”Oli elämänvaihe, jolloin parisuhteeni eivät kestäneet pitkään. Pidin huolen, että potkaisen toisen pois jo ennen kuin hän alkaisi käyttää viinaa.”
”Oli elämänvaihe, jolloin parisuhteeni eivät kestäneet pitkään. Pidin huolen, että potkaisen toisen pois jo ennen kuin hän alkaisi käyttää viinaa.”

Radiojuontaja Suvi Hartlin aikuistui alkoholismin varjossa. – Alkoholistin tietä voi silotella monella tapaa, ja salailu on niitä pahimpia.

Roteva mies marssii kohti asennossa, joka antaa ymmärtää, etteivät nämä askeleet pysähdy ennen kuin sattuu. Teini-ikäinen Suvi Hartlin perääntyy, kunnes selkä painuu seinään. Mies ei taaskaan käy fyysisesti käsiksi, mutta uhka jättää uuden henkisen ruhjeen. Siinä viinanlöyhkäisen hengityksen edessä Suvi tekee suunnitelman: koska hän ei voisi voittaa voimillaan, hän alkaisi treenata nopeutta. Kännissä mies on hidas ja kömpelö. Jos Suvi opettelisi juoksemaan kovaa, hän pääsisi pakoon, kun mies jonain päivänä alkaisi jahdata.

– Olin varma, että se päivä tulisi vielä, Suvi Hartlin, 37, sanoo.

Tilanteesta on kaksikymmentä vuotta, mutta Suvi muistaa sen elävästi. Kuten senkin, miten äidin sängyn alla pidettiin valmiina lähtökassia. Siihen oli pakattu vaihtokerta vaatteita ja bensarahaa äkkilähtöä varten. Puhelimen akkua ei saanut päästää loppumaan, sillä koskaan ei voinut tietää, milloin pitäisi soittaa apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suvin kerratessa muistoja kyyneleet nousevat silmiin edelleen. Siitäkin huolimatta, että tilanteet on käsitelty terapiassa, AA-kerhon auttavassa puhelimessa, oikeudessa, sukulaisille, perheen ja ystävien kesken sekä nyt ensi kertaa julkisuudessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Päätin, että kerron tästä. Alkoholistin tietä voi silotella monella tapaa, ja salailu on niitä pahimpia.

Avoimuudella on jo nyt ollut hintansa. Osa lähipiiristä on suuttunut, osa syyllistänyt, osa arvostellut hirvittäväksi ihmiseksi, kun Suvi on puhunut asiasta ääneen.

– Avoimuus on vaikeaa niille, jotka tuntevat häpeää tai sääliä. Minä olen käynyt läpi oman häpeävaiheeni ja päättänyt olla kantamatta sitä toisen tekemisistä. Puhuminen on ainoa ulospääsy pahasta olosta, enkä jaksa kysellä lupaa siihen keneltäkään.

Minä olen käynyt läpi oman häpeävaiheeni ja päättänyt olla kantamatta sitä toisen tekemisistä”, Suvi sanoo.
Minä olen käynyt läpi oman häpeävaiheeni ja päättänyt olla kantamatta sitä toisen tekemisistä”, Suvi sanoo.

Alituista tunnetilojen aistimista

Suvi oli kasvanut aikuiseksi luottaen miehen turvallisuuteen, lämpöön ja ymmärtäväisyyteen.

– Hän oli ollut minun kallioni. Alkoholismi muutti hänet täysin. Ajattelen, että he ovat kaksi eri henkilöä – ennen ja jälkeen sairastumisen. Olen säilyttänyt ihanat muistoni siitä sydämellisestä tyypistä. Myöhemmät kokemukset eivät ole tuhonneet niitä.

Suvi ei tiedä, mikä sysäsi hänen läheisensä juomaan. Joku hakee lohtua vaikeaan elämäntilanteeseen, toinen lipuu ränniin löytäessään railakasta seuraa baari-illoista. Suvi ei tunnista kumpaakaan.

– Juominen alkoi niin, että näimme auton kaartavan pihaan, mutta kuski jäikin ratin taa istumaan, laittoi musiikin soimaan ja korkkasi pullollisen kirkasta. Kuvittelen, ettei hän halunnut juoda meidän nähden, vaikka tiesimmehän me, mitä autossa tapahtui, Suvi kertoo.

– Opin nopeasti aistimaan, miten pitkällä humala oli. Jos kävi hyvä tuuri, hän sammui pian eikä jaksanut ärhennellä. Huonommalla tsäkällä alkoivat rumat puheet, vanhojen kaivelu ja aggressiivisuus. Muutamat tapahtumat palaavat mieleeni painajaisissa.

Tunnetilojen aistimisesta kehittyi Suville pysyvä tapa. Hän oppi tunnistamaan ja varomaan, mikä toista ärsyttää. Tahtomattaankin hän tarkkailee puolisonsa, lapsensa, työkavereidensa fiiliksiä.

– Minun on pitänyt opetella eroon toisten miellyttämisestä oman hyvinvointini kustannuksella. On kuluttavaa ottaa muiden paha olo omalle kontolle.

Aluksi läheisen juominen väritti lapsuuden viikonloppuja, sitten se tunkeutui arjen rutiineihin.

– Salakavalasti juomisesta tuli vakiotila niin, että viinattomat päivät olivat enää vähemmistössä ja menivät useimmiten krapulasta toipumiseen.

”Jos hän ikinä olisi osunut jonkun lapseen tai lemmikkiin, vahinko olisi ollut myös meidän omallatunnollamme.”

Pitkään juopottelusta puhuttiin vain lähipiirissä, mutta eräänä iltana se raja rikkoutui.

– Kun hän ensi kerran lähti kännissä ajamaan autoa, juominen lakkasi koskettamasta enää vain meitä. Jos hän ikinä olisi osunut jonkun lapseen tai lemmikkiin, vahinko olisi ollut myös meidän omallatunnollamme, Suvi sanoo.

Mielessä vilistivät ilmiannon seuraamukset: häpeä, riidat, kosto sekä ajokortin ja töiden menetys. Ne kaikki kävivät todeksi.

– Silti oli päivänselvää soittaa poliisille ja ilmoittaa, että tuolla se ajelee. Niitä soittoja tein monesti myöhemminkin. Pienellä paikkakunnalla virkavalta tunsi jo etunimeltä.

Toinen ulostulo olivat puhelut, joita Suvi soitti sukulaisilleen.

Suvi otti huolehtijan roolin. Sisaruksista vanhimpana hän tunsi, että tehtävä kuului hänelle.

– Kun muiden väleihin tuli ryppyjä, minä olin se, joka vei viestikapulaa yhdeltä toiselle. 17-vuotiaana koin, että minun piti ottaa vastuuta ja yrittää auttaa. Aikuisena olen ymmärtänyt, ettei nuoren todellakaan kuulu olla terapeutti aikuisille. Jouduin aivan sairaaseen välikäteen.

Pullopiilot tyhjinä tyynylle

Kymmenen vuotta Suvi eli toivossa, että voisi parantaa läheisensä alkoholismista. Hän kuunteli, sieti, sääli ja yritti ymmärtää. Toi sixpackin olutta kun kävi kaupassa. Selitteli tuttaville, että tässä nyt on ollut kaikenlaista.

– Kerta toisensa jälkeen tyhjensin pullopiilot ja vein tyhjän pullon hänen tyynylleen. Ihan vain merkiksi, että hei, mä tiedän.

Suvi sujautteli tukipuhelinten numeroita ja AA-kerhojen esitteitä läheisensä taskuihin ja tyynyn alle. Jokaisen lappusen mukana eli toivo, että mies hakisi apua. Sitä ei tapahtunut koskaan.

Suvi muutti omilleen, ensin lapsuudenkotinsa läheisyyteen, myöhemmin Helsinkiin.

– Elämänvaihe oli täynnä ristiriitaisia tunnemyrskyjä. Minulla oli oikeus nauttia nuoruudestani, mutta samalla kipuilin, että olen itsekäs ja julma: miten saatoin jättää läheiseni?

27-vuotiaana Suvi tuli raskaaksi. Elämää alkoholin varjossa oli kestänyt kymmenen vuotta.

– Ajattelin, että tämä olisi se juttu, mikä saa aikaan muutoksen. Elättelin isoja toiveita, sillä tiesin, miten hellä läheiseni oli ollut ennen retkahtamistaan, Suvi sanoo.

– Pettymys oli helvetillinen, kun mikään ei muuttunutkaan.

”Törkeät kännipuheet jatkuivat, vaikka tyttäreni oli mukana tapaamisissamme.”

Suvi alkoi ottaa välimatkaa. Hän tajusi, ettei keksisi mitään, mikä saisi toisen lopettamaan. Oman lapsen mukana tuli lisää huomioitavaa.

– Törkeät kännipuheet jatkuivat, vaikka tyttäreni oli mukana tapaamisissamme. Tajusin, että tähän on vedettävä raja. Minun piti suojella lastani. Mietin, millaisen esimerkin antaisin, jos vain istuisin tässä pitämättä puoliani.

Kaikesta huolimatta Suvi on monesti kaivannut nuoruutensa tärkeää ihmistä.

– On niin monia hetkiä, joissa olisin halunnut saada häneen yhteyden. Kertoa tyttärestäni, kysyä mielipidettä uudesta asunnosta tai kertoa, että flunssa helpottaa jo. Käyn vieläkin läpi tunnemyllerryksiä, joissa koen valtavaa epäoikeudenmukaisuutta. Tunnen enää harvoin kiukkua mutta hyvin usein haikeutta.

”En voi pelastaa kaikkia. Valitsin pelastaa itseni ja suojella tytärtäni.”
”En voi pelastaa kaikkia. Valitsin pelastaa itseni ja suojella tytärtäni.”

Kuka pelastetaan?

Suvi on miettinyt syitä läheisensä alkoholismiin. Hän on kysynyt sitä suoraan ja pohtinut, voiko juomisen selittää geneettisellä taipumuksella.

– Olen monesti kysynyt, miksi juot tai miksi sinulla on niin paha olla, mutta en ole saanut järkevää selitystä.

Suvi muistuttaa, että alkoholisti tuskin aavistaa tai suunnittelee syöksykierrettään.

– Olen tuskaillut, miten pitäisi elää, ettei minulle käy samoin.

Yhdessä vaiheessa Suvi hahmotteli itselleen hoitotestamenttia. Hän suunnitteli omaisilleen oikeutta teljetä hänet pakkohoitoon, mikäli menettäisi otteen elämästään.

– Halusin, ettei kukaan joudu käymään läpi samaa helvettiä. Ymmärsin kuitenkin, ettei sellaista lappua olekaan, millä voisin määrätä kaikesta. Tulevaisuus on kiinni omista päätöksistäni.

” Joudun välillä pyytämään anteeksi ylireagointiani.”

Suvista ei tullut absolutistia, mutta oma alkoholin käyttö on jatkuvasti suurennuslasin alla. Valppaudella tulee sohineeksi muidenkin tekemisiä. Itselleen hän sallii yhden saunaoluen ja saattaa syyttä huomautella, jos puoliso avaakin kaksi.

– Joudun välillä pyytämään anteeksi ylireagointiani. Puolisoni onneksi ymmärtää, koska on itsekin menettänyt läheisensä alkoholille. Emme voi loputtomiin kaivaa menneisyydestä syitä käytöksellemme tai antaa pelkojemme ohjata toistemme käytöstä. Pitää lakata käyttämästä toisen juomista syynä yhtään mihinkään ja ottaa vastuu omasta elämästä.

Mutta näkee Suvi jotain hyvääkin jalostuneen rankassa kokemuksessaan. Niin kuin tapa, miten ero aikoinaan hoidettiin tyttären isän kanssa. Suvin ja eksän liitto päättyi, kun tytär oli 2,5-vuotias.

– Koska tiedän, millaista on joutua luopumaan läheisestä, halusin suojella tytärtäni samanlaiselta kokemukselta. Puhuimme erosta etukäteen, sovimme aina asuvamme toistemme lähellä ja puhuvamme toisistamme kunnioittavaan sävyyn. Olen ylpeä, miten hyvin onnistuimme.

Lopulta Suvi katkaisi välit läheiseensä, ja seurasi monen vuoden jakso ilman minkäänlaista yhteyttä. Mies sai ohjeen pysyä poissa kunnes raitistuisi, mutta olisi tervetullut Suvin elämään, jos olisi vähänkin aikaa selvin päin. Edellisen kerran Suvi kävi katsomassa läheistään viime vuonna, ilman lastaan.

– Irti päästäminen tuntui samalta kuin joutuisin onnettomuuteen ja jättäisin toisen siihen kuolemaan. Ja niin tavallaan teinkin hyvästellessäni hänet. Nykyään ajattelen, että ehkä kuolema ei lyö niin kovaa sitten kun se oikeasti tapahtuu, Suvi murtuu.

– En voi pelastaa kaikkia. Valitsin pelastaa itseni ja suojella tytärtäni. Päätin ottaa levon hänen pelastamisestaan ja vapauden elää omaa elämääni.

Suvi Hartlin

  • 37-vuotias radiojuontaja asuu Espoossa.
  • Vetää mm. Radio Aallon keskipäivää ja Veikkauksen lottolähetyksiä. Mukana Radio Aallon ja Me Naisten Taukoskumppa-podcastissa.
  • Kolmas sija vuoden 2003 Miss Suomi- ja Miss International -kilpailuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla