samaan aikaan kunnioittaa toisia ihmisiä ja ottaa heidät huomioon?

Strategiani poimin jalkapallosta. Olen yrittänyt toimia tyttäreni edessä kuin valmentaja tsempatessaan semivaikeaa tähtihyökkääjää, joka ei ole luonteeltaan helpoimmasta päästä, mutta tekee oikeanlaisella ohjauksella tiukassa paikassa joukkueen tarvitsemat maalit. Annan siis tuittuilulle tilaa, mutta asetan toiminnalle sivurajat, päätyrajat ja paitsiosäännöt. Ja jos haluan nähdä jonkun liikkuvan nopeammin kuin Kylian Mbappéjalkapallokentällä, ehdotan hänen korkeudelleen vaipanvaihtoa.

Rohkeiden ihmisten kanssa on mukava olla aikuisenakin.

Vaikka arki haastaa nyt, tiedän, että saan monta kertaa nauttia ”tättämäärämme” kokeilunhalusta ja rohkeudesta. Sellaisten ihmisten seurassa on mukava olla aikuisenakin, koska rohkeus on siitä hauska asia, että se tarttuu.

Rohkaistun siis itsekin ja ehdotan hänelle vienosti: ”Pitäiskö meidän mennä pukemaan, niin päästään siihen kivaan puistoon, jossa on se hieno liukumäki?”

Perillä puistossa tyttäreni kyllä roolittaa minut ja kertoo, mitä isin pitää tehdä.

Tämä on Meidän Perheen artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä.

voi voi

Hirvittää tuo lasten  pitäminen  eriarvoisessa asemassa tyttö saa määrätä poikia jotenkin järkyttävää että pojat jäävät sivuun  palvelemaan ei voi olla totta isäkin  roolitetaan ja sanotaan  mitä pitää isän tehdä oho!

Vierailija

Naiset on muutenkin ihan super sekaisin (feminismi ja metoo liike ts. valheet) ja tämä tahallaan kasvattaa vielä enemmän sekaisin olevaa lasta. Hurraa järki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla