ET
Eva Wuite on tuttu Huvila & Huussi -televisio-  ohjelmasta. Kuvat: Sanna Liimatainen
Eva Wuite on tuttu Huvila & Huussi -televisio- ohjelmasta. Kuvat: Sanna Liimatainen

Eva Wuite, 60, on aina uskaltanut hypätä tuntemattomaan – olipa kyse sitten puutarhaohjelmasta, kovapalkkaisen johtajapaikan jättämisestä tai ulkomaille muuttamisesta.

Nouse ylös!

Eva Wuiten, 60, ääni on ponteva, ja pomppaan vieterinä pystyyn sohvalta. Eva astuu niin lähelle, että joudun taivuttamaan niskaa nähdäkseni 181-senttisen naisen kasvot. Hillitsen haluni ottaa askeleen taaksepäin.

Tuijotamme toisiamme sohvan ja sohvapöydän ahtaassa välissä. Pöydällä on yksi huoneen kolmesta viherkasvista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tällä tavalla minä innostuksissani menen seisomaan asiakkaan lähelle, ja suomalainenhan alkaa peruuttaa. Minä seuraan perässä. Siinä askelletaan monesti pitkä matka huomaamattani. Sitten minä vielä teen näin, Eva elehtii käsillään ja ilmehtii naamallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saan jälleen istua. Evaa taitaa vähän naurattaa.

Nelosen Huvila & Huussi -puutarhaohjelmassa pihoja suunnitteleva Eva on tullut tutuksi jämäkkänä ja eloisana, mutta televisio ei tee täyttä oikeutta Evan lennokkuudelle.

– Olen suorapuheinen, sisukas ja temperamenttinen, Eva kuvailee.

Hän on saavuttanut paljon, koska on uskaltanut monta kertaa hypätä tuntemattomaan.


Puutarhasuunnitelmat valmistuvat Evan konttorissa Espoossa.
Puutarhasuunnitelmat valmistuvat Evan konttorissa Espoossa.


Kaalikääryleitä chilikastikkeella

Evan espoolaisen omakotitalon ikkunasta näkyy 700 neliömetrin piha, jota reunustaa ohuiden mäntyjen metsikkö. Puutarhaekspertin oma piha jää nyt tarkemmin kuvailematta, sillä haastatteluhetkellä on täysi talvi.

– Ei näy mitään lumen alta, Eva sanoo. Viimeinen sana ääntyy eksoottisen pehmeästi.

Televisiokatsojat ja asiakkaat luulevat Evaa usein suomenruotsalaiseksi. Toiset kuvittelevat hänen muuttaneen aikuisena Suomeen Hollannista, sillä lehtijutuissa on kerrottu hänen olevan puoliksi hollantilainen.

Evalla on Hollannista isä ja passi, mutta hän kyllä kasvoi ja kävi koulunsa suomeksi Oulaisissa Pohjois-Pohjanmaalla. Isä ja äiti olivat molemmat kieltenopettajia.

Lomat perhe vietti Hollannissa isän puolen sukulaisissa, ja kotona Oulaisissa syötiin kaalikääryleitä hollantilais-indonesialaisella ketjap manis -kastikkeella. Perhe jutteli suomen ja hollannin lisäksi saksaksi, vanhempien keskenään puhumalla kielellä. Eva on kerännyt elämän mittaan seitsemän kielen arsenaalin.

– Puhun niitä kaikkia vähän murtaen. En tiedä, milloin aloin puhua suomea niin kuin nyt teen, Eva sanoo.

”Etelä-Pohjanmaalla saa kehua itseään, eikä toisia kadehdita.”

Oulaisista Evan tärkeimpiä muistoja on maankuulu nuorisokuoro, jonka perustajajäseniin hän kuuluu.

Äidin suku oli musikaalinen ja paappa Siionin virsiä sovittanut kanttori-urkuri Kustaa Penttilä. Tietenkin Eva muistaa myös äidinäidin, joka rintamamiestalonsa puutarhassa sytytti Evan palon kasveihin.

– Mummu oli himopuutarhuri. Hänellä oli 1970-luvulla luumupuita ja hän istutti tammia. Oulaisissa! Mummulassa opin kitkemään ja hoitamaan puutarhaa. Olen rakastanut sitä kolmevuotiaasta.

Oulaistelaisuus pilkahtelee Evan moneen suuntaan murtuvassa puheessa: Ookko tosissas. Kuka hakkee suolaa. Helevetin nuori. Evalle on silti turha tarjoilla pohjoispohjalaista identiteettiä.

Hän on omaksunut mentaliteettinsa Etelä-Pohjanmaalla syntyneiltä isovanhemmiltaan.

– Etelä-Pohjanmaalta tulee yrittäjyyden arvostaminen ja tekemisen meininki. Siellä saa kehua itseään, eikä toisia kadehdita. Pohjois-Pohjanmaalla heti kysytään, että mikä sinä luulet olevasi, Eva kuvaa.

Suomalaista enemmän Eva tuntee olevansa vapaamielinen ja avarakatseinen hollantilainen. Hollanti on maa, jossa seistään lähekkäin.

Eva peri innostuksen designiin vanhemmiltaan, jotka sisustivat Oulaisten kotia.

Lasikattojen helisyttäjä

Lukion jälkeen Eva hyppäsi ensimmäisen kerran, ei tuntemattomaan, mutta kauas kotoa. Hän muutti Oulaisista Hollannin Groningeniin opiskelemaan kielitiedettä ja kirjallisuutta.

– Tunsin Suomen Hollantia paremmin. Tuttu ei kehitä ihmistä, ja Hollannissa tiesin kehittyväni. Niin kävikin.

Opiskelujen jälkeen Eva loikkasi jälleen. Humanistisista opinnoista huolimatta hän halusi töihin liike-elämään.

– Mietin, mitä minulla on annettavaa. Puhuin seitsemää kieltä ja tunsin monta kulttuuria.

Eva lähetti avoimen hakemuksen metsäyhtiö Enso-Gutzeitin Amsterdamin-konttoriin ja pääsi heti töihin. Hän myi paperia hollantilaiselle aikakauslehtijätille ja muille isoille ostajille. Asiat rullasivat mukavasti, eikä Evalla ollut aikomusta palata Suomeen.

Kohtalo päätti toisin. Eva tapasi miehen, joka houkutteli hänet mukaansa Helsinkiin 1980-luvun lopussa.

Suomessa hänellä ei ollut töitä, joten Eva tarttui puhelinluettelon keltaisiin sivuihin. Hän etsi osoitteita design-firmoihin, koska oli aina ollut kiinnostunut muotoilusta. Sitten hän soitti suoraan yritysten toimitusjohtajille. Lopulta huiveistaan tunnettu Marja Kurki sanoi, että tule haastatteluun.

Marja Kurjella hän aloitti myymällä liikelahjoja. Marimekko osti Marja Kurjen, ja kun Kurjen suku osti firmaansa myöhemmin takaisin, Eva aneli Marimekon omistajalta Kirsti Paakkaselta, että saisi jäädä taloon.

– Sanoin, että alun perinkin halusin Marimekkoon, mutta silloin minua ei tänne huolittu.

”Minä se toin Unikonkin uudelleen.”

Evasta tuli 32-vuotiaana Marimekon sisustusosaston johtaja.

– Se oli siihen hommaan todella nuori ikä. Saneerasimme yritystä. Millähän kokemuksella sitä tein, kysyn vain, Eva sanoo ja virnistää.

– Ensimmäiseksi heitin uuden malliston roskiin ja otin vanhat kuosit takaisin. Minä se toin Unikonkin uudelleen. Näin, että retro on nousussa Keski-Euroopassa, ja luotin intuitiooni, kun ei minulla muutakaan ollut. Vienti nousi vuodessa hurjasti.

Vuonna 1995 Eva pyydettiin töihin vientijohtajaksi Primalcoon. Se oli uusi, Suomen EU-jäsenyyden vuoksi Alkosta irrotettu alkoholin valmistus- ja markkinointiyritys. Lasikatto helähti, sillä Eva oli konsernin ensimmäinen naisjohtaja.

– Minut palkattiin muun muassa muuttamaan kulttuuria. Yritys ei ollut edes toiminut markkinatalouden pelisäännöillä, ja nyt ryhdyttiin brändäämään tuotteita. Muutoksen teko oli niin kamalaa, ettei voi kertoakaan. Oli selkäänpuukotusta ja sellaista.

Äijäkulttuuri oli voimissaan, ja liikemaailmassa ylipäätään pelattiin tuolloin eri säännöin. Metoo-juttuihin eli häirintään Eva sanoo törmänneensä jo Marimekon aikoina.

Primalco uudistui ja muitakin sittemmin hauskaksi osoittautuneita asioita tapahtui. Eva oli mukana valitsemassa Euroopan myyntijohtajaksi ­Sakari Kotkan, joka teki näyttävän uran liike-elämässä ja josta vuosia myöhemmin tuli Evan nykyinen puoliso.

Eva hoiti eri johtotehtäviä Primalcossa, kunnes paloi loppuun. Siitä tuli elämän käännekohta monella tapaa:

– Alkuvuonna 2002 irtisanouduin työstäni, erosin kaksosteni isästä ja ostin yksin asunnon.

Mummolta tuli kipinä puutarhan hoitoon ja kasveihin. Nyt Evalla on alan liike Espoossa.

Suuri romahdus onneen

Eva paranteli itseään pitkällä sairauslomalla ennen kuin alkoi etsiä töitä. Hän tiesi, ettei halunnut palata isoihin yrityksiin.

Evalla ei ollut ruusuisia kuvitelmia siitä, miten yli 40-vuotias kerran loppuun palanut pienten kaksosten yksinhuoltajanainen otettaisiin töihin. Mutta hänellä oli unelma: puutarha-ala. Sitä hän rakasti.

Eva pääsi työvoimatoimiston tuella töihin puutarhaliikkeeseen. Tukikauden jälkeen hän jatkoi siellä harjoittelijana kahdeksan euron tuntipalkalla. Se oli iso pudotus rahakkaista johtajanhommista. Rahaa ei ollut juuri mihinkään ja pennin piti ­venyä kaikessa.

– Kun laitoin oman rivitalonpätkäni pihaa, etsin sinne villiintyneitä kasveja tienvarsilta. Kaivoin niitä lusikalla ylös ja istutin omalle pihalleni, Eva sanoo.

– Mutta elämä oli tosi kivaa. Olin onnellinen.

Vakituista paikkaa Evalle ei puutarha-alalta löytynyt. Hän oli epäilyttävän koulutettu ja tehnyt liian pitkän uran ollakseen uskottava työläinen.

– Minulle sanottiin se suoraankin. Oli pakko tähdätä yrittäjäksi.

Eva meni ruotsinkieliseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan suunnitteluhortonomiksi ja työskenteli samalla puutarhaliikkeessä harjoittelijana.

Sitten tuli puhelu, joka mullisti Evan elämän jälleen kerran. Tuttu pihoja rakentava mies soitti ja kysyi, saisiko hän antaa Evan puhelinnumeron tuottajalle, joka etsi pihasuunnittelijaa uuteen puutarhaohjelmaan.

– Ajattelin, että ei siitä mitään tule kuitenkaan. Olin vasta toisen vuoden opiskelija, ammatillisesti aivan räkänokka.

Eva kävi Huvila & Huussin koekuvauksissa vuonna 2006 ja tuli valituksi. Hänen tehtävänään oli suunnitella ohjelmaan valittujen suomalaisten pihoja uuteen uskoon.

– Minulla ei ollut ketään senioria auttamassa, mutta minut pelasti kaksi asiaa. Olin ollut himoharrastaja pitkään, ja tein hirveästi töitä ohjelman eteen. Heräsin aamukolmelta tutkimaan asioita.

Ohjelma söi valtavasti aikaa – ja tekee niin edelleen. Kesän kuvausten aikaan Eva ei tapaa ystäviä eikä harrasta. Ei siivoa, ei laita ruokaa. Toukokuun alusta syyskuun puoliväliin työ vie kaiken ajan.

– Tai ainakin melkein. Liioittelen aina vähän.

Ensimmäisen tuotantokauden alkaessa Eva perusti puutarha-alan suunnittelufirman, sillä hän tajusi ohjelman tuovan katsojista asiakkaita. Niin se toikin, ei valtavasti, mutta jonkin verran. Samaan aikaan Eva pani opinnot pakettiin ja huolehti lapsiperheen arjesta. Elämä oli yhtä hulinaa.

Metsässä Eva ulkoilee ja sienestää. Hän haluaa asua lähellä luontoa.

Eva suunnitteli pihoja Huvila & Huussissa seitsemän vuotta. Sitten työmäärä alkoi tuntua liialta, ja hän jäi pois. Ohjelmakin oli välillä tauolla. Nyt Eva on jälleen mukana juuri alkaneella kaudella. Viime kesän kuvauksissa käytiin pihoilla, jotka Eva suunnitteli vuosia sitten.

– Minä panin kasvit maahan kasvipentuina. Nyt näki, oliko niistä kasvanut sitä mitä ajattelin.

Eva sanoo olevansa vanhoihin ratkaisuihinsa edelleen tyytyväinen. Hän pyrkii aina suunnittelemaan pihan, joka palvelee asiakkaan tarpeita nyt ja tulevaisuudessa.

– Toinen periaatteeni on säilyttää paikan henki ja hakea harmoniaa ympäristön kanssa.

Televisiosta otettujen välivuosien aikana Eva perusti Espooseen uuden yrityksen, joka tekee maisemasuunnittelun ohella kevyitä pienemmän budjetin pihamuutoksia ja myy puutarhanhoitopalveluita.

Yrityksen uusin haara on puutarhamyymälä ja kukkakauppa, jossa voi ostosten lomassa juoda cappuccinot. Yrityksessä on töissä 14 henkeä ja harjoittelijat päälle.

Ensimmäinen jäähdyttelyaskel

– Täytän 60 vuotta, samoin mieheni. Jossakin vaiheessa minunkin täytyy jäädä eläkkeelle.

Eva on ottamassa ensimmäistä jäähdyttelyaskelta. Hän etsiskelee miehensä kanssa pienempää asuntoa, koska lapset ovat lähteneet pesästä.

– Siinä on ehdottomasti oltava piha. Haaveilen arkkitehtonisesta ratkaisusta, jossa sisä- ja ulkotilat limittyvät saumattomasti: kun avaa keittiön oven, pääsee ulos ruokailutilaan. Takkakin olisi ulkona, ja veden äärellä olisi ihanaa, Eva ryöpsähtää unelmoimaan.

Heti perään tulee järki-Evan kommentti:

– Mutta katsotaan mihin rahat riittävät.

 

Eva Wuite

Syntynyt 1959 Helsingissä, asuu Espoossa.

Työ Garden Living -puutarhayrityksen omistaja ja luova johtaja.

Perhe Aviomies Sakari Kotka ja 22-vuotiaat kaksoset Sara ja Carl Lindholm.

Harrastukset Matkustaminen, sienestys ja liikunta.

Huvila & Huussi näkyy Nelosella, joka kuuluu samaan konserniin kuin ET-lehti.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla