Maisa Torpan vähemmän tunnettuja puolia ovat pianisti, hyväntekijä ja ratsastaja. Kuva: <span class="photographer">Panu Pälviä</span>
Maisa Torpan vähemmän tunnettuja puolia ovat pianisti, hyväntekijä ja ratsastaja. Kuva: Panu Pälviä

Maisa Torppa on sometähti ja bikinimissi, mutta myös lähihoitaja, pianonsoittaja ja äiti. Me Naisten uudessa Moninainen-juttusarjassa julkisuudesta tutut ihmiset kertovat, mitä erilaisia puolia heistä löytyy.

Maisa Torpan, 27, arkiversiossa kaikki on riisuttua. Kynsikorut ja lakat on pyyhitty pois, vaaleat hiukset on suittu tiukasti poninhännälle eikä meikkiä ole nimeksikään, vain hyvän kosteusvoiteen verran. Vihreä työasu – laatikkomallinen paita ja väljät housut – on hengittävää puuvillaa ja identtinen satojen HUS:in poliklinikoilla työskentelevien hoitajien vaatteiden kanssa. Terveyssandaaleissa on korkojen sijaan liukumattomat pohjat.

Asun ainoa koriste on vaaleista helmistä punottu avainketju sekä paidan rintataskuun sujautettu lähihoitajan tunnistelätkä. Nekään eivät erotu työkavereiden varusteista, ja juuri sitä Maisa Torppa nyt toivoo: että hän olisi mahdollisimman erottumaton uusien hoitajakollegojensa keskellä.

Maisa valmistui lähihoitajaksi maaliskuussa ja sai saman tien työtarjouksen harjoitussairaalansa toimenpidepolilta Helsingissä. Maisan mielestä sitä ei kannattaisi kertoa tässä jutussa niin kuin ei sitäkään, että ylemmiltä on jo tullut kehuja asenteesta ja osaamisesta. Kun Maisa alkuvuodesta poseerasi Tehyn järjestölehden kannessa, hoito­väeltä irtosi jo kipakkaa kommenttia. Siitä hän vaikuttaa murehtivan aidosti, toisin kuin someseuraajiensa suunsoitosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Pahin painajaiseni olisi antaa kollegoilleni syytä puhua minusta selän takana, että tuolla se nyt kekkuloi ja hakee huomiota. Haluan vain tehdä työni kunnolla, todistaa osaamiseni ja olla samalla viivalla muiden kanssa. Ihanin palaute oli, kun yksi esimies sanoi, että sä olet nyt Maisa yksi meistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maisa jännittää hoitotyössä herättämiään reaktioita, koska tuntee olevansa kutsumustyössä ja ottaa uransa vakavasti.

– Aina ennen uuteen harjoittelupaikkaan menoa olen valvonut pari yötä, kun olen pelännyt, miten minut otetaan vastaan. Tunnen vihdoin tekeväni oikeaa juttuani ja olevani siellä, missä minun kuuluukin olla.

Vaikka Maisa kuinka yrittäisi pienentää itseään hoitajavuorossaan, hänet on kyllä pistetty jo merkille. Se johtuu hänen toisesta roolistaan julkkiksena.

Tällä videolla Maisa kertoo rooleistaan:

”Julmat kommentit herättävät huolta”

Sairaalan ulkopuolella Maisalla on ura sometähtenä. Hänen Instagram-tilillään on 58 600 seuraajaa, joille Maisa kertoo kuulumisiaan ja suosittelee yhteistyökumppaneidensa tuotteita tai kuten hän itse sanoo, toimii mainosalustana. Siinä roolissa ei sovi olla hajuton, mauton eikä huomaamaton.

Siksi Maisalla on koruja, meikkiä, joissakin kuvissa filtteri ja seuranaan Guccia, Chanelia tai samppanjaa.

Ne herättävät huomiota ja ­reaktion: ihastelua, arvostelua, kehuja sekä aika usein kateutta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ylitöillä ansaittu pidennetty viikonloppu New Yorkissa ✈️ II ➡️➡️ Olen ansainnut ylitöillä itselleni harkasta kaksi vapaapäivää ja oon siitä tosi ylpeä, että oon jaksanut painaa hommia. Se että seuraat mua somessa ei tarkoita sitä, että tiedät mun todellisesta arjesta mitään. Mä ihan tietoisesti näytän todella vähän mun tavallista arkea seuraajille, koska koen että mun perhe, työt ja normaali jokapäiväinen elämä (pyykinpesu) ei kuulu mun seuraajille. Mulle seuraajamäärällä ei oo oikeesti yhtään mitään merkitystä, koska some on mulle vaan harrastus. Mun ei siis tarvitse kalastella seuraajia, joten kylmästi estän kaikki asiattomat kommentoijat. Hyvää lomaa mulle! 😊 #lomatekeehyvää #mätykkään #feelfinnair

A post shared by Maisa Torppa (@maisatorppa) on

Kilteimmät kommentit ovat aidosti kannustavia, ilkeimmät todella roisia luettavaa. Niissä kysytään suoraan, onko Maisan rinnat tehty muovista, tai todetaan, että hän on valinnut puolisonsa, rallikuski Jari-Matti Latvalan, rahan takia.

– Myös ilmastonmuutoshan on minun vikani, Maisa virnistää.

Kun Maisa helmikuussa kertoi lentävänsä Chanel-kasseineen New Yorkiin ylitöillä ansaitsemilleen vapaille, päivitystä kommentoitiin 348 kertaa. Ristiriita oli joillekin liikaa: lähihoitaja bisnesluokassa merkkilaukkuineen, eikä lastakaan näkynyt kuvassa.

Maisa voisi piilottaa postauksiinsa tulleet törkeimmät kommentit, mutta ei tee niin.

– Julmimmat kommentit herättävät minussa surua ja huolta, mutta ei itseäni vaan sanojiaan kohtaan. Tuollaista vihaa kantava ei voi olla tasapainossa itsensä kanssa. En minä pysty heitä pelastamaan, mutta ainakin kaikki näkevät, miten huonosti yhteiskunnassa voidaan.

”Voin ainakin sanoa eläneeni”

17-vuotiaana Maisa Torppa päätti rakentaa itselleen uran julkkisblondina. Huomio ja esillepääsy kiehtoivat niin, että Maisa sulki korvansa vanhempiensa neuvoilta ja estelyiltä. Hän lähti Seiskan Tähtitytöksi, bikinimissiksi, chatjuontajaksi ja Viidakon tähtöseksi. Seurasi liuta esiintymisiä ja tv-töitä, joista osassa Maisan tehtävä oli olla – no, sanotaanko – ei se penaalin terävin kynä. Hän tiedosti sen itsekin, mutta suostui silti.

– Tuntuu hirveältä katsoa valintojani nyt, mutta vielä enemmän olen pahoillani vanhempieni puolesta. Millaista tuskaa on ollut seurata vierestä, kun tytär kaivaa itselleen aina vain isompaa kuoppaa? Koko suku jarrutteli ja puhui järkeä. He kokeilivat kaikkea paitsi sitomistani.

Teini-Maisa haukkui isänsä ja äitinsä kalkkiksiksi, jotka eivät ymmärtäneet mistään mitään ja yrittivät vain rajoittaa tytärtään elämästä ja kokemasta.

– Kuvittelin, että julkisuus on glamouria, juhlia, samppanjaa ja rahaa. Sellaista se hetken olikin. Minun ei tarvinnut pyrkiä mihinkään, kaikki tuotiin kuin tarjottimella eteeni. Tuli töitä, kutsuja ja tilaisuuksia. Moniin olisi pitänyt osata sanoa ei, mutta eihän sen ikäinen osaa.

Nyt Maisa kutsuu kohteluaan hyväksikäytöksi. Eräs keissi päätyi oikeuteenkin: Maisa oli yksi naisista, joita juontaja Axl Smith oli kuvannut salaa.

– Minua vietiin kuin pässiä narussa. Suostuin juttuihin, jotka nyt näen typerinä. Nuoruuttani ja naiiviuttani käytettiin hyväksi monella tapaa. Välillä ihmettelen, että minusta tuli näinkin ehjä ihminen.

Maisa uskoo aikuistuneensa myöhään, koska oli julkisuudessa niin keskenkasvuisena. Nykyään hän kertoo nuorille seuraajilleen rehellisesti, mitä olisi tehnyt toisin, mutta tunnustaa myös sen, että hauskaa oli. Ihan sairaan hauskaa.

– Jos nyt kuolisin, voisin ainakin sanoa eläneeni ja kokeneeni.

Iän mukana jotkut tyypit ja työt alkoivat ällöttää ja epäilyttää. Myös julkisuutta seurannut irvailu kosketti ja naarmutti itsetuntoa.

– Olin muodostanut itselleni roolin bimbona blondina, koska ajattelin, että se olisi suojakuori. Kenenkään ei tarvitsisi tuntea minua oikeasti.

Iän ja ajan mittaan kävikin niin, että rooli alkoi tuntua raskaalta. Suojakuoresta tuli taakka. Väärät oletukset häiritsivät. Aikuinen, joka Maisasta kasvoi, ei halua enää tulla kohdelluksi bimboblondina.

– Nyt teen kaikkeni murtaakseni tuon roolin. Haluan siitä eroon, mutta se on tosi vaikeaa.

”Olen fiksumpi kuin miltä näytän”

Lähihoitajaopintojen loppusuoralla, oli aamuja, joina Maisa vuodatti paritkin itkut. Ensimmäiset pääsivät jäisessä autossa odotellessa tuulilasin sulamista, toiset ehtivät vielä ennen työvuoron alkua. Kyyneleet nousivat väsymyksestä ja hikarin tahdista. Herätys 4.30, pari tuntia läksyjä avoimen ammattikorkean sairaanhoitajaopintoihin, kahdeksaksi lähihoitajakouluun ja illalla lisää läksyjä.

– Kun siinä välissä luin Instagramista kommentin ”antakaa sen opiskella, ei se kuitenkaan pärjää”, niin kyllähän sellainen motivoi ja pistää näyttämään. Jos täällä joku pärjää, se olen minä!

Maisaa korpeaa stereotypia tyhjäpääblondista.

– Tiedän olevani fiksumpi kuin miltä näytän.

Maisa kertoo hetkestä opiskeluporukan pikkujouluissa. Kurssikaveri paljasti yllättyneensä Maisan sisukkuudesta ja tämän mukaan sanoi: ”Jos meistä jostakin tulee lääkäri, se olet sinä.” Maisa on jo päättänyt, että lähihoitajuus on vasta alkua opinnoille. Hän ei välittänyt järjestää valmistujaisjuhliakaan, koska ei tunne olevansa vielä maalissa.

Seuraava tavoite on sairaanhoitajan pätevyys, myöhemmin kiehtoisi kätilöksi erikoistuminen. Niihin menee vielä ”sairaan monta vuotta”.

– Ja voi minusta jonain päivänä tulla se lääkärikin. Miksipä ei!

Lähihoitajakoulu on ollut Maisan ensimmäinen kerta pulpetissa sitten 17-vuotiaana kesken jätetyn Mäkelänrinteen lukion ja kauppaopiston yhteistutkinnon. Väsyitkuista huolimatta ratkaisu oli hänestä oikea.

– Palasin kouluun, kun olin vihdoin aikuinen ja varustettu sekä motivaatiolla että järjellä.

Maisasta oli myös kannustavaa huomata, ettei ollutkaan luokkansa vanhin. Ehkä alalle hakeudutaan, kun jo ymmärretään elämän ja terveyden arvo ja se, ettei kaikki ole pysyvää. Tänä keväänä Maisan perhepiirissä on käyty läpi terveyshuolia.

– Haukkasin ison palan opiskelujeni kanssa, eikä henkilökohtaisessa elämässä ole helpoin vaihe meneillään. Olen tunnollinen ja pyrin kaikessa täydellisyyteen. Se on paras ja samalla huonoin puoleni ja kostautuu välillä niin, että vedän itseni piippuun.

Ensi kerran Maisa oli jaksamisen rajoilla tullessaan äidiksi 21-vuotiaana. Poika oli ihana ja täydellinen, mutta Maisa hermoili kaikesta. Hän panikoi, kun vauva itki ja taas, kun vauva nukahti. Kun Maisa olisi voinut levätä, hän vahti hysteerisenä, hengittikö poika.

– Olin aivan liian nuori äidiksi. En osannut rentoutua enkä pyytää apua. Olen suorittaja ja suoritin myös äitiyttä. Halusin olla siinäkin täydellinen.

Nyt Leo on kuusivuotias, ja äitiydestä on tullut Maisalle helpompaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

The Man of My Life 💙 #sweetchildofmine #myson

A post shared by Maisa Torppa (@maisatorppa) on

Ajatus isosta perheestä kiehtoo, ja Maisa sanoo, että voisi hankkia vaikka kymmenen lasta, jos tietäisi jokaisen olevan hyvä nukkuja. Maisa kantaa vastuun pojasta ex-miehensä kanssa. Työnjako menee suurin piirtein niin, että isän kanssa käydään lätkätreeneissä ja Maisan vuorolla halitaan ja leivotaan.

– Olen kiitollinen, että Leolla on maailman paras isä.

Leolla on oma huone Maisan ja Jari-Matin Helsingin-kodissa. Jari-Matti asuu enimmät ajat toisessa kodissaan Monacossa, Maisa taas Suomessa lapsensa ja töidensä takia. Välillä ehditään yhteiseen aamiaispöytään koko porukalla. Silloin Leo saattaa tentata Jari-Matilta, mikä tästä tulee isona, ja ihmetellä, onko ajaminen urheilua ollenkaan. Maisaa heitto naurattaa vieläkin. Ennen Jari-Matin tapaamista hän oli itsekin yhtä pihalla rallin kovuudesta.

”En aio olla riippuvainen kenestäkään”

– Kun olimme vasta tavanneet, en kehdannut sanoa Jari-Matille, etten tiedä työstäsi mitään. Googletin salaa lajista vaikuttaakseni edes vähän kiinnostuneelta.

Nyt siihen maailmaan on tullut perehdyttyä aika hyvin. Maisa ei pelkää miehensä turvallisuuden puolesta, kun tämä istuu kisa-autonsa ratissa. Enemmän häntä pelottaa autoilu siviililiikenteessä. Ralliautossa on ääritilanteet kestävä turvavarustelu, kaduilla taas muut törttöilevät kuskit.

Maisalle on valjennut, kuinka kovaa fyysistä rääkkiä ajaminen on. Hän vitsailee, miten Jari-Matin eläkevuodet sujuvat ilman välilevyjä, ja ehkä hänen kannattaisi erikoistua urheilulääkäriksi. Vielä enemmän Maisaa huolettaa lajin henkinen vaativuus. Uran jatko punnitaan joka vuosi.

– Se on tulos tai ulos. Urheilumaailma on raaka. Voit­taessasi olet kaikkien kaveri, mutta huonoina aikoina tukea ei tule mistään, Maisa sanoo hiljaa.

– Jari-Matti on monessa asiassa liian kiltti ja herkkä huippu-urheilun armottomaan maailmaan. Yritän parhaani mukaan olla henkisenä tukena ja keksiä, miten motivoida huonosti menneen kisan jälkeen.

Maisa uskoo, että Jari-Matti olisi voittanut liudan mestaruuksia, jos olisi kovempi ja itsekkäämpi. Toisinaan miehen tiimistä soitetaan Maisalle ja houkutellaan lentämään kisapaikalle. Puolison läsnäolo kuulemma näkyy Jari-Matissa vakautena, vahvuutena ja ajosuorituksessa. Puhelut ovat Maisalle tunteellisia ja ristiriitaisia hetkiä: hän haluaisi olla rakkaansa tukena, mutta on valinnut tehdä omaa juttuaan.

– Välillä tulee hetkiä, etten jaksa kannatella toista. Sellainen riittämättömyyden tunne on sietämätön, Maisa sanoo.

– Olen silti itsekkäästi valinnut tehdä omia töitäni. Se on satsaus tulevaisuuteeni ja sillä pysyn järjissäni. En halua olla riippuvainen kenestäkään vaan järjestää elämäni niin, että pystyn aina kantamaan vastuun itsestäni ja lapsestani, tapahtui mitä tahansa. Mieheni siivellä eläminen on suurin vääryys, mitä minusta on väitetty.

”Olisin voinut myydä sieluni moneen kertaan”

Helsingin-kodin alakerrassa olisi sopiva paikka pianolle, mutta soitin nököttää edelleen Maisan äidin luona. Siellä se pysyykin, jos miesväkeä ei saada roudausavuksi pianon muuttoon. Piano on ollut Maisan paras kaveri 25 vuoden ajan. Maisa kävi ala- ja yläkoulussa musiikkiluokat, opiskeli musateoriat, soitti klarinettia ja lauloi kuoroissa 12 vuotta.

– Klarinetista en varmaan enää saa ääntä, mutta pianoa haaveilen 30-vuotislahjaksi. Soittaminen on aina ollut rakkain harrastukseni. Mikään ei auta nollaamaan mieltä niin kuin pianonsoitto, ratsastus ja lukeminen.

Taideharrastukset ovat Maisan vähemmän tunnettua puolta, samoin vähävaraisille lapsiperheille suunnattu hyväntekeväisyys sekä kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Kun uutisissa tulee eteen aihe, josta jutellessa Maisa kokee olevansa alakynnessä, hän pänttää tietoa kirjoista. Chanelin kassissa matkalukemisena kulkee usein elämäkertoja poliitikoilta, keskitysleiriselviytyjiltä tai Isisin morsiamilta.

– Hävettää ihan helvetisti, jos vastaan tulee aihe, josta en osaa sanoa mitään. Jatkossa haluaisin saada hyvää aikaiseksi ja huomiota tärkeille asioille.

Tänään hän puhuu hoitoalan arvostuksesta, työoloista, kiireestä ja matalasta palkkauksesta. Kotona puhetta kuuntelee puoliso, joka tienaa moninkertaisesti. Maisa muistuttaa, ettei ammatteja ja ansioita voi noin vain verrata, mutta kyllä heillä tuloeroista puhutaan.

– Aikuistuessa on alkanut käydä tärkeämmäksi tehdä jotain merkityksellistä ja vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Jos haluaisin vain tienata, olisin voinut myydä sieluni moneen kertaan.

Maisa Torppa

27-vuotias malli ja juontaja valmistui maaliskuussa lähihoitajaksi.

Avoliitossa rallikuski Jari-Matti Latvalan kanssa.

Kodit Helsingissä ja Monacossa, mökki Puumalassa. 6-vuotias poika aiemmasta avioliitosta.

Julkaisee sisustuskuvia kodista ja mökiltä Instagramissa @ripustettu­rakkaudella.

En tilaa

Torppa ja Aitolehti. Kummankin tekoja on erittäin vaikeaa laittaa "nuoruuden ja naiiviuden" piikkiin.  

Me Naiset, en halua lukea tällaisista tyypeistä valkopesuhaastatteluita.

tehyläinen kollega

Onnea Maisa valmistumisesta hienoon ammattiin! Ja me tehyläiset olemme ylpeitä sinusta. Jätä kateellisten kommentit omaan arvoonsa. Se on sinun elämä ja elät sen kuten itsellesi parhaaksi näet.

Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla