”Balettimaailman huipulla ei ole helppoa. Kritiikkiä kuulee jatkuvasti, mutta itse on silti itsensä pahin vihollinen”, Elina sanoo.
”Balettimaailman huipulla ei ole helppoa. Kritiikkiä kuulee jatkuvasti, mutta itse on silti itsensä pahin vihollinen”, Elina sanoo.

Ballerina Elina Miettisen ura New Yorkissa vaatii sinnikkyyttä, verkostoitumiskykyä ja kunnianhimoa. Hän tanssii huippurooleja vapaana taiteilijana ja opiskelee näyttelijäksi.

En jaksa enää. Haluan kotiin, balettitanssija Elina Miettinen ajatteli asunnossaan East Villagessa 11 vuotta sitten, kun hän hautoi särkeviä jalkojaan jääpaloilla täytetyssä ämpärissä, ja torakat rapistelivat nurkissa.

Elina oli saanut unelmapestin maailmankuulusta American Ballet Theatresta New Yorkista, kun seurueen johtaja oli nähnyt hänet kansainvälisessä balettikilpailussa Yhdysvalloissa.

20-vuotias Elina jätti Suomen Kansallisbaletin taakseen. Hän oli valmistautunut ankaraan työntekoon, mutta työn rankkuus oli silti hänelle sokki.

– Päivät olivat jopa 12-tuntisia, kaikki tanssijat maailman huippua ja jokainen halusi sen parhaan roolin itselleen. Tajusin, etten olekaan niin hyvä kun luulin, 31-vuotias Elina muistelee kotisohvallaan Manhattanilla, ja rapsuttaa jaloissaan pyörivää sekarotuista pikkukoiraa Sofia.

Ensimmäiset vuodet New Yorkissa olivat vaikeimpia. Elina joutui treenaamaan päivittäin kolmea tai neljää eri balettia, kun Suomessa hän oli tottunut keskittymään yhteen produktioon kerralla.

Valtavan tietomäärän omaksuminen tuntui aluksi epätoivoiselta, ja kroppa huusi armoa.

– Mietin monesti, pitäisikö lähteä kotiin, mutta päätin olla luovuttamatta. Tiesin, ettei samanlaista tilaisuutta tule.

Tähtien seurassa

American Ballet Theatren leivissä Elina tottui suuriin lavoihin. Vuonna 1939 perustetulla, kulttuuri-instituution aseman saavuttaneella seurueella on joka vuosi kahden kuukauden näytöskausi kuuluisassa Metropolitan-oopperassa, ja muun ajan se kiertää esiintymässä ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa.

Tahti oli tiukka.

– Esimerkiksi Aasiaan lensimme aina pariksi kolmeksi viikoksi, mutta ainoastaan ensimmäinen päivä oli vapaata, Elina muistelee. Kiinassa hän ehti vuosien varrella käydä Kiinan muurilla ja Omanissa retkellä aavikolla, mutta muuten nähtävyyksiä ei juuri ehtinut katsella.

Päivät kuluivat teatterilla, hotellilla tai luotijunissa ja busseissa matkalla seuraavaan esiintymispaikkaan.

– Useimmiten oli kauhea jet lag, ja samalla piti esiintyä tuhansille ihmisille. Sopeutuminen oli tosi rankkaa, mutta vaikeat ajat kasvattivat minua taiteilijana ja ihmisenä, Elina sanoo.

ABT:ssa Elina sai tehdä töitä huippukoreografien ja -tanssijoiden, kuten Diana Vishnevan ja Julie Kentin kanssa.

– Kun pienenä katsoin Kentin tanssivideoita, en olisi voinut kuvitellakaan, että hänestä tulisi kollegani.

Ei Elina olisi arvannut sitäkään, että pääsisi tapaamaan työnsä takia maailmanluokan tähtiä. Esimerkiksi näyttelijät Sarah Jessica Parker ja Katie Holmes sekä huippumalli Coco Rocha ovat suuria baletin ystäviä, jotka Elina on kohdannut balettigaaloissa.

– Parker on New York City Balletin iso lahjoittaja, ja kun tapasin hänet, hän kertoi ihailevansa balettitanssijoiden työtä, Elina kertoo.

 

 

Hierontaa ja luomuruokaa

– Balettitanssijan kroppa kuluu viisi kertaa nopeammin kuin normaalin ihmisen, Elina sanoo. Hän on monien balettitanssijoiden tapaan kärsinyt loukkaantumisista ja rasitusvammoista, mutta oppinut myös vuosien varrella kuntouttamaan kroppaansa niin, että se kestää vaativia harjoituskausia.

Fysioterapia on iso osa Elinan jokapäiväistä elämää, lisäksi hän käy lähes päivittäin salilla tekemässä oheisharjoitteita joko personal trainerin kanssa tai ilman. Elina käy myös hierojalla viikoittain.

Erityisen tärkeää on levätä kunnolla ja syödä monipuolisesti, ja Elina suosiikin yleensä prosessoimatonta luomuruokaa.

Yhdysvalloissa balettitanssijat ovat hoikkia, mutta eivät anorektisia.

– Täällä pidetään atleettisemmasta lookista kuin Euroopassa, Elina kertoo.

Sirolla tanssijalla ei ole ollut koskaan vaikeuksia painonsa kanssa.

– Geenien ansiota, hän naurahtaa.

Elinan isä on suomalainen ja äiti venäläinen, ja hän syntyi Vienanmeren rannalla Neuvostoliiton Belomorskissa.

Perhe muutti Helsinkiin, kun Elina oli viisivuotias, ja hän löysi tanssista intohimonsa Helsingin Tanssiopiston erikoiskoulutusluokalla

Häät Long Islandilla

Kun Elina oli asunut muutaman vuoden New Yorkissa, hän löysi amerikanvenäläisen aviomiehensä.

– Minulla kävi tuuri, sillä kun katson kavereideni Bumble- ja Tinder-treffejä, New Yorkissa näyttäisi olevan vaikeaa tavata oikeaa tyyppiä, Elina sanoo ja naurahtaa.

Pari meni naimisiin kesällä 2014 Lond Islandilla sijaitsevassa kartanossa. Heitä yhdistävät venäläiset juuret sekä avoimuus ja sosiaalisuus. Elinaa viehätti sekin, ettei mies ole taidealalta, vaan insinööri, joka työskentelee New York Utility Companyssa eli kaupungin sähkölaitoksella.

Pari asuu omistusasunnossa Manhattanilla rauhallisella ja perhekeskeisellä asuinalueella.

– Aiemmin asuimme Midtownissa, jossa oli ihan liikaa turisteja ja hälinää, Elina sanoo.

He löysivät kauttaaltaan remontoidun, 65-neliöisen kaksion 1980-luvulla rakennetusta talosta alle vuoden etsintöjen jälkeen.

Elina ihastui kodissa newyorkilaisittain harvinaiseen parvekkeeseen, jossa pari syö illallista lämpimillä säillä.


Vapaaksi taiteilijaksi

Pari kuukautta sitten Elina jätti työnsä American Ballet Theatrella.

– Olin ABT:ssa niin monta vuotta, että samat roolit ja teokset alkoivat toistua. Halusin kehittyä taiteilijana, joten ryhdyin freelanceriksi.

Vapaana taiteilijana Elina on päässyt tanssimaan varsinkin solistirooleja, kun ABT:ssa hän oli corps de ballet’ssa eli balettikuorossa. Viime jouluna hän teki kolmeen eri teatteriin Pähkinänsärkijän naispääroolin principle guest artistina.

Sitä ennen hän tanssi tanskalaistaiteilija Jesper Justin performanssiteoksessa, johon Sonic Youthin entinen laulaja Kim Gordon sävelsi musiikin.

Keväällä Elinalla on päärooli Prinsessa Ruususen Aurorana connecticutilaisessa baletissa, ja elokuussa hän tulee Suomeen esiintymään Lappeenrannan Balettigaalaan.

Elina saa lisätuloja myös tekemällä mallintöitä. Hän on ollut Maybellinen ja Health Lab -vitamiiniveden mainoksissa ja tehnyt erilaisia kuvauksia tanssilehtiin ja -mainoksiin. Mallintöitä varten Elinalla on oma agentti, ja hän käy säännöllisesti castingeissa.

– Olen vähän hullu, Elina kommentoi nauraen työtahtiaan.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näyttämöltä toiselle

Kolme vuotta sitten Elina loukkasi nilkkansa harjoituksissa ja joutui kahden kuukauden sairauslomalle.

– Mietin, mitä ihmettä teen, kunnes tajusin, että olin aina halunnut näytellä.

Elina meni näyttelijäntyön kurssille – ja rakastui.

– Tiesin, etten pysty tanssimaan loppuelämääni, ja että minulla pitäisi olla suunnitelma, kun kroppani ei enää jaksa.”

Siitä lähtien Elina on kouluttanut itsestään balettitanssijan uransa ohella näyttelijää. Hän käy joka viikko Penny Templetonin studion mestarikurssilla Manhattanin Midtownissa, ja on saanut oman agentin, joka lähettää häntä koekuvauksiin.

– Lyhyessä ajassa on tapahtunut aika paljon.

Viime vuonna Elina tanssi lyhytelokuvassa Why Can’t We Get Along, jonka pääosassa olivat House of Cardsista tuttu Kate Mara ja Golden Globe-ehdokas Ansel Elgort sekä liuta tunnettuja tanssijoita. Musiikin elokuvaan sävelsi Radioheadin Thom Yorke.

Lisäksi Elina on tehnyt tanssiin liittyvän lyhytelokuvan New Yorkiin asettuneen suomalaiskuvaajan Mikko Timosen kanssa, joka on ollut tekemässä musiikkivideoita muun muassa Enrique Iglesiasille, Jon Bon Joville ja French Montanalle.

Kilpailu rooleista on New Yorkissa kovaa, mutta Elina uskoo erottuvansa joukosta niin tanssi- kuin kielitaidollaankin.

Englannin ja suomen lisäksi Elinalta sujuu venäjä, mistä on etua, kun tv-sarjoihin etsitään eurooppalaisella tai venäläisellä aksentilla puhuvia näyttelijöitä.

– Täällä pitää olla hyperaktiivinen ja näyttää koko ajan, kuinka paljon tekee töitä edetäkseen. Kerron joka viikko agentilleni, mitä uutta olen opiskellut ja missä projekteissa olen ollut mukana.

Tämä on Glorian artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloria.

Artikkeli on ensimmäiseksi ilmestynyt huhtikuun 2019 Gloriassa.

 

Kuvat
laura barisonzi