Maria Guzeninan mielestä 50 vuotta on uusi varhaiskeski-ikä.

Ihan hirveän monta syyskuista iltaa ei ole mennyt, etteikö kansanedustaja Maria Guzenina olisi työpäivänsä jälkeen suunnannut pohjoisespoolaiseen metsään vakiopaikoilleen sienestämään. Samoilla mättäillä hän kävi jo lapsuudessaan äitinsä kanssa. Lämmin ja kostea syksy on tarjonnut hyvät puitteet loistosadolle.
Marian silmä on harjaantunut bongaamaan saaliin jo kaukaa. Nytkin Maria viittelöi sieniveitsellään puolisolleen Kari Mokolle:

–Katso, rakas, tuolla on viisi tattia!

Maria nauraa, että metsässä rämpiminen on sitä parasta itsestä huolehtimista.

–Hirvikärpästen purtavana oleminen on toimivin kauneusvinkkini juuri nyt.

Vastuu hyvästä kunnosta

Maria täyttää tammikuussa 50 vuotta, mutta vielä ikä ei tunnu missään.

–Tuntuu, että 50 on nykyään vasta uusi varhaiskeski-ikä. En ole ennenkään kriiseillyt iästäni tai murehtinut sen tuomia muutoksia, hän sanoo.

–On selvää, ettei vanhetessa voi esimerkiksi pysyä saman näköisenä. Tietenkin kroppa muuttuu ja onneksi niin. Samalla ikä on tuonut varmuutta ja ymmärrystä, että vaikkapa ensimmäiset rypyt saavat näkyä. Olisi luonnotonta, jos elämän jälkiä ei syntyisi ollenkaan.

Sen Maria on pistänyt merkille, että mielen levollisuuteen pyrkivästä tekemisestä on tullut hänelle mieluisampaa kuin repivästä rehkimisestä. Se voi liittyä ikääntymiseen tai sitten uraan poliitikkona, jonka päivät ovat pitkiä ja tehtävät monisyisiä. Valiokuntatyöskentely kysyy yhtä lailla hyviä istumalihaksia sekä valtaviin asiakokonaisuuksiin perehtymistä.

–Haluan kantaa vastuuta hyvästä kunnostani, Maria sanoo.

–Huomaan, että tasapaino levon ja tekemisteni välillä tuntuu arvokkaammalta. Valitsen asioita, jotka tuottavat hyvää oloa ja joissa voin antaa pään tyhjetä ajatuksista. Juuri nyt saan enemmän hyvää fiilistä sieniretkestä tai pulahduksesta järviuinnille kuin rehkimällä ryhmäliikuntatunnilla.

Poika muuttaa Englantiin

Maria ei ole vielä päättänyt, juhliiko pyöreitään isoilla kutsuilla vai perhepiirissä. Sen hän on jo varmistanut, että poika Alex on merkkipäivän aikaan tammikuun alussa vielä joululomillaan Suomessa. Nuorellamiehellä on nyt edessään muutto Iso-Britanniaan opiskelemaan elokuva-alaa yliopistossa.

–Kyllä Alexin lähtö on paljon kovempi juttu kuin viisikymppisyys. Olen pojastani valtavan ylpeä ja tiedän hänen pärjäävän, mutta lapsi on aina lapsi eikä äidin huoli kai koskaan lakkaa, Maria sanoo.

–Tosi asiassa pitäisi kai olla enemmän huolissaan, pärjääkö äiti!