Olikos tämä nyt työpaperi vai? Kuva: Shutterstock
Olikos tämä nyt työpaperi vai? Kuva: Shutterstock

Huvittaisiko jäädä kotiin huomenna? Listasimme etätyön plussat ja miinukset.

Se on kohta taas maanantai ja töihinlähdön aika. Aamulla on vietettävä puolituntinen bussissa. Toivottavasti ajokki ei ole myöhässä, koska kellokortti on leimattava ennen kello kahdeksaa tai esimieheltä tulee satikutia. Aamusta alkaa kahdeksan tunnin työpäivä, joka hurahtaa työpisteellä istuskellen. Töitä tulee tehtyä vaihtelevalla tarmolla, ja kollegat onnistuvat keskeyttämään työnteon aina sen sujuessa parhaiten. Hohhoijaa.

Mieleen uiskentelee tunnin välein ajatus: Minkä takia en voisi tehdä näitä hommia jossain muualla?  Fakta on, että palkansaajista 28 prosenttia tekee töitään vähintään satunnaisesti etänä. Lisäksi 10 prosenttia tekee etätöitä joitakin tunteja viikossa. Ehkä sitä voisi siis itsekin harkita?

Etätyön parhaat puolet

Se säästää aikaa ja rahaa. Suomalaisen työssäkävijän keskimääräinen työmatka on linnuntietä mitattuna 14 kilometriä. Suurin osa työmyyristä liikkuu tämän matkan henkilöautolla tai julkisilla liikennevälineillä. Työmatkoihin kuluu jokaiselta keskimäärin päivässä noin 46 minuuttia.

Jos siis päätät jäädä maanantaiaamuna kotiin painamaan duunia, saat päivääsi yli kolme varttia lisää aikaa! Siihen päälle säästät rahaa polttoainekulujen tai bussilipun verran.

Sinulla on työrauha. Flunssaiset kollegat eivät pääse levittämään tautejaan, rasittavat besserwisserit pysyvät poissa kuuloetäisyydeltä. Kukaan ei tule notkumaan työpisteellesi ja kertomaan vaivoistaan. Kun pomo on sähköpostin tai puhelinsoiton päässä sinusta, hänellä on suurempi kynnys lykätä niskaasi liikaa töitä. Etätöiden parhaita puolia on se, että niitä saa tehdä omassa rauhassaan, ilman keskeytyksiä.

Sinulla on valinnanvapaus. Mökillä, kahvilassa tai puiston penkillä. Etätöitä voi tehdä oikeastaan missään vain, kunhan omistaa kannettavan tietokoneen ja liikkuvan laajakaistan.

Homma ei ole myöskään aikaan sidottua. Rakastatko aikaisia aamuherätyksiä? Etätyöläinen voi aloittaa päivänsä vaikka kello viideltä. Jos haluat pitää iltapäivällä parin tunnin lepohetken, se onnistuu ilman että kukaan on kyräilemässä toimintaasi alvariinsa. Tärkeintä on, että työ tulee tehtyä.

Kotona voit myös valita vapaasti, minkälaisessa asennossa työskentelet. Ketään ei häiritse, jos teet töitä sohvalla röhnöttäen tai maassa makaillen. Myös työasu on vapaavalintainen.

Etätyön huonoimmat puolet

Vaarana on eristäytyä. Vaikka joillekin yksintyöskenteleminen on yhtä suurta unelmaa, toiset saavat parasta jälkeä aikaan nimenomaan muiden seurassa. Moni etätyötä tekevä pitää ongelmana erityisesti sitä, että työstä ei saa kunnollista palautetta.

Myös tehtävänantojen ymmärtäminen saattaa olla vaikeampaa, jos ne annetaan vain pikaisesti puhelimen välityksellä. Lisäksi sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen työkavereiden kanssa on hankalampaa, jos kohtaa vain harvoin kasvokkain.

Työpaikka on muiden koti. Siinä missä työpaikalla häiriköivät työkaverit ja johtoporras, kotona keskeytyksiä aiheuttavat mahdollisesti kiljuvat kakarat ja pölisevä puoliso. Lisäksi siellä on myös runsaasti houkutuksia, jotka saattavat harhauttaa töiden tekemisestä ihan muihin puuhiin.

Missä menee kodin ja työn raja? Jos töitä tekee jatkuvasti kotosalla, alkaa nopeasti unohtaa, että se on paikka, jossa pitäisi pystyä myös rentoutumaan. Kun työsähköposteihin on tottunut vastaamaan aina omalta sohvaltaan, niihin on helppo tarttua myös vapaa-aikana. Vaikka kotisi olisikin toimistosi, älä anna sen muuttua pelkästään siksi!

Lähteet: Mashable, Washington post

Lue myös:

Oletko ujo ja syrjäänvetäytyvä? Näin saat äänesi kuuluviin työpaikalla

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

Näistä asioista kannattaa valehdella työhaastattelussa

Näin menestyjä lopettaa työviikkonsa – viisi vinkkiä perjantaihin

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20

Tv-ensi-illan saa tänään musta komedia Dog Eat Dog, jonka musta huumori ei ole kovin iskevää.

IS TV-LEHTI: Paul Schrader nousi maineeseen Taksikuskin (1976) ja Kuin raivo härkä -elokuvan (1980) käsikirjoittajana. Samoihin aikoihin käynnistynyt ohjaajanura on ollut varsinaista vuoristorataa, minkä tämä mustan huumorin rikosdraama todistaa.

Vaikka ex-vangit ovat pääosissa ja rikoksista on jatkuvasti kyse, trilleristä ei voi puhua, koska ryöstökeikkaan huipentuvassa elokuvassa ei ole jännitystä nimeksikään.

Schrader liikkuu tällä kertaa Tarantino-tyyppisen komediallisen lajityypin kintereillä: Nicolas Cagen, Willem Dafoen ja Chritopher Matthew Cookin tulkitsemat linnakundikaverukset eivät ole mitään järjen jättiläisiä.

Mikään Tarantino Paul Schrader ei kuitenkaan ole, hänen vahvuutensa ovat aivan muualla. Dog Eat Dogin musta huumori ei ole kovin iskevää, ja vaikka voisi hyväksyä väkivallan käsittelyn joskus osaksi huumoria, se ei tässä ole paljon muuta kuin vastenmielistä.

Veikkaan, että aika moni katsoja etsii kanavanvaihtonäppäintä jo alussa, kun Willem Dafoen esittämä Mad Dog harjoittaa näyttävää veriurheilua.

Dog Eat Dog (2016), Sub klo 21.00