Kuvat
Tarja van Veldhoven
Kodin Kuvalehti
”Pikkukirjastoissa on jotain jännityksenomaista, sillä koskaan ei tiedä, mitä luettavaa, katsottavaa tai kuunneltavaa niistä löytyy”, Tarja sanoo.
”Pikkukirjastoissa on jotain jännityksenomaista, sillä koskaan ei tiedä, mitä luettavaa, katsottavaa tai kuunneltavaa niistä löytyy”, Tarja sanoo.

– Pikkukirjaston käyttäminen on ekoteko. Kirjassa tärkeintä on sen sisältö, ei kirjan konkreettinen omistaminen, lukemista rakastava Tarja kertoo Kodin Kuvalehdelle.

Punaiseksi maalatut seinät ja söpöt lasiovet – ja sisällä monta aarretta. Sellainen on Tarja van Veldhoven, 34, perustama kirjasto.

Espoolaisen omakotitaloalueen tien poskeen pystytetyn, kaapin kokoisen rakennelman seinässä lukee: Niipperinkujan pikkukirjasto. Ota, jätä, lainaa.

Teksti kertoo kaiken olennaisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Pikkukirjaston käyttäminen on ekoteko siinä missä minkä muun käyttötavaran kierrätys. Kirjassa tärkeintä lukijalle on sen sisältö, ei kirjan konkreettinen omistaminen, Tarja sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuo ja vie, miten tahdot

Kaikki alkoi tietysti rakkaudesta kirjoihin.

Tarja tutustui tavallisten ihmisten ylläpitämiin kirjakaappeihin eli pikkukirjastoihin asuessaan Alankomaissa. Siellä kirjastoja löytyi lähes joka kadulta. Maailmalla ne tunnetaan nimellä Little Free Library.

Tarja laittoi kaappiin muutamia omia kirjojaan pesämunaksi. Sitten hän jäi odottamaan.

Syystalvella 2018 Tarja muutti Suomeen ja ajatus oman kirjaston perustamisesta alkoi kutkuttaa. Ja hiukan epäilyttää.

Samalla voisi tutustua naapureihin! Mutta onko pikkukirjastolle kysyntää, kun Suomessa riittää isojakin kirjastoja.

Pikkukirjaston tarkoituksena oli laittaa hyvä kiertoon. Se onnistui.
Pikkukirjaston tarkoituksena oli laittaa hyvä kiertoon. Se onnistui.

 

Ensin Tarja laittoi kaappiin muutamia omia kirjojaan pesämunaksi ja osti kirpputorilta viidellä eurolla pari lisäkirjaa vetovoimaisuutta lisäämään. Sitten hän jäi odottamaan. Epäilykset osoittautuivat vääriksi.

– Kaapilla käy ihmisiä päivittäin ainakin kymmenkunta. Alkukäynnistyksen jälkeen kaapin sisältö on elänyt täysin sen ehdoilla, mitä ihmiset tuovat ja vievät.

Tervehdys, uusi lukija

Pikkukirjastossa on kerrallaan 20–40 kirjaa.

– Juuri nyt saldona on 35 kirjaa ja yksi aikakauslehti. Kunnallisten kirjastojen tapaan pikkukirjastossa nimittäin vaihtuvat myös aikakauslehdet, dvd-elokuvat, cd-levyt ja onpa hyllyltä löytynyt muutaman äänikirjakin, Tarja sanoo.

Lastenkirjat liikkuvat hyvin, eivätkä äänikirjatkaan ole ehtineet kuluttaa hyllyä muutamaa tuntia pidempään. Klassikot, dekkarit ja kaikenlaiset harrastuskirjat löytävät uusia lukijoita verkkaisemmin.

Noin 75 prosenttia kaapissa olevista kirjoista löytää uuden lukijan viikossa tai parissa.

Tarja hoitaa kirjastoaan päivittäin: korjaa rivit suoriksi sekä tyhjentää ja täyttää hyllyjä tilanteen mukaan.

– Jos vaikuttaa siltä, ettei kirja tartu kenenkään mukaan, poistan sen valikoimasta ja vien isompaan kirjanvaihtopisteeseen kaupunginkirjastoon tai kierrätyskeskukseen.

Muutakin tehtävää riittää. Tarja hoitaa kirjastoaan päivittäin: korjaa rivit suoriksi sekä tyhjentää ja täyttää hyllyjä tilanteen mukaan.

Kotona on yksi pieni kaappi täynnä lahjoituskirjoja, sillä silloin tällöin joku haluaa lahjoittaa omiaan kassillisen kerralla.

– Kun olen pidempiä aikoja kotoa pois, pyydän joko miestäni tai lähellä asuvaa veljeäni tai hänen vaimoaan hieman katsomaan kirjastoni siisteyden perään.

Kirjastonsa Facebook-sivuilla Tarja jakaa kuvia, joista näkee, mitä herkkuja kulloinkin on tarjolla.
Kirjastonsa Facebook-sivuilla Tarja jakaa kuvia, joista näkee, mitä herkkuja kulloinkin on tarjolla.

 

Ihan muuta kuin kaatopaikka

Miksi kaikki tämä työ, touhu ja vaivannäkö? Vastaus on edelleen sama kuin kirjastoa perustettaessa: rakkaus kirjoihin ja lukemiseen.

– Pikkukirjastoissa on jotain jännityksenomaista, sillä koskaan ei tiedä, mitä luettavaa, katsottavaa tai kuunneltavaa niistä löytyy.

Lisäksi se tarjoaa kurkistusikkunan ja yhteyden oman asuinalueen ihmisiin.

– Olen ollut todella iloinen keskustellessani pikkukirjaston asiakkaiden kanssa. Opin tuntemaan naapurustoani paremmin. Näemme, mistä aiheista muut ovat kiinnostuneita ja vaikkapa sen, mitä kieliä alueellamme puhutaan.

Ja vielä yksi pikkukirjaston plussa, tässä ajassa tärkeämpi kuin koskaan.

– Pikkukirjaston käyttäminen on sivistynyt teko ympäristön hyväksi. Viemällä, tuomalla ja lainaamalla kirjoja emme pelkästään jaa sivistystä, vaan myös kierrätämme materiaa monien käsien kautta.

”Pikkukirjastoissa on jotain jännityksenomaista, sillä koskaan ei tiedä, mitä luettavaa, katsottavaa tai kuunneltavaa niistä löytyy.”

Kirjaston ei ole tarkoitus olla kaatopaikka kirjoille, joita kukaan ei lue ja joista halutaan vain päästä eroon.

Pikkukirjaston tarkoitus on laittaa hyvä kiertoon.

– Toiveena on, että ihmiset ajattelisivat: tämä oli hyvä kirja ja haluan nyt viedä sen muille luettavaksi.

Kirjoja rakastavat tunnistavat tunteen.

Nipperinkujan Pikkukirjasto löytyy myös Facebookista.

Tiedätkö jonkin ihanan tavan lisätä yhteisöllisyyttä? Tahdotko jakaa ideasi? Ota yhteyttä: anna.pihlajaniemi@sanoma.com

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Kirjoja kaikille

Hyvä idea, näitä joka kortteliin. Kirjastossakin kierrätyshyllyt, ovat suosittuja ja mielenkiintoisimpia paikkoja, niitä aitoja vanhan ajan kirjastoja, joista puuttuvat ikävän kireät lainausajat ja sakkomaksut.

Luonnonlaki on, että kun saa lahjaksi, haluaa myös antaa lahjaksi, eli kyllä ne kirjat yleensä vain lisääntyvät, siellä kierrätyshyllyissä. 

kirjojen suurkuluttaja

Täällä Brysselissä ainakin Woluwe-St-Lambertin kunnassa on tuollaisia kirjakaappeja vähän missä milloinkin: puistossa, metroaseman lähestöllä jne.

Itse olen rekisteröitynyt bookcrossing.com sivuille ja jätän kirjoja sinne tänne toisten löydettäviksi: julkisiin kulkuvälineisiin, ravintoloihin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla