Gloria

Olen meri-ihminen.

Rakastan Egeanmeren sinisyyttä, kuohuvaa Atlanttia ja Intian valtameren tuimia vuorovesiä. Eniten rakastan kuitenkin Itämerta, koska lapsuuteni kesät vietin pienessä Rottakari-saaressa Perämerellä.

Rakkaimpia ovat muistot varhaisaamuista, joina pääsin usein rovasti-isäni matkaan nostamaan verkkoja. Iso puinen kalastajaveneemme putputti rauhaisasti, aurinko paistoi, isä ohjasi päivettyneenä ja onnellisena ja itse istuin keulassa kauhtuneen oransseissa pelastusliiveissä, merituuli hiuksia liehutellen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Haluaisin osata purjehtia, kokea meren lähi-etäisyydeltä kokeneen merikarhun lailla. Valitettavasti olen kuitenkin aina kärsinyt herkästi merisairaudesta, ja vanhemmiten tämä vaiva on vain pahentunut. Minä myös pelkään myrskyävällä merellä, vaikka mielestäni meri on upeimmillaan myrskysäällä. Siksi palvon merta turvallisesti maalta käsin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sielultani olen kuitenkin kokenut purjehtija. Kokkailen elegantissa kapyysissa nopeita, mutta herkullisia kesäruokia. Etenen vapaasti, tuulen tavoin saarelta saarelle ja mereltä merelle. Loikin kannella jäntevänä raitapaidassani reivaamassa isopurjetta. Merituuli ja aurinko suutelevat pisamaisia kasvojani.

Arjessa olen merta kunnioittavan matkan päästä ihaileva järkevä maakrapu, mutta villi ja vapaa purjehtijaminuuteni on rakas henkinen pakopaikka, jonne vetäydyn välillä haaveitani ruokkimaan. Se tasapainottaa minua.

Hyvien tuulten kesää!

saila-mari.kohtala@sanoma.com

Tämä on kesäkuun 2019 Glorian pääkirjoitus, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloria.

Sisältö jatkuu mainoksen alla