Laura Gustafsson, 28, kirjoitti romaanin, jonka ronskista kielestä hän kiittää äitiään.

Minkä takia olet antanut esikoiskirjallesi nimeksi Huorasatu?
Minua viehättää, että tosi banaali sana sidotaan ihanaan. Huorasatu muistuttaa sanana eläinsatua, ja överissä tarinassani on mielestäni jotakin samanlaista kuin vertauskuvallisissa eläinsaduissa.

Jos itselläsi olisi yli-inhimillisiä voimia, minkä miehen ja naisen välisen epä­kohdan korjaisit?
Kauhean iso kysymys. Rooliodotukset miehillekin ovat usein kohtuuttomia. Toivoisin, että kaikkia eläviä olentoja – miehiä, naisia, kaikkia sukupuolia ja eläimiä – kunnioitettaisiin ja arvostettaisiin riippumatta siitä mikä olento on. Ehkä olen naiivi, mutta uskon, että sillä päästäisiin jo pitkälle. Olen ollut 15-vuotiaasta saakka vegaani, koska en halua vahingoittaa muita eläviä olentoja.

Teoksesi sisältää ronskia kieltä. Mistä olet oppinut sellaista?
Äiti on kieltänyt kertomasta tätä, mutta kotoa. Äitini on aina käyttänyt rikasta ja värikästä kieltä, viljellyt osuvia sanontoja ja jakanut maailmankuvaansa. Hän on esimerkiksi kieltänyt minua itkemästä miesten perään, koska uusia tulee kuin ratikoita. Olen saanut vaikutteita myös musiikista ja kirjallisuudesta. Jenkkirapista saa napattua todella poliittisesti epäkorrektia matskua.
 
Kustantamosi sivulla sinua kuvaillaan glamourblondiksi. Mitä se tarkoittaa?
Pöllin tittelin Johanna Tukiaiselta, joka ilmoitti jossain sen ammatikseen. Ajattelin, että minäkin
haluan olla glamourblondi, jotta voin esimerkiksi pukeutua ihan miten haluan. Oikeasti elämäni ei ole kovin glamöröösiä, kun korjaan kissan kakkoja ja oksennuksia lattialta.


Laura Gustafsson

  • Kirjailija ja näytelmäkirjailija. Opiskelee dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa.
  • Syntyi 9.7.1983 Porvoossa. 
  • Asuu Helsingissä ohjaajamiehensä ja kissojensa kanssa. 
  • Huorasatu (Into) oli Finlandia-ehdokas. 
  • Hevoshullu-näytelmä pyörii Lappeenrannan kaupunginteatterissa.