Kodin Kuvalehti
”Yleensä saan ottaa ponin sisälle, kun lupaan siivota muutaman ylimääräisen karsinan. Isää pitää taivutella enemmän kuin äitiä", Patricia kertoo. Kuva: Juha Salminen
”Yleensä saan ottaa ponin sisälle, kun lupaan siivota muutaman ylimääräisen karsinan. Isää pitää taivutella enemmän kuin äitiä", Patricia kertoo. Kuva: Juha Salminen

Jo yksivuotiaana Patricia Salminen hörisi hevosille, haukkui koirille ja kehräsi kissojen kanssa. Ihmisten kieltä hän oppi puhumaan vasta kolmivuotiaana.

– Niiin, hienosti. Onko hyvää? Jooo, puetaan riimu päälle, jooo puetaan riimu. Toinen korva vieeelä. Noooin. Hieeenosti.

Patricia Salminen, 11, juttelee friisiläisruuna Oedsille eli Ötsille rauhallisella, pehmeällä äänellä. Puhe soljuu tasaisena virtana, taukoja Patricia ei pidä.

Yksinkertaisimmillaan hevoskuiskaaminen on juuri tätä: rauhoittamista, ymmärtämistä, turvan luomista. Taitava hevoskuiskaaja osaa lukea hevosen eleitä ja tulkitsee niiden avulla tämän mielialaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kehun hevosta koko ajan. Vain kehumalla se oppii. Kehua pitää jo yrittämisestä, ei pelkistä onnistumisista, Patricia sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kunnioitus syntyy luottamuksesta. Ei siitä, että käyttää toiseen voimaa. Olen tosi pieni ja kevyt, mutta hevoset kunnioittavat minua, koska niillä on kanssani niin turvallinen olo.

138-senttinen Patricia saa yli 500-kiloiset eläimet tottelemaan itseään niin hyvin, että häntä palkataan nykyään kouluttamaan muidenkin hevosia ja poneja – siksi häntä kutsutaan hevoskuiskaajaksi. Kouluttamisen lisäksi hän kilpailee kouluratsastajana sekä shetlanninponien että friisiläishevosten kanssa.

”Mielialani tarttuu hevoseen heti. Siksi ei kannata ratsastaa kovin vihaisena.”
”Mielialani tarttuu hevoseen heti. Siksi ei kannata ratsastaa kovin vihaisena.”

Patricia asuu Vitikkalan kartanossa, Kokemäenjoen varrella. Vanhemmat Nina ja Juhani kasvattavat friisiläishevosia ja shetlanninponeja. Jos kissat, koirat, kanit ja marsutkin lasketaan, tilalla asustaa yhteensä 29 eläintä.

Patricia on kasvanut eläinlauman keskellä ainoana lapsena, isoveli on jo aikuinen. Kotoa lähimpään ruokakauppaan on 25 kilometriä, eikä lähellä asu samanikäisiä lapsia.

Kotialbumikuvassa Patricia taluttaa isovillakoira Anteroa. Patricia ja Antero ovat kasvaneet yhdessä ja leikkineet samassa leikkikehässä.
Kotialbumikuvassa Patricia taluttaa isovillakoira Anteroa. Patricia ja Antero ovat kasvaneet yhdessä ja leikkineet samassa leikkikehässä.

Ennen kuin Patricia aloitti koulun, hän leikki vain ponien, hevosten, koirien, kissojen ja kanien kanssa.

– Kerran kun kävimme keskustassa kaupassa, Patricia katosi yhtäkkiä. Löysin hänet vieraiden lasten luota koskettelemasta näiden vaatteita. Ihan kuin hän olisi kummastellut, mitä ovat nämä kahdella jalalla kävelevät pikkutyypit. Toiset lapset olivat hänestä niin ihmeellisiä, Nina sanoo.

Kaksivuotiaana Patricia ei osannut puhua ihmisten kieltä, joten hän puhui poneille ponia ja koirille koiraa.

Patricia alkoi kävellä kahdeksan kuukauden iässä, mutta vanhemmat ehtivät jo huolestua, sillä ensimmäiseen kolmeen vuoteen hän ei puhunut.

Paitsi eläimille.

– Patricia alkoi puhua eläimille ennen kuin ihmisille, Nina sanoo.

– Jo yksivuotiaana hän osasi hirnua ja hörähdellä hevosille, kehrätä ja kurista kissojen kanssa ja haukkua koirille. Hänellä oli erityinen yhteys eläimiin syntymästään asti.

Katso alla olevalta videolta, kuinka Patricia juttelee rauhoittavasti Ötsi-hevoselleen.

Kaksivuotiaana Patricia sai ensimmäiset omat poninsa, Pian ja Ian. Suomea hän ei vielä tässä vaiheessa osannut puhua, joten hän puhui poneille ponia.

– Patricia piti koko ajan pientä kevyttä hörinää. Hänellä oli oikea äänensävy ihan luonnostaan. Kun ihminen puhuu hevoselle, äänen pitää olla matala, tumma ja tasainen. Sävyeroja ei saa olla tai hevonen säikähtää. Kun tamma juttelee varsalle, senkin ääni on tällainen tasainen uuuuuuuu, Juhani sanoo ja hyrisee matalaa tammahyrinää.

Ihmisten kieltä Patricia oppi puhumaan vasta kolmivuotiaana.

Koko jutun 11-vuotiaasta hevoskuiskaajasta voit lukea Kodin Kuvalehdestä 6/2019 tai digilehdestä. Voit lukea jutun myös tähtiartikkelina tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla