Martina tunsi itsensä täydellisen vapaaksi purjehtiessaan Atlantin yli. "Toisaalta oli pakko käydä läpi myös vaikeita asioita, jotka arjessa on helppo hukuttaa kiireen alle." Kuvat: Liisa Valonen
Martina tunsi itsensä täydellisen vapaaksi purjehtiessaan Atlantin yli. "Toisaalta oli pakko käydä läpi myös vaikeita asioita, jotka arjessa on helppo hukuttaa kiireen alle." Kuvat: Liisa Valonen

Martina Aitolehti ei halua enää kätkeä herkkää puoltaan kovan suojakuoren alle. – Nuorempana olin itsekäs ja tein päätöksiä muiden tunteista välittämättä. Ikä ja lapset ovat pehmentäneet kulmia.

Tekstiviesti kilahtaa puhelimeen.

Martina Aitolehti, 36, herää ja raottaa silmiään nähdäkseen puhelimen näytön. Näky saa hänet pongahtamaan ylös sängystä. Martina on myöhässä haastattelusta – ja pahasti.

Seuraa paniikki, sillä koko perhe on nukkunut pommiin. Lapset ovat myöhässä koulusta ja päiväkodista, puoliso Stefan treeneistään. Martinan itsensä olisi pitänyt olla puoli seitsemältä aamulla uintiharjoituksissa ja yhdeksältä antamassa haastattelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Martina näpyttää kaaoksen keskeltä vastauksen:

”Avasin just silmät. Hitto! Laitan vipinää ja tuun. SORI!”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puolitoista tuntia myöhemmin Martina saapuu kahvilaan puoliksi juosten ja hengästyneenä. Hän pahoittelee moneen otteeseen mokaansa.

– Ei hemmetti, mikä aamu! Vein Isabellan päiväkotiin, mutta siellä oli jokin retkipäivä. Ei minulla ollut mitään hajua sellaisesta, Martina sanoo takkia riisuessaan.

– Tätä se kolmen viikon eristys teettää.

Eristyksellä Martina viittaa Atlantin yli -tv-sarjaan, jossa hän ja viisi muuta julkisuudesta tuttua henkilöä viettivät kolme viikkoa purjehtien valtamerellä ilman minkäänlaista kontaktia muuhun maailmaan. Paluusta on kulunut alle viikko, ja Martinan kalenteri on edelleen vähän sekaisin.

– Pää on kuitenkin selkeämpi kuin koskaan. Sain tilaisuuden miettiä, kuka olen ja millaiset arvoni ovat, miten kohtelen ihmisiä ympärilläni ja mitä haluan tulevaisuudelta.

Julkisuushuuma vei mukanaan

Punainen tupa ja perunamaa.

Niin teini-ikäinen Martina kirjoitti kaverinsa ystäväkirjaan kohtaan, jossa piti listata tulevaisuuden suurimmat unelmat.

– Haaveilin jo silloin siitä, että menen kerran naimisiin ja olemme aina yhdessä. Että perustamme perheen ja olemme onnellisia elämämme loppuun asti.

Haave on edelleen elossa, vaikka takana on yksi eroon päättynyt avioliitto, ja nykyisessäkin suhteessa on ollut omat haasteensa – suhdekriisejä, shokkieroja ja yhdet perutut häätkin.

– Parisuhteeni on ollut vaikea, en voi kiistää sitä, hän myöntää.

Viimeisin kohu alkoi, kun Martina lisäsi Instagramiinsa mystisen päivityksen, jossa hän kirjoitti, että ”vuosien tuska, valtava suru ja huoli loppuu mun elämässä nyt”. Hän kertoo, että päivitys ei liittynyt parisuhteeseen.

– Erouutinen oli ihan tuulesta temmattu.

Mitä Martina sitten haki julkaisemalla vihjailevan ja monitulkintaisen tekstin?

– Koen velvollisuutenani kertoa siitä, ettei minunkaan elämäni ole pelkkää onnea. Elämään kuuluvat myös synkemmät jaksot, ja niistäkin voi selvitä. Olen itse siitä elävä esimerkki.

"Enää minulla ei ole tarvetta olla se kirkkain tähti", Martina sanoo.
"Enää minulla ei ole tarvetta olla se kirkkain tähti", Martina sanoo.

Martinan elämässä on toden totta tapahtunut paljon, myös ikäviä juttuja.

Elämänsä vaikeimmiksi vastoinkäymisiksi hän nimeää avioeron ja sisarensa kuoleman. Eikä julkisuudenkaan kanssa ole aina helppoa ollut. Martina epäilee, että monen muun pää ei olisi kestänyt samanlaista pyöritystä.

– On vaatinut paksua nahkaa ja kovaa päätä, että olen selvinnyt kaikesta. Olen kasvanut tytöstä naiseksi julkisuuden valokeilassa ja kasvattanut itselleni vuosien varrella suojakuoren. Ehkä juuri siksi saatan vaikuttaa kylmältä ja kovalta.

Kaikki tapahtui nopeasti. Kiltistä heppatytöstä tuli 19-vuotiaana Miss Hawaiian Tropic ja sitten koko valtakunnan virallinen salarakas ja kohukaunotar. Alkuaikoina Martinalla ei ollut mitään median kiinnostusta vastaan, päinvastoin.

– Kun julkisuusmylly alkoi, tunsin olevani aallonharjalla. Olin rohkea ja itsevarma ja tykkäsin huomiosta.

Martina ei kadu nuoruutensa tekemisiä, mutta myöntää, että olisi ehkä kaivannut julkisuuden kanssa apua ja järjen ääntä.

– Noista vuosista ei ole kovin selkeitä muistikuvia. Muistan vain, että olin joka viikko lööpeissä. Pyöritys oli hurjaa, ja se maailma imaisi kokonaan mukaansa.

”Äidiksi tultuani aloin hahmottaa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.”

Punainen tupa unohtui hetkeksi aallonharjalla ratsastaessa, mutta villeimmät ajat kestivät lopulta vain muutaman vuoden. Ystäväkirjaan raapustettu haave tuli todeksi, kun Martina meni naimisiin Esko Eerikäisen kanssa ja sai esikoisensa Victorian vuonna 2009.

– Jo silloin rauhoituin huomattavasti. Äidiksi tultuani aloin hahmottaa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Avioero tuli vuonna 2011. Martina oli kuvitellut menevänsä naimisiin vain kerran elämässään, ja sen ajatuksen romuttuminen otti koville.

– Jouduin järjestämään uudelleen arvomaailmaani ja miettimään, kuka olen. Se ei ollut helppoa, mutta sen kautta sain huomata, kuinka vahva olen. En jäänyt voivottelemaan pitkäksi aikaa epäonnistumista, vaan katsoin eteenpäin.

elämän rajallisuudesta

Purjehtiessaan Atlantin yli Martina upposi syvälle mielensä syövereihin. Keskellä valtamerta aallot olivat kerrostalon kokoisia ja hän tunsi itsensä pienemmäksi kuin koskaan.

– Ei ollut somea tai mitään muutakaan, minkä taakse olisi voinut paeta. Tuntui vapauttavalta ja helpolta olla ilman häiriötekijöitä. Toisaalta oli pakko käydä läpi myös vaikeita asioita, jotka arjessa on helppo hukuttaa kiireen alle.

Yksi vaikeimmista asioista on ollut pikkusisko Stephanian kuolema. Stephania jäi jo teini-ikäisenä koukkuun huumeisiin eikä päässyt niistä eroon lukuisista yrityksistä huolimatta. Heinäkuussa 2014 Stephania löydettiin kuristettuna huumeidenkäyttäjien valtaamasta, hylätystä omakotitalosta. Sinä päivänä Martinan elämä meni palasiksi.

”Kuolema on itsessään vaikea asia, saati sitten se, että läheinen surmataan.”

– Olin juontamassa festareita, kun sain kuulla siskosta. Itkin juontojen välissä takahuoneessa, sitten keräsin itseni ja menin lavalle huudattamaan yleisöä.

Festarikeikan jälkeen Martina romahti. Hän ei edelleenkään muista mitään festareiden ja siskon hautajaisten väliseltä ajalta.

– Asian käsitteleminen on vaatinut paljon vahvuutta ja toisaalta ymmärrystä. Miksi kävi niin kuin kävi?

Muistot siskosta palasivat mieleen merellä. Kyyneleet tulivat varoittamatta.

– Tajusin, että asian käsittely on vieläkin jollain tavalla kesken. Suru on edelleenkin päällimmäinen tunne, kun mietin siskoa. Kuolema on itsessään vaikea asia, saati sitten se, että läheinen surmataan, Martina sanoo.

Siskon kohtalo sai ajattelemaan elämää uudella tavalla.

– Koskaan ei tiedä, milloin täältä lähtee. Entä jos minua ei olisi enää huomenna? On pyrittävä olemaan onnellinen tässä ja nyt.

Martina on alkanut hahmottaa parin viimeisen vuoden aikana yhä paremmin, mitkä asiat tekevät hänet onnelliseksi. Treenaaminen, tavoitteita kohti puskeminen, ronski huumori, hyvät ystävät – ja tärkeimpänä rakkaus. Lasten ja puolison merkitys korostui purjehduksen aikana.

– Haluan panostaa vieläkin enemmän siihen, että olen läsnä rakkaimmilleni. Se ei riitä, että on paikalla, vaan pitää oikeasti keskittyä toisiin.

Yksityisyrittäjän arki on välillä hektistä. Töitä on tullut tehtyä silloinkin, kun lapset ovat kotona ja pitäisi viettää aikaa yhdessä. Joskus myös sosiaaliseen median selailemiseen on helppo jäädä jumiin.

– Pyrin nyt siihen, etten ota konetta esiin enkä räplää kännykkää, kun olen perheen kanssa.

Ei enää tarvetta eturiviin

Martina sai syksyllä tuomion pahoinpitelystä. Hän ei enää halua kommentoida tapausta, mutta myöntää, että jotkut asiat menneisyydessä olisi voinut jättää tekemättä.

Martina on viimeisten vuosien aikana käyttänyt paljon aikaa sen miettimiseen, millainen ihminen hän on ja miten kohtelee muita.

– Olen tajunnut, etten tahdo olla enää se eturivin äänekkäin tyyppi. Ei ole tarvetta olla kirkkain tähti, hän sanoo.

– Nuorempana olin itsekäs ja tein päätöksiä muiden tunteista välittämättä. Olin myös temperamenttinen ja ajattelin monista asioista mustavalkoisesti. Ikä ja lapset ovat pehmentäneet kulmia, mutta se on vaatinut myös sitä, että olen kääntänyt kriittisen katseen itseeni.

Ennen hän saattoi pikaistuksissaan sanoa konfliktitilanteissa jotakin harkitsematonta.

– Nykyisin tunnistan itsessäni tuon puolen ja osaan hillitä sitä. Olen oppinut harkitsemaan sanojani ja tekemisiäni.

Martina on huomannut ajautuvansa kaupunkiolosuhteissa suoritusmoodiin, jossa syvemmille ajatuksille ei ole tilaa. Päänsisäinen kiire helpottaa vasta maalla ja luonnossa, yksin ollessa.

– Rauhoitun heti, kun ajan auton meidän landen porteista sisään. Saatan mennä merenrantaan ja seistä siinä pitkään. Tai istua kannonnokalla metsässä. Siellä ajatukset selkiytyvät itsestään.

Valtamerellä auringonnousua seuratessa hänet valtasi huumaava vapauden tunne. Se oli niin voimakas, että teki mieli huutaa ääneen.

– Ymmärsin, ettei minua pidättele tai estä yhtään mikään. Minä vastaan elämästäni ja päätöksistäni vain itselleni. Voin olla juuri sellainen kuin haluan.

Esimerkiksi herkkyyttään hän ei ole ennen uskaltanut näyttää muille kuin läheisilleen. Merellä hän päätti, ettei enää kätke herkkää puoltaan kovan suojakuoren alle.

– Haluan muiden tietävän, että minäkin olen tunteva ihminen, johon välillä sattuu. Epärehellisyys on yksi eniten satuttavista asioista. Minun on muutenkin vaikea luottaa ihmisiin, joten läheisiltäni vaadin ehdotonta lojaalisuutta.

MIstä onni syntyy?

Tavallisuus olisi ollut julkisuuden aallonharjalla viilettävälle entiselle Martinalle kirosana. Nyt hänelle on kirkastunut, että juuri tavallisuudesta on tullut yksi hänen elämänsä suurimmista päämääristä.

– Tahdon olla ihan kuin kaikki muutkin. Tavallinen perheenäiti, joka kuskaa lapsia hoitoon ja kouluun, jonottaa ruokakaupassa, treenaa ja tekee töitä.

Aivan tavallinen hän ei kuitenkaan ole, ainakaan elintasoltaan. Hän asuu miljoonaluokan asunnossa ja ajaa ”öky-Bemariksi” kutsutulla menopelillä. Kyse ei ole puolison rahoilla ratsastamisesta, sillä Martinan omatkin tulot olivat verotietojen mukaan viime vuodelta yli 100 000 euroa.

– Minulle on tärkeää olla itsenäinen myös taloudellisesti. Jos haluan hankkia jotakin, minulla on siihen varaa.

Materialla ei kuitenkaan ole Martinan elämässä enää niin iso rooli kuin joskus nuorempana.

– Tiedän, ettei oikea onni tule materiasta. On kivaa elää hyvin, mutta onnellisuutta ei ratkaise se, millainen auto pihassa nököttää.

Martina sanoo oivaltaneensa, että perhe ja parisuhde ovat ainoita, joilla on loppupeleissä merkitystä. Joulun ja uudenvuoden perhe vietti yhdessä Lapissa.
Martina sanoo oivaltaneensa, että perhe ja parisuhde ovat ainoita, joilla on loppupeleissä merkitystä. Joulun ja uudenvuoden perhe vietti yhdessä Lapissa.

Yksi onnellisuuden tekijöistä on hyvä ja toimiva parisuhde. Se ei tule ilmaiseksi.

– Olen tehnyt itseni kanssa paljon töitä, jotta pystyn hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on. Olen oppinut olemaan pitkäjänteisempi ja antamaan tilaa. Olisin varmasti voinut olla suhteissa ymmärtäväisempikin, mutta olen oppinut virheistäni, hän sanoo.

– Ajattelen, että olen hyvä kumppani, vaikka vaadinkin toiselta paljon. Arvostan sitä, että molemmilla on oma elämä ja omat intohimot. Toisaalta molempien täytyy myös kantaa vastuuta suhteesta ja ajatella isoista asioista samalla tavalla. Haluan, että kumppanistani löytyy sama rauha, jonka olen itse löytänyt.

Martina tietää hyvin, että suhteissa kaikki ei ole aina helppoa tai mene suunnitellusti. Esimerkiksi viime kesälle suunniteltuja häitä ei tullutkaan.

– Häät peruuntuivat minusta riippumattomista syistä. En voi kommentoida muiden asioita, hän kuittaa.

Tärkeintä Martinalle on nyt viettää aikaa perheen kesken. Hän tuntee, että aikanaan ystäväkirjaan kirjoitettu unelma on elossa ja voi paremmin kuin koskaan.

– Perheeni ja parisuhteeni ovat loppujen lopuksi ainoita, millä on merkitystä.

Martina Aitolehti

36-vuotias hyvinvointialan yrittäjä.

Asuu Helsingissä puolisonsa Stefan Thermanin ja tyttäriensä Victorian, 9, ja Isabellan, 6, sekä koiranpentu Baxterin kanssa.

Mukana Atlantin yli -tv-sarjassa, joka esitetään toukokuussa Dplaylla ja ensi syksynä TV5:llä.

Vierailija

Kyllä sanattomaksi vetää.
Niin uskomattoman itsekeskeistä omakehua tuo nainen suoltaa.
Toisaalta mitä muuta voi odottaakkaan naiselta ,jonka kyky pysyä totuudessa on tunnetusti hyvin rajallinen.
Ei uskoisi naista jo nelikymppiseksi ,niin lapselliselta kaikki kuulostaa.
Omaa osuuttaan viimevuosien julkisuutta saaneisiin kohuihin hän tuskin koskaan tunnustaa, eikä niitä kuulemma myöskään kadu.
Lehden linjaa ihmettelen,jos tämä on esimerkki syvältä luotaavasta henkilöhaastattelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla