Eija-Riitta Korholan elämän suurimpiin kriiseihin kuuluu muistinmenetys, jonka hän koki nuorena opiskelijatyttönä. Kuva: Liisa Valonen
Eija-Riitta Korholan elämän suurimpiin kriiseihin kuuluu muistinmenetys, jonka hän koki nuorena opiskelijatyttönä. Kuva: Liisa Valonen

Entisen europarlamentaarikon Eija-Riitta Korholan elämästä katosi monta vuotta järkyttävän muistinmenetyksen myötä.

Juuri ilmestyneessä kirjassaan Kuolemaa nopeampi entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola kertoo, miten hän kaksikymppisenä opiskelijana menetti täysin yllättäen muistinsa. 

”Eräänä aamuna huomasin muistini kadonneen. Tiesin olevani ulkomailla, mutta en muistanut miksi – ja missä.
Missä oli keittiö? Missä WC? Pikkuhousuissa oli side, ja alavatsa oli arka. Kuukautiset olivat alkaneet varmaan vasta äskettäin. - - olo on pelottava, epätodellinen, painajaismainen.”

Poikaystävänsä avulla Eija-Riitta sai selville, että elettiin vuotta 1979 ja hän oli Wienissä, missä opiskelee. Muuten kaikki muistot puolentoista edellisen vuoden ajalta olivat kadonneet. Eija-Riitta ei muistanut mitään ylioppilasjuhlistaan eikä edellisen kesän kesätyöpaikasta Mallasjuoman laboratoriossa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poikaystävänsä avulla Eija-Riitta sai selville, että elettiin vuotta 1979 ja hän oli Wienissä.

”Jos seitsemänkymmentäluvun lopulla olisi eletty tietokoneaikaa, minulla olisi ollut käytössäni koko joukko hyviä kielikuvia. Oli kuin joukko tiedostoja olisi deletoitu, poissa kokonaan. Missä ne ovat, voiko niitä pelastaa, onko varmuuskopiota?”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hämäystä ja muistiinpanoja

Eija-Riitta huomasi kauhukseen, että hänen muistinsa tallensi koko ajan huonosti asioita. Menetetyn ajan lisäksi, hän menetti koko ajan lisää. Hänen oli vaikea muistaa yksityiskohtia ja opiskella kieliä. Ahdistavinta oli, ettei Eija-Riitta tunnistanut ihmisiä, jotka moikkailivat häntä iloisesti. 

”Minusta tuli taitava hämääjä. Sopivien vastakysymysten avulla oli yllättävän helppoa onkia ihmisestä nopeasti tarvittavat tiedot. Näytteleminen oli murheellista, mutta joskus välttämätöntä. Oli raskasta alkaa puhua kipeimmästä asiastaan, jos oli juuri päättänyt kerätä itseensä ne elämäninnon rippeet, joita vielä löytyi.”

Hän kirjoitti ylös kaikki tekemisensä ja valokuvasi kaikki paikat, joissa kävi.

Selviytymiskeinokseen Eija-Riitta otti muistikirjat. Hän kirjoitti ylös kaikki tekemisensä ja valokuvasi kaikki paikat, joissa kävi. Silti nuori nainen joutui purskahtamaan itkuun, kun ei kotona käydessään osannut tietä uimahalliin, jossa oli käynyt koko ikänsä. Muistinmenetys oli valtava kriisi. Eija-Riitta suri avuttomuuttaan, urahaaveiden menetystä ja koko identiteettinsä ohuutta ilman muistoja. 

”Jälkeenpäin olen ihmetellyt sitä, etten milloinkaan joutunut psykoosiin tai alkanut huutaa pelkästä epätoivosta”, Eija-Riitta kirjoittaa kirjassaan.  

Tujut särkylääkkeet 

Jossain vaiheessa Eija-Riitta tajusi, että hän oli syönyt kovien kuukautiskipujen takia vahvoja särkylääkkeitä suunnilleen sen ajan, jonka muistinmenetys kattoi. Reumapotilaiden suosimaa lääkettä käytettiin myös muun muassa viisaudenhampaiden poistoissa. 

Kun Eija-Riitta kertoi epäilyksistään lääkärille, tämä epäili aivokasvainta. Toinen lääkäri, gynekologi sen sijaan tiesi, että sama lääke oli aiheuttanut toisella käyttäjällä aistiharhoja. Muistinmenetyksen syy selvisi, vaikkei sitä diagnoosiksi voitukaan kirjoittaa. 

Kun Eija-Riitta kertoi epäilyksistään lääkärille, tämä epäili aivokasvainta.

Eija-Riitan elämään muistinmenetys vaikutti monin tavoin. Hän päätti palata Wienistä Suomeen ja valitsi opiskelualakseen teoreettisen filosofian, koska ei uskonut ikinä valmistuvansa ja päätti vain nauttia hyvistä luennoista.

Parin kolmen vuoden jälkeen Eija-Riitan muisti alkoi jälleen toimia välttävästi ja myöhemmin jopa hyvin. Muistinmenetys jätti kuitenkin jälkiä hänen persoonaansa: 

”Minusta tuli jossain määrin rasittava pilkunviilaaja. Listasin tapahtumiset ja kohtaamiset ylen määrin tarkkaan ja korjasin välillä muidenkin puheita - - Pilkuntarkka ihminen on kuitenkin aina vähän ankara ympäristölleen”, hän kertoo kirjassaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla