Kodin Kuvalehti
Tässä kuvassa Krista on lähdössä peruukkiliikkeestä, vanhat hiukset kädessä ja uudet päässä. – Istun illan peilin edessä hokemassa lapsille ja miehelle, että katsokaa, miten hyvän näköiset hiukset, Krista suunnittelee ja nauraa. Kuva: Sanna Liimatainen
Tässä kuvassa Krista on lähdössä peruukkiliikkeestä, vanhat hiukset kädessä ja uudet päässä. – Istun illan peilin edessä hokemassa lapsille ja miehelle, että katsokaa, miten hyvän näköiset hiukset, Krista suunnittelee ja nauraa. Kuva: Sanna Liimatainen

 – Hiukset eivät ole vain päässä kasvavaa materiaalia, jota pitää pestä ja kammata. Ne ovat osa identiteettiä. Siksi niiden lähteminen on kriisi, Krista sanoo. Hän tietää kokemuksesta, mistä puhuu.

Juuri nyt Krista Hirn, 42, on hyvin onnellinen. Hän on saanut uuden peruukin ensimmäistä kertaa päähänsä.

– Siis täydelliset hiukset, täydellinen peruukki. Minun näköiseni ja tuntuu päässä omalta. Nyt kyllä tulee ilontippa silmään.

Kun Krista oli 10-vuotias, kaveri huomautti, että hänellä on kalju läntti hiusten keskellä. Kohta kaikki hiukset olivat tippuneet alopecian vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kristan hiukset olivat olleet maantienväriset ja ohuet. Peruukkiliikkeessä hänelle myytiin paksu, tumma polkkatukka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kristan piti tottua uuteen ulkonäköön. Kun hiukset puolentoista vuoden kuluttua alkoivat kasvaa, ulkonäkö muuttui jälleen.

Seuraavan kerran Kristan hiukset lähtivät kokonaan kolmekymppisenä, kasvoivat takaisin ja alkoivat jälleen irrota puoli vuotta sitten.

Krista hankki poninhäntälisäkkeen ja värjäsi tyvivärillä päänahan kaljuja kohtia, etteivät ne näkyisi. Kun se ei riittänyt, Krista hankki hiuslisäkkeen. Lopulta sekään ei riittänyt.

” Olen tosi upea 42-vuotias nainen riippumatta siitä, onko minulla hiukset vai ei.” 

Hiukset eivät koskaan ole vain hiukset, Krista sanoo.

Ne eivät ole vain päässä kasvavaa materiaalia, jota pitää pestä ja kammata. Ne ovat osa identiteettiä.

– Olen joutunut miettimään, kuka olen hiuksettomana. Olenko sama ihminen, vaikka näytän peilissä erilaiselta?

Krista kiertää uuden peruukkinsa hiusten latvaa etusormen ympärille ja miettii.

– Haluan ajatella, että olen tosi upea 42-vuotias nainen riippumatta siitä, onko minulla hiukset vai ei. Joskus se on vaikeaa.

– Välillä huomaan, että jotenkin ehkä korostan naisellisuuttani muilla tavoilla, jotta voin tasoittaa tätä hiusasiaa.

Suru saattaa syntyä siitä, kun ymmärtää, ettei voi hallita kaikkea.

Kun Krista juttelee, Raila Heinilä, 67, kuuntelee. Raila on sovittanut liikkeessään peruukkeja suomalaisille 40 vuotta. Hän ei ole vain myynyt, vaan myös lohduttanut.

Hiuksettomuuden suru saattaa syntyä siitä, kun ymmärtää, ettei voi hallita kaikkea, Raila ajattelee.

On eri asia leikata vapaaehtoisesti hiuksensa pois kuin löytää ne aamulla tyynylle irronneena.

Moni asiakas saapuu Railan luokse itkien. Hyvin harva poistuu peruukkiliikkeestä itkien.

Mitä Raila sanoo ihmiselle, joka on menettänyt hiuksensa esimerkiksi syövän takia? Entä vanhemmille, jotka tahtovat hankkia vastahakoiselle taaperolle peruukin? Lue peruukkiliikkeen arjesta ja asiakkaista Kodin Kuvalehdestä 8/2019. Voit lukea jutun myös digilehdestä sekä tähtiartikkelina olla olevasta linkistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla