ET
”Olen tottunut tekemään päätöksiä yksin. Selviän ilman Erkkiä kaikesta muusta paitsi halonhakkuusta”, Assi Liikanen sanoo. Kuvat: Milka Alanen
”Olen tottunut tekemään päätöksiä yksin. Selviän ilman Erkkiä kaikesta muusta paitsi halonhakkuusta”, Assi Liikanen sanoo. Kuvat: Milka Alanen

Erkki ja Assi Liikasen liiton salaisuus on tilan antaminen toiselle. He ovat asuneet vuosia eri maissa ja löytäneet omat intohimonsa: Erkki kansainvälisen politiikan, Assi kulttuurin ja kuvataiteen.

Ovi käytävään napsahtaa kiinni aamulla ani varhain. Assi Liikanen, 68, havahtuu ääneen. Puoliso Erkki, 68, on siirtynyt samassa kerroksessa sijaitsevaan työhuoneeseensa.

Siellä hän aloittaa päivänsä kuuden tunnin yöunien jälkeen: työskentelee, lukee lehtiä ja kirjoja, kuuntelee musiikkia, kirjoittaa. Erkki on energisin ihminen, jonka Assi tuntee.

Puolisoiden päivärytmit ovat erilaiset, ja niin ovat persoonatkin. Yli 50 yhteistä vuotta eivät olisi olleet mahdollisia, elleivät he olisi suoneet toisilleen tarpeeksi tilaa ja vapautta olla oma itsensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kahdeksan jälkeen aamulla Erkki pukee päällystakin ylleen ja painaa lippalakin päähänsä. Assi tulee sängystä eteiseen antamaan halauksen. Erkki ehtii tuskin kadulle, kun ensimmäinen tuttu tulee vastaan. Juttu alkaa luistaa saman tien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Erkki Liikanen lopetti työnsä Suomen Pankin pääjohtajana puoli vuotta sitten. Mikään vapaaherra hän ei vieläkään ole, sillä kansainväliseen talousraportointiin liittyvän IFRS-järjestön puheenjohtajuus työllistää häntä sata päivää vuodessa.

 ”Minua on lähes aina pidetty erilaisiin paikkoihin liian nuorena.”

Lisäksi Punaisen Ristin talouskomitean kokoukset lennättävät hänet säännöllisesti Geneveen ja Euroopan keskuspankin eettinen komitea Frankfurtiin.

Päivätöiden loputtua hänellä on joka tapauksessa aiempaa enemmän aikaa tutussa seurassa istuskeluun helsinkiläisellä torilla tai kesäpaikan huoltoaseman baarissa Anttolassa.

Mutta saapa nähdä. Euroopan keskuspankin uusi pääjohtaja nimitetään tänä vuonna, ja Liikasen nimi on esiintynyt spekulaatioissa tiuhaan.

– Minua on lähes aina pidetty erilaisiin paikkoihin liian nuorena. Olisinko nyt kerrankin liian vanha, Erkki Liikanen veisteli Financial Timesin haastattelussa.

Erkki käy ostamassa Alepasta kaurahiutaleita aamupuuroa varten ja sujauttaa paketin reppuunsa. ”Moikka”, kassatyttö huikkaa perään. Suomessa kukaan ei kohota kulmia nähdessään pääjohtajan ostamassa puurotarpeita lähikaupassa.

Eläkkeellä olevalla Assilla on tänään ohjelmassa maalauskerho. Siellä syntyneet akvarellit hän levittää Erkin nähtäviksi ja myöhemmin näyttelyyn helsinkiläisessä Akvart-galleriassa.

Musiikki, taide ja kirjallisuus ovat ­asioita, joissa pariskunta on vuosien myötä oppinut toisiltaan paljon.


Teinirakkaudesta alkoi pitkä liitto

Liikaset aloittivat seurustelunsa Mikkelissä 13-vuotiaina. Assi kävi yhteiskoulua ja Erkki poikalyseota.

– Tapasimme Meeri-baarissa, Erkki muistelee.

– Sitten tein bänksit, Assi sanoo. – Olimme ihan lapsia.

16-vuotiaina he löysivät toisensa uudelleen.

– Olemme lähtöisin erilaisista taustoista, Erkki kertoo.

– Isäni oli alun perin räätälin apulainen, sitten lääninhallituksen vahtimestari.

Työnsä ohella Erkin isä toimi Otavan kirja-asiamiehenä. Sen ansiosta kotiin tuli kirjoja, joita sai lukea, jos niitä käsitteli siististi.

Erkin isä säesti virsiä harmonilla hartaustilaisuuksissa, ja Erkki alkoi soittaa kymmenvuotiaana nokkahuilua, joka myöhemmin vaihtui huilunsoiton opiskeluksi musiikkiopistossa. Huilunsoitto jäi, kun hänestä tuli Teiniliiton puheenjohtaja.

Assin perhettä Erkki kuvaa pikkuporvarilliseksi.

Assin isä oli liikemies. Hänellä oli Porrassalmenkadulla Assi-kemikalio, jossa tytär toimi kiireapulaisena. Liike sai nimensä tyttären mukaan.

– Oikea nimeni on Hanna-Liisa, mutta väänsin sen jo ennen kouluikää Assiksi sukunimestäni Issakainen.

Jos aamulla on yhteistä aikaa, se kuluu lehdenluvussa ja ajankohtaisia asioita kommentoidessa.

Omaa aikaa keskiviikkoisin

Liikaset avioituivat vuonna 1971 maistraatissa sen ajan tapaan vaatimattomin menoin. Edes hääkuvassa he eivät käyneet.

Samana vuonna 21-vuotias Erkki valittiin eduskuntaan. Hän pitää edelleen hallussaan ennätystä kaikkien aikojen nuorimpana kansanedustajana.

Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi pääaineenaan kansantaloustiede.

Kun politiikka alkoi toden teolla viedä Erkkiä, psykologiaa ja sosiaalitieteitä opiskellut Assi palasi kahden tyttären kanssa Mikkeliin. Hän työskenteli kaupungin sosiaalityöntekijänä, keskussairaalan henkilöstöpäällikkönä ja lääninhallituksen sosiaalitarkastajana.

”Hain lapsille ruuat ammattikoululta.”

Puolison karriääri ei estänyt häntä luomasta omaa uraansa.

– Työpäivän jälkeen kävin hakemassa ammattikoululta ruuat lapsille. Ruuanlaittajatyypin olen löytänyt itsestäni vasta nyt, kun olemme kahden.

Mikkelissä hän odotti keskiviikkoiltoja, jolloin graafinen suunnittelija Kari Piippo piti tunteja kansalaisopistossa.

– Sain tytöt hoitoon ja maalausvälineet käteeni. Kutsuin niitä iltoja omaksi Ateneumikseni.


Rakkautta on riittänyt, Assi ja Erkki kertovat.
Rakkautta on riittänyt, Assi ja Erkki kertovat.


Huilunsoittoa ja Beatleseja

Erkki teki Helsingissä uraa kansanedustajana, sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteerinä ja valtiovarainministerinä.

Huilua hän soitti silloin tällöin huvikseen, kerran myös pienissä pikkujouluissa eduskunnassa.

Soitto kaikui hissikuilua pitkin valtiosaliin, jossa sen kuulivat myös muut kansanedustajat. Kokoomuksen Kullervo Rainiota soitto kiinnosti niin, että hän tuli kurkkimaan avaimenreiästä. Samaan aikaan demariedustaja Ralf Friberg avasi oven mennäkseen ulos. Ovi kolahti Rainion otsaan. Hän harmistui asiasta niin, että valitti tapahtumasta eduskunnan puhemiehelle.

– Huone nimettiin huiluhuoneeksi. Se on suurin musiikillinen saavutukseni, Erkki Liikanen sanoo.

Se ei aivan pidä paikkaansa, sillä hänet on aktiivisena musiikinharrastajana nimitetty myös Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajaksi.

Erkki hyppäsi nuoruudessaan kokonaan pop-kulttuurin ylitse. Assi sen sijaan fanitti Beatleseita ja Donovania. Klassiseen musiikkiin hän tutustui vasta Erkin kautta.

Assi viihtyy hiljaisuudessa, mutta Erkillä soi musiikki aina vähintään taustalla.

Erkki on nopea kommentoimaan tilanteita ja seurassa enemmän äänessä kuin Assi, mutta Assin vastauksissa miehelleen on sellaista älykästä puolipirullisuutta, jota syntyy vain tasavertaisessa avioliitossa.

– Käyttäydyinkö muuten eilisissä juhlissa hyvin, Erkki kysäisee.

– Kyllä, kerrankin, Assi sanoo ja pyöräyttää silmiään tavalla, josta voisi lukea monta vaihtoehtoista vastausta.

Liikaset eivät ole ehtineet kyllästyä toisiinsa, koska ovat eläneet pitkiä aikoja erossa toisistaan.

Assi yhdisti työn ja harrastuksen

Kun Erkki valittiin suurlähettilääksi Brysseliin vuonna 1990, Assi seurasi vihdoin perässä. Molemmat olivat silloin lähes nelikymppisiä, Helena-tytär 13-vuotias ja Alisa 18-vuotias. Helena muutti äidin ja isän mukana, Alisa jäi päättelemään lukiota Mikkeliin. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Alisakin muutti Brysseliin opiskelemaan.

Mikkelin jälkeen suurkaupunkiin tottuminen vei aikaa, mutta ranskan kielen opettelu, tuttu työ ja harrastukset helpottivat Assin sopeutumista.

Hän jatkoi silloista työtään Stakesissa ja teki vapaa-ajallaan keramiikkaa, öljytöitä ja grafiikkaa. Neljän suurlähettiläsvuoden jälkeen Erkki valittiin Suomen EU-komissaariksi.

”Löysin oman elämän, jossa työ ja harrastus yhtyivät.”

Kuusi vuotta Brysselissä asuttuaan Assi palasi Suomeen ja asettui Helsinkiin. Hän aloitti työt Suomen Mielenterveysseuran Terveyttä kulttuurista -projektissa, jonka tarkoituksena oli kertoa, miten tärkeää kulttuurin harrastaminen on mielenterveydelle ja muistille.

Siitä löytyi myös väitöskirjan aihe. Assi oli väitellessään yli 50-vuotias.

– Löysin oman rikkaan elämän, jossa työ ja harrastus yhtyivät.

Nykyään Assi lähtee mukaan puolisonsa työmatkoille, jos matkaan kuuluu ohjelmaa puolisoille. Miehen päivät kuluvat kokouksissa, Assin museoissa.

Yhteisillä lomamatkoilla heillä on voimassa sopimus, että yksi museo päivässä riittää – Erkille.


Erkki pitää kahviloissa istuskelusta. ”Olen loputtoman kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Se on hyväntahtoista tiedonhalua: ’Mistä .kaakaa tulloo?’”
Erkki pitää kahviloissa istuskelusta. ”Olen loputtoman kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Se on hyväntahtoista tiedonhalua: ’Mistä .kaakaa tulloo?’”


Koti on kuin viihtyisä galleria

Taiteesta nauttiakseen Liikasten ei tosin tarvitsisi lähteä omaa kotia kauemmas.

Eteisen seiniä täyttävät kehitysvammaisten maalaamat teokset ja eksoottiset, matkoilta tuodut puunaamiot.

Olohuoneen toisessa päässä katseen vangitsee taiteilija Jukka Mäkelän mustavalkoinen, lähes seinän kokoinen työ, toisessa päässä Leena Luostarisen sinisävyinen maalaus. Sen vieressä sinnittelee – Erkin sanoin – maailman pienin Helene Schjerfbeck.

Ikkunan vieressä huomion kiinnittävät ensin kaksi eläinhahmoa, Nina Ternon lammas ja Pirkko Nukarin lintu.

Niiden keskellä jalustalla seisoo pysäyttävä veistos, avonainen suuri salkku. Se on Kimmo Pyykön Matkan pää.

– Erkki halusi sen lopetettuaan komissaarina ja palattuaan Brysselistä Suomeen vuonna 2004.

”Sitä on olevinaan kosmopoliitti, mutta samaistuu savolaiseksi.”

Kumpikin vaikuttaa taidehankintoihin, mutta Assi enemmän. Erkin mukaan näyttelyssä Assin posket alkavat punoittaa, kun hän kohtaa työn, josta ei saa ajatuksiaan irti.

Erkin tuorein ihastus ovat taidemaalari Anna Retulaisen maalaukset. Retulainen sai julkisuutta viime vuonna, kun presidentinlinnaan hankittiin hänen maalausparinsa Kaksi polkua. Ne ovat linnan ensimmäiset nykytaideteokset.

Vaikka Liikasilla on paljon taidetta, asunto ei näytä gallerialta vaan viihtyisältä kodilta. Assi huokailee Erkin sinne tänne asettuneita kirja-pinoja.

Erkillä ei ole koskaan niin kiire, etteikö hän ehtisi lukea. Sänkyyn hän ei ota työpapereita, vaan kirjan. Viime syksynä hän aloitti vuosittaisten kirjallisuustapahtumien vetäjänä Savonlinnassa, Rantasalmella ja Mikkelissä. Savonlinnassa kirjailijoita oli kuuntelemassa 600 henkeä.

– Sitä on olevinaan kosmopoliitti, mutta samaistuu savolaiseksi. Ei ole suljettu pois, ettenkö voisi palata kotiseudulle. Mikkelin tori, Anttolan baari ja Saimaan saari, siinä on kaikki.

Lastenlasten kanssa kalaan

Mökistä puhuttaessa Assin silmistä heijastuvat Saimaan selät ja niiden yllä kaareutuva sininen, pilvetön taivas. Hän kirjoitti mökillä väitöskirjansa ja viihtyy siellä myös yksinään.

Kalastamisesta on tullut kulttuurin lisäksi pariskunnan yhteinen harrastus. Kesälomilla Erkki käy melkein joka päivä järvellä, perkaa ja fileeraa saaliin.

– Lähetäänkö kalaan, hän kysyy Assilta.

Vaimolta ei kahta kertaa tarvitse kysyä.

Erkki näyttää kännykästään kuvia saaliista. Savumuikun tuoksun melkein tuntee.

”Jos osaa pelata sököä, maailma ei voi huijata.”

Erkki on opettanut lapsenlapsetkin kalastamaan. Kärsivällisyyttä vaativa puuha on hänen mielestään hyvää harjoitusta.

– Isommille lapsenlapsille opetin myös sökönpeluuta. Jos sen osaa, niin silloin ei maailmalla huijata.

Erkki Liikanen­

Syntynyt 1950 Mikkelissä, asuu Helsingissä.

Työ Yli 40 vuotta kansanedustajana, ministerinä, suurlähettiläänä ja komissaarina. Lain sallimat 14 vuotta Suomen Pankin pääjohtajana vuoteen 2018.

Perhe Naimisissa, kaksi lasta ja neljä lastenlasta.

Harrastukset Musiikki, kirjallisuus, historia, liikunta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla