Gloria

Julkisuudessa aikuiseksi kasvanut Heikki Paasonen on oppinut pitämään yksityisminänsä piilossa. Pinnan alta paljastuu feministimies, joka ei pelkää riskinottoa.

– Ehkä minun pitää kehittää äkkiä jokin huumeongelma, juontaja Heikki Paasonen nauraa.

– Olen tehnyt viime aikoina vähän liian aikuisia ratkaisuja.

36-vuotiaalle miehelle aikuiset ratkaisut tarkoittavat muun muassa sitä, että hän on hankkinut sähköpyörän aiemmin myymänsä moottoripyörän tilalle. Nuuskan käyttö jäi viime kesänä, ja ranteessa komeilee uusi, sykemittarilla varustettu rannekello.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Löyly-ravintolaan sovittuun haastatteluun hän tulee suoraan läheisen salin core-treeneistä ja tilaa vegaanista ruokaa. Syksyllä tehdyn jalkaleikkauksen vuoksi liikunnalliseen elämäntapaan tuli tauko. Tuhdit "punaviinidinnerit" ovat kuulemma nostaneet painoa. Nyt Heikki odottaa, että lääkäri antaisi luvan palata kunnolla rymistelemään jalkapallokentille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eihän tämä kovin paheelliselta kuulosta, ja Heikki itse vitsaileekin olevansa muuttumassa "kantria kuuntelevaksi setämieheksi". Sellaista itseironista huumoria hän käyttää paljon, kun alkaa avata, millainen tyyppi oikeastaan on.

Eikä hän kyllä kuulosta setämieheltä.

Riskinottaja

– Tykkään tehdä juttuja, jotka eivät ole helppoja. Itsetyytyväisyys on kehityksen loppu, Heikki sanoo.

Hänellä on itsensä haastamiselle suuri areena. Heikki tunnetaan yhtenä Suomen suosituimmista prime time -tv-juontajista, joka luotsaa muun muassa kykyohjelma Voice of Finlandia ja peliohjelma The Wallia. Keväällä hän kuvasi itse kehittelemäänsä ohjelmaa Paasosen polttaritoimisto, jossa hän järjestää naimisiin meneville pareille elämänsä polttareita.

Heikki on ollut julkisuudessa lähes 20 vuotta. Ura alkoi 17-vuotiaana lukiolaisena, ja hänet on nähty niin Putouksen kuin Idolsinkin kasvona. Vuosien jälkeenkin hän tuntee olevansa unelma-ammatissaan. Varsinkin livelähetykset yleisön edessä sähköistävät edelleen.

– Yleisö on kuin hiukkaskiihdytin. Kun sinne laittaa vähän energiaa, se tulee takaisin mielettömällä voimalla. Siihen voi jäädä jopa koukkuun, hän kuvailee.

Juontajan työssä myös vaaran elementti on aina mukana: yllätyksiä tulee lähes takuuvarmasti, ja improvisoiminen paineen alla kuuluu kuvaan. Juuri sitä Heikki rakastaa, juontaessa lähes mitä tahansa voi tapahtua.

– Lavalla minulla on ultimaattinen valta. Saatan poiketa käsikirjoituksesta, sillä tykkään ottaa riskejä. Joskus esimerkiksi vastaava tuottaja on kieltänyt minua kertomasta suorassa lähetyksessä jotain kontroversiaalia vitsiä, mutta olen silti kertonut sen. En halua pahoittaa mieliä, mutta joskus pitää valita hyvä vitsi, joka naurattaa sataa ja vituttaa kymmentä.

Heikki ei pelkää kyseenalaistaa auktoriteetteja. Hänelle kunnollisten perustelujen vaatiminen erilaisille päätöksille ja tarvittaessa niiden uhmaaminen on luonnollista, sillä muu olisi henkistä laiskuutta.

– Silti olen aika helppo tyyppi. Jos minut ottaa tekemään jonkun ohjelman, saa huoltovarmuutta. Tulen aina ajoissa paikalle ja teen työni niin hyvin kuin mahdollista. Ehdottomasti en ole diivailija.

Yläasteelta saakka rumpuja soittanut Heikki rakastaa musiikkia. "Jos vaikka sitä jonkun bändin pistäisi vielä pystyyn."

Taidelukiolainen

19-vuotiaana Heikki Paasonen myi sielunsa. Niin hän itse kutsuu siirtymistään kaupalliseen televisioon. Heikki oli käynyt Kallion ilmaisutaidon lukion ja työskenteli Ylen nuortenohjelmien juontajana, kun hänelle tarjottiin pestiä Idols-laulukilpailun juontajana. Tarjolla oli myös rooli Ylen draamasarjassa, mutta se sai jäädä samoin kuin suunnitelmat näyttelijän urastakin.

– Unohdin kaikki korkealentoiset taideajatukseni sillä sekunnilla, hän nauraa.

Lapsuus ja nuoruus Espoon Soukassa eivät varsinaisesti valmentaneet häntä tulevaan.

– Soukka ei ollut mikään lintukoto erilaisuudelle. Siellä piti keskittyä siihen, miten syvälle kädet laitetaan taskuun ja miten kauas räitään. Skeittasimme, teimme tihutöitä ja piirsimme tussilla seinään, Heikki muistelee.

Oma lapsuudenperhe oli keskiluokkainen ja onnellinen. Yrittäjäisä ja lastentarhanopettajaäiti ovat yhdessä edelleen, ja musiikin-opettajana työskentelevä sisko asuu Muoniossa.

Vastoinkäymisiäkin oli. Heikin isä rakennutti 1980-luvun lopulla perheelle omakotitalon, mutta kun asuntolainan korot kipusivat lamassa taivaisiin, perhe joutui myymään talon ja muutti vuokralle rivitaloon.

Kallion lukioon Heikki haki ainoana kaveripiiristään.

– Kun pääsin sisään, olin ihan pöllämystynyt: mikseivät ne kaikki ihmeellisen näköiset taidetyypit samettihousuineen saa koko ajan turpaansa. Maailmankuvani avartui ja keksin itseni uudelleen.

Opiskelijat valmistivat teatteri-ilmaisun kursseilla esityksiä koulun studioteatterissa, ja Heikki rakasti kuunnella verhon takana yleisöä, kun se saapuu.

– Kuhinan ja puheensorinan lisääntyminen oli maagista, samoin jännitys siitä, että mitä, jos ryssinkin koko homman.

Koulun ilmoitustaululla oli usein ilmoituksia erilaisista koekuvauksista. 17-vuotiaana Heikki meni Ylen nuortenohjelman Summerin koekuvauksiin ja sai töitä inserttien tekijänä. Kiinnostus tv-työtä kohtaan oli alkanut kasvaa muun muassa nuortenohjelma Jyrkin ansiosta.

– Tiesin, että haluan siihen maailmaan jotenkin osalliseksi.

Nörtti

Idols-juontajan pesti merkitsi suurta läpimurtoa.

– Niihin aikoihin saatoin painaa kaupungilla rotsi auki, Heikki sanoo ja nauraa. Olin fiiliksissä, kun pääsin yökerhoon jonon ohi. Se oli siisteintä, mitä parikymppinen tietää.

Nykyään Heikki välttelee yökerhoja. Julkisilla paikoilla yhteiskuvaan pyytäjiä riittää.

– Poseeraaminen kuuluu työnkuvaan, mutta ihan aina en jaksa olla töissä, hän sanoo.

Varsinkin ulkomaille lomalle lähtiessään hän hakee pakomatkaa Heikki Paasosen elämästä.

– Saan hirveän slaagin, jos tajuan että hotellissa on yksikin suomalainen.

Vapaa-aikaansa Heikki viettää mieluiten ystäviensä kanssa saunoen, jääkiekkoa, jalkapalloa, padelia tai strategisia lautapelejä pelaten. Monet hänen parhaista ystävistään ovat Kallion lukiosta, esimerkiksi muusikko ja näyttelijä Olavi Uusivirta ja elokuvaohjaaja Lauri Nurkse.

– Tykkään nörtteillä. Pelaamme joidenkin kavereideni kanssa lautapelejä, jotka vaativat helvetillisen tutustumisen sääntöihin, kuten Catania ja Gloomhavenia.

Heikki pelaa usein rahasta, vaikka summat eivät olekaan suuria.

– Jokainen laittaa pottiin ehkä 20 euroa. Ei se mitään uhkapelaamista ole, sillä voittaminen perustuu taitoon, hän sanoo.

Omien sanojensa mukaan hän voittaa aina.

Feministi

– Kun valkoinen heteromies joutuu luopumaan etuoikeuksistaan, se tuntuu hänestä sorrolta.

Niin Heikki kuvaa miehiä, jotka valittavat liian pitkälle menneestä tasa-arvosta. Hän puhuu sujuvasti myös toksisesta maskuliinisuudesta, ja ilmoittaa olevansa ehdottomasti feministi.

Hän on seurannut #metoo-liikettä aktiivisesti ja kiinnostuneena.

– Liike on saanut minut myös tutkiskelemaan itseäni ja omia toimintatapojani. Sen suurin arvo onkin mielestäni se, että jokainen järkevä mies saattaa hieman pysähtyä ja miettiä, onko omassa käyttäytymisessä parantamisen varaa. Se ei tarkoita, että olisimme kaikki perseestä. Emme vain huomaa joskus räikeitäkin epäkohtia, jos olemme niihin tottuneet.

– Minusta ei toivottavasti liiku kaupungilla huhuja, että olisin limainen, naisia ahdisteleva setämies. Vaikka eihän se ole mikään upea feministinen teko, että pidättäytyy lääppimästä jotakuta.

Käytännössä Heikki on osoittanut solidaarisuutta naiskollegoitaan kohtaan esimerkiksi kertomalla heille avoimesti, paljonko tienaa. Niin sukupuolten välinen palkkakuilu ei jää ammottamaan ainakaan tiedon puutteen takia.

– Tunnen hyvin Annin, Vapun, Susannan ja Ellenin. Meitä, jotka juonnamme päätyöksemme, on vähän.

Muut juontajat eivät ole Heikille kilpailijoita vaan kollegoita. Sen hän kuitenkin myöntää, että uran pahin pettymys on ollut hävitä Mikko Leppilammelle.

– On pakko olla rehellinen: halusin juontaa Euroviisut, kun ne tulivat Suomeen, hän sanoo ja lisää nopeasti:

– Mutta en olisi kyllä pystynyt tekemään työtä Mikkoa paremmin.

Heikki Paasonen syttyy yhä suorien lähetysten jännityksestä.

Loikkari

Useimmiten Heikki on saanut urallaan ne työt, joita on halunnut, ja ollut tilanteessa, jossa hänestä on kilpailtu.

– Monesti mietin, ansaitsenko sen, että saan tehdä näin paljon siistejä juttuja.

Heikkikin potee toisinaan huijarisyndroomaa, vaikka "miehet sanovatkin sen harvemmin ääneen, jotta eivät kuulostaisi heikoilta.

Työ on myös lyönyt leiville. Viime vuonna Heikin verotettavat ansiotulot olivat 110 000 euroa. Hän on sijoittanut varojaan muun muassa infrapunasaunalla varustettuun asuntoonsa, mutta ei elä muuten pröystäilevää elämää.

– Harras toiveeni on joutua ajattelemaan rahaa mahdollisimman vähän. Ostan tosi harvoin vaatteita enkä käytä rahaa esimerkiksi koruihin. Pitkään paheeni oli moottoripyörä, mutta luovuin siitä, kun ajokavereita ei enää ollut. Sitä paitsi kerran kesässä joku parkkeerasi sen kumoon.

Isoimman urasiirtonsa hän teki kovan paineen alla neljä vuotta sitten, kun Nelosella Voice of Finlandia juontanutta Axl Smithiä epäiltiin salakatselusta ja hänet hyllytettiin kesken ohjelmakauden. MTV3-kanavalla Putousta juontaneelle Heikille tarjottiin Smithin paikkaa, ja hänelle annettiin vain muutama päivä aikaa miettiä valintaansa.

Heikki oli tehnyt Maikkarille ohjelmia jo 13 vuotta, ja tunsi kanavaa kohtaan lojaalisuutta. Samaan aikaan hän kuitenkin tunsi, ettei yhtiössä tapahtunut "mitään kauhean dynaamista".

– Nelosella taas päättäviin asemiin oli edennyt tyyppejä, joiden kanssa olin tehnyt aiemminkin duunia. He houkuttelivat minua työskentelemään kanssaan.

Toisen juontajan saappaisiin hyppääminen kesken show'n askarrutti Heikkiä, ja valinta oli harkittava tarkkaan siksikin, että se sulkisi Heikin ovet kaikkiin MTV3:n produktioihin.

Lopulta Heikki loikkasi eikä ole katunut. Hän ei ylipäänsä ole katuvaista tyyppiä.

– Minulle ei tule pettymyksiä, jotka jäävät kalvamaan, koska toimin aina niin, ettei jää jossiteltavaa. Jos haluan jonkun jutun, yritän täysillä saada sen.

Bisnesmies

Heikin työ on vedota mahdollisimman laajoihin ihmisjoukkoihin ja toimia tv-kanavan kasvoina. Siinä asemassa ei kannata tuoda esiin omia poliittisia mielipiteitä, eikä Heikki olekaan juuri huudellut kantojaan julkisuudessa.

Loputtomiin ei kuitenkaan voi vaieta.

– Politiikasta on tullut niin fasistista sekoilua, että järjen voiton nimissä alkaa olla pakko ottaa kantaa. Kaikenmaailman rasistinen älämölö ja väkivaltaan yllyttäminen poliittisessa retoriikassa Suomessa ja globaalisti. Ei sellaista pidä sietää, Heikki sanoo, ja viittaa äärioikeistolaisen, ihmisarvoa polkevan puhetavan leviämistä politiikkaan.

– Seuraan politiikkaa jatkuvan turhautumisen vallassa, mutta olen aina äänestänyt. Ajattelen, että jos ei kiinnosta äänestää, ei tarvitse vikistäkään. Ei uudenlaista systeemiä saada himassa istumalla ja pilveä polttamalla, hän sanoo.

Heikin mukaan useilla hänen ystävillään on vasemmistolainen maailmankuva, eikä hän itsekään ole koskaan esimerkiksi äänestänyt kokoomusta. Silti hän on bisneshenkisesti ajatteleva yrittäjä. Heikki on neljättä vuotta osakkaana tv-tuotantoyhtiö Solar Republicissa, josta Solar Films omistaa osan. Yhtiö kehittää ohjelmaideoita ja kauppaa niitä tv-kanaville, viimeksi Paasosen polttaritoimiston.

Heikki on valmistautunut kiireiseen kevääseen, kuten Voice of Finlandin lähetyksiin, kymmenen päivän mittaisella lomalla, jonka hän vietti Thaimaassa lukien kirjoja: Elon Muskin elämäkertaa, tietokirjoja Ruusujen sodasta eli Yorkin ja Lancasterin sukujen 1400-luvulla käymistä taisteluista Englannin kruunusta sekä Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyttä.

Parisuhteestaan Heikki ei ole juuri julkisuudessa puhunut. Kumppani hänellä on mutta ei lapsia - eikä myöskään kriisiä lapsettomuudesta.

– Kaveripiirini poikkeaa kansallisesta keskiarvosta lapsiasioissa. Me olemme tällaisia lumihiutaleita, hän sanoo ja hymyilee vinosti. Heikin ikäpolvesta eli milleniaaleista käytetty snowflake generation -termi tarkoittaa väitettä, että sukupolven edustajat on kasvatettu pitämään itseään ainutlaatuisina, kuin lumihiutaleina. Siksi heidän pitää saada ennen kaikkea toteuttaa itseään.

Lumihiutale tai ei, itsensä toteuttaminen on Heikillekin tärkeää.

– Pidän itseäni impulsiivisena, helposti innostuvana ja helposti turhautuvana ihmisenä. Kaiken pitää tapahtua näin, hän sanoo ja napsauttaa sormiaan. 

Tämä on Glorian artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloria.

Juttu on ilmestynyt huhtikuun 2019 Gloriassa.

Tietäjä

Vastustaa väkivaltaa sekä rasismia ja on feministi. Miten meni noin niin kun omasta mielestä? Feministithän niitä pahimpia rasisteja ovat koska vastustavat, hyökkäävät ja pyrkivät hävittämään miehet maailmasta. 

Kannattaa ihan tutustua siihen mitä feministit tekevät Suomessa ja maailmassa, ennen kuin puhuu itsensä pussiin.

Vierailija

Enpä ole kauheasti seurannut tämän äijän tekemisiä millään tasolla ja silti tulee mielikuva että kulunut naama ja kulunut nimi

Sisältö jatkuu mainoksen alla