Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Ile Uusivuori ei anna kenellekään kasvatusneuvoja, mutta vaiheeseen ennen lapsia hänellä on sanottavaa.

En anna kenellekään lastenkasvatuksellisia neuvoja. Siihen on hyvin yksinkertainen syy: kolme lastani ovat olleet jo syntyessään hyvin erilaisia, joten en tiedä kenen heistä perusteella ohjeistaisin muita ruokailuun, pukemiseen tai nukuttamiseen.

Olen elämäni aikana sortunut antamaan esikoistaan odottaville ystävilleni oikeastaan vain kaksi neuvoa. Ne molemmat liittyvät, kumma kyllä, elämään ennen lapsia, ja kuuluvat yksinkertaisuudessaan näin: Nauti hyvä ihminen krapulapäivistä. Rakasta erityisesti sairaana olemista. Sillä molemmat vaikeutuvat eksponentiaalisesti lasten saannin jälkeen.

Kun moppi ja ämpäri saatiin kaappiin, iski entero.

Hirveintä, mitä tiedän, on hippaleikki olohuoneen rahin ympärillä lasten kanssa, kun edellisyönä joku seurueesta on tilannut minttushotit pöytään. Hirveää on myös sairastaminen, ellei paikalle ole pyytää lähimmäistä, joka on kuin meikäläisen edesmennyt mummo. Hän pakkasi itse tekemänsä lihapullat ja hartaudella keitetyn mustikkakeiton kassiinsa ja matkusti sieltä kolmella eri bussilla hoitamaan lapsenlastaan, minua. Mummoani, sodan kokenutta lottaa, on totisesti ollut elämässä ikävä. Mikä mieletön nainen! Ei puttaillut karheikossa muiden eläkeläisten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tätä kirjoittaessani neljä viidestä perheenjäsenestäni on vahvasti sairaana. Viime kuussa lapsemme olivat kaksitoista päivää oksennustaudissa. Juuri kun moppi ja ämpäri saatiin kaappiin, kehojamme alkoi runnella enterorokko voimakkaan kuumeen ja näppylöiden voimin. Kropassani lienee enemmän syyhyäviä näppyjä kuin yleisöä Ed Sheeranin Wembleyn-keikalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaimoni on ainoa terve jäljellä. Hänen ilmeestään päätellen hänen tekisi mieli paeta Decamerone-kirjan tyyliin pois kaupungin tautipesäkkeiden ikeestä suoraan luontoon kertomaan irstaita satuja muiden taudilta säästyneiden kanssa. Hän on kuin Ripley elokuvassa Alien – kahdeksas matkustaja: ”Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.”

Omalla kuumeellasi ei ole mitään väliä, sinun vuorosi meni jo.

Ystäväni, lapsen saatuasi seisot luultavasti puistossa kuumehorkassa, koska terveen lapsen pitää päästä leikkimään. Vaihtoehtoisesti olette kaikki sairaina ja tulette neljän seinän sisällä hulluiksi.

Kun lapsesi sairastaa, sinä lähdet kipeänä kauppaan hakemaan hänelle ruokaa. Omalla kuumeellasi ei ole mitään väliä, yöt valvotaan kipeän rakkauden hedelmän hengitystä kuunnellen. Sinun vuorosi meni jo.

Joten ensi kerralla, kun olet sairaana tai krapulassa, sinä vielä lapseton ystäväni, ole kiltti ja tilaa hyvää ruokaa, katso sarjoja suoratoistopalvelusta yhdeksän tuntia putkeen, rakastele, ole suihkussa kolme tuntia, kutsu kavereita kylään ja nauti!

Et ole tätä kaikkea velkaa itsellesi vaan minulle. Miehelle, joka tälläkin hetkellä kuuntelee 38,5 asteen kuumeessa perjantaiyönä kello 2.33 huutavaa lastaan, joka ei saa kuumeeltaan unta. Ajattelen sinua lämmöllä.

Se onneton, lapseton.

Meitä on Suomessa monia, jotka antaisivat mitä vaan että saisivat lapsia.. Siivota niitä heidän oksennuksiian, juosta sen olohuoneen rahin ympäri, seisoa siellä puistossa kuumehorkassa... ja nauttia kaikesta tuosta ja siitä mitä iloa ja onnea lapset tuovat elämään...
Mutta taidanpa mennä 3 tunniksi suihkuun ja katsoa sitä netflixiä.....

Sisältö jatkuu mainoksen alla