Kuvat
Shutterstock
Meidän Perhe
Kannustavaksi tarkoitettu kommentti ”miten sä jaksat, mä en jaksais” voi tuntua erityislapsen vanhemmasta kaikkea muuta kuin lohdulliselta.
Kannustavaksi tarkoitettu kommentti ”miten sä jaksat, mä en jaksais” voi tuntua erityislapsen vanhemmasta kaikkea muuta kuin lohdulliselta.

Vanhempia saatetaan lohduttaa sanomalla, että juuri he ovat oikeita ihmisiä erityisen vanhemmaksi. Sellaiset puheet kannattaa jättää sanomatta, psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo kertoo.

Meidän Perhe kysyi erityislasten vanhemmilta, miten ystävät ja tutut voisivat tukea heitä tavallista raskaamman arjen kanssa. Yli 40 prosenttia kyselyyn vastanneista koki raskaaksi, että muut eivät ymmärrä, että tavallisiltakin tuntuvat asiat voivat olla erityislapselle ylitsepääsemättömiä.

– Erityislapsiperheen vanhempia saatetaan lohduttaa sanomalla, että juuri he ovat oikeita ihmisiä erityisen vanhemmaksi. Sellaiset puheet kannattaa jättää sanomatta, psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo kertoo.

Perheiden sosiaaliset suhteet kapenevat usein erityislapsen syntymän jälkeen. Kaikki läheiset eivät välttämättä ymmärrä lapsen erityisyyden asettamia haasteita. Erityislasten vanhemmat kertovat, että esimerkiksi nämä asiat ovat arjessa toisin: Tavallisilla kasvatuskeinoilla ei pärjää. Lapsi sitoo kasvaessaankin pidempään. Lapsen tarvitsemista tuista joutuu taistelemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esimerkiksi kommentti ”miten sä jaksat, mä en jaksais” voi tuntua erityislapsen vanhemmasta kaikkea muuta kuin lohdulliselta: ihminen taipuu vaikeisiinkin asioihin pakon edessä. Se ei silti tarkoita, etteikö vanhempi väsyisi tai että kaikki vaikeudet vain vahvistaisivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhemmat saattavat saada ulkopuolisilta brutaalejakin kommentteja lapsestaan.

Myös vanhempien syyllistäminen on yleistä. Kyselyyn vastanneet kertovat brutaalejakin esimerkkejä ulkopuolisten kommenteista: On toivottu lapsen kuolemaa, haukuttu tai jätetty lapsi täysin huomiotta.

Vanhemmat kaipaavat arvostelun ja neuvojen sijaan myönteistä palautetta niin lapsestaan kuin omasta vanhemmuudestaan.

– Erityislapsen vanhemman voi olla vaikeampi saada positiivista palautetta omasta vanhemmuudestaan, vaikka he usein panostavat siihen tuplasti enemmän, Airo kertoo.

Näin erityislapsen vanhemmat toivoisivat, että heitä tuettaisiin tavallista raskaammassa arjessa:

  1. Tutustu diagnoosiin luotettavasta lähteestä, jotta et sano mitään ajattelematonta.
  2. Auta! Hoitoapu, ruuanlaitto, siivoaminen tai kahvinkeitto on jo iso juttu.
  3. Ota lapsi hoitoon vaikka muutamaksi tunniksi, jotta vanhempi saisi nukkua. Jos jännittää, pyydä vanhemmalta ohjausta etukäteen.
  4. Soita! Moni erityislapsen vanhempi kaipaa keskusteluja aikuisten kesken, mutta saattaa itse olla liian uupunut ryhtyäkseen soittamaan.
  5. Tule käymään. Erityislasten vanhemmat eivät ehkä itse voi lähteä kauas kotoa, mutta arvostavat seuraa. Ethän kyläile kipeänä!
  6. Tsemppaa ja tue positiivisesti vanhemmuutta. Älä neuvo, vertaa omaan tilanteeseesi tai arvostele.
  7. Huomioi erityislapsi: juttele, ota syliin, silitä. Vaikka hän ei ehkä kommunikoi samalla tavalla kanssasi, hän on läsnä oleva ihminen.
  8. Kutsu myös erityislapsi kaverisynttäreille.

Tämä on Meidän Perheen juttu, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lue lisää aiheesta alta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla