Kodin Kuvalehti
Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan aikuisen pitää ottaa lasten kysymykset tosissaan. Kuva: Liisa Takala
Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan aikuisen pitää ottaa lasten kysymykset tosissaan. Kuva: Liisa Takala

Millaisia asioita aivojen ja oppimisen asiantuntija on ottanut huomioon omia lapsiaan kasvattaessaan? Aivotutkija Minna Huotilainen kertoi Kodin Kuvalehdelle omat tärkeät kasvatusneuvonsa.

1. Kun lapsi kysyy, hän on valmis oppimaan

Millaista on kasvattaa lapsia, kun tietää, miten aivot toimivat? Ainakin yhden asian aivotutkija Minna Huotilainen päätti heti äidiksi tultuaan: Jos lapsi kysyy jotakin, se on painokoneet seis -tilanne.

– Kaikki muu saa jäädä, sillä kun lapsi kysyy, hän on valmis oppimaan. Hänelle on myös vastattava kunnolla, Minna Huotilainen sanoo.

Kyllähän niitä kysymyksiä tuli, Huotilainen muistaa, eivätkä ne olleet helppoja. Miten suoli toimii? Miten silmä toimii? Montako ämpärillistä vettä on yhdessä pilvessä? Miksi tulee kuumetta? Mitä avaruudessa on, jos siellä ei ole edes ilmaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Siinä päivä kului äkkiä, kun niihin haki oikeaa vastausta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samaa opetetaan nykyisin opettajille. Vaikka opettajat noudattavat opetussuunnitelmaa ja ovat opetuksen ammattilaisina suunnitelleet kunkin oppitunnin etukäteen, lapsen oma kysymys menee kaiken sen ohi.

– Kun aikuinen ottaa lapsen kysymyksen tosissaan, se kunnioittaa lapsen omaa uteliaisuutta ja toivottavasti myös herättää sitä.


2. Liikunta auttaa keskittymään

Aivot pysyvät hyvässä kunnossa, kun ihan jokaiseen päivään mahtuu liikettä.

Liikunta auttaa aivoja keskittymään, suunnittelemaan toimintaa ja oppimaan. Liikkuvaisen muisti ja tarkkaavaisuus toimivat paremmin kuin liikkumattoman, ja hänen aivonsa ikääntyvät hitaammin. Liikunta myös ehkäisee ja lievittää masennusoireita.

Ei siis ole yllätys, että Minna Huotilaisen tyttäret alkoivat harrastaa liikuntaa pienestä pitäen.

– Mies siitä lähinnä vastasi, Huotilainen tarkentaa.

Valmentajan komentoja kuunnellessaan Huotilainen huomasi ajattelevansa, että älkää puhuko minun lapselleni noin.

Itse hän oli vähän estelemässäkin. Etenkin tyttären telinevoimistelu huoletti äitiä joskus. Tytöllä oli pitkiä treenejä monta kertaa viikossa, ja valmennus oli ankaraa. Piti seistä suorissa jonoissa ja kävellä tietyllä lailla, niin kuin lajiin kuuluu. Valmentajan komentoja kuunnellessaan Huotilainen huomasi ajattelevansa, että älkää puhuko minun lapselleni noin.

– Mutta tyttö itse rakasti lajia ja sai jatkaa niin kauan kuin intoa riitti. On tärkeää, että liikunta on harrastajan mielestä kivaa.

3. Musiikki aktivoi muistia

Musiikki aktivoi aivojen muistitoimintoja ja kehittää siten oppimiskyvyn, muistamisen ja tarkkaavaisuuden taitoja. Musiikki antaa myös kanavan ilmaista ja kokea tunteita.

– Kun lapseni olivat pieniä, ajattelin, että jokin liikunta- ja jokin kulttuuriharrastus heillä pitää olla. Koska tytöt harrastivat liikuntaa isänsä kanssa, minä lähdin heidän seurakseen kuvataidetapahtumiin ja muskariin. Musiikki veti heitä puoleensa enemmän, joten sitä he jatkoivat, Minna Huotilainen kertoo.

On järjetöntä rakentaa vastakkainasettelua eri kulttuuriharrastusten välille.

Vaikka aivotutkimus on havainnut soittoharrastuksen edistävän aivojen kehitystä, Huotilaisen mielestä on järjetöntä rakentaa vastakkainasettelua eri kulttuuriharrastusten välille. Eri harrastukset vahvistavat eri aivoalueita.

– On havaittu myös, että harrastavat lapset pärjäävät koulussakin hyvin. Rajat menevät siinä, että lapsella pitää olla harrastuksessa kivaa, hänen pitää pystyä nukkumaan tarpeeksi ja hänelle pitää jäädä aikaa olla kavereiden kanssa. Ja harrastuksistahan tulee aina kavereita.

4. Aivot tarvitsevat ruokaa tarpeeksi usein

Aivot eivät varastoi energiaa. Jotta ne pysyisivät vireessä, verensokerin pitäisi pysyä suhteellisen tasaisena koko päivän. Se onnistuu, kun syö säännöllisin väliajoin – ja kunnon ruokaa.

– Tästä olen ollut aina tosi tarkka. Sipsit ja pepsit ovat juhlajuttuja. Arjessa meillä on oikeaa ruokaa, Minna Huotilainen kertoo.

Perheen aamiaisen valmistaa Huotilaisen puoliso, ja se on superterveellinen. Puuroa tai jugurttia, marjoja ja mehua, joskus leipää, joskus ei, mutta aina jotain hedelmää.

Lounaan kukin syö töissä tai koulussa, ja päivällisen valmistaa tavallisesti äiti. Perhe syö usein pastaa ja nyhtökaurakastiketta tai espanjalaista perunamunakasta.

Tyttäristä nuorempi asuu edelleen kotona ja on kasvissyöjä, joka syö välillä kalaakin – koska äiti vähän pakottaa. Minna Huotilainen on myös pitänyt tiukasti kiinni siitä, että perheessä syödään ajoittain kananmunia. Kala on villinä kasvanutta, munat onnellisten kanojen munimia.

– Tiukkuuteni syy on osittain laiskuus. Jos ruokavalio sisältää vähän kalaa ja kananmunaa, se on helpompi koostaa terveelliseksi kuin vegaaninen. Aivot tarvitsevat laadukkaita rasvoja, ja munanvalkuainen on mahtava aminohappojen lähde.

5. Oppiminen vaatii unta

Puolet oppimisesta tapahtuu yöllä. Opitut asiat siirtyvät laadukkaan ja riittävän pitkän yöunen aikana pitkäkestoiseen muistiin. Uneton ei opi eikä muista.

Minna Huotilainen on havainnut saman, minkä useimmat vanhemmat tietävät: pienten lasten nukkumisesta on helpompi huolehtia, mutta teini-ikä on oma juttunsa.

Teini-ikäisen sisäinen kello jätättää jopa kahdella tunnilla.

– Nuoremmalla tyttärelläni olisi luonnostaan samantapainen unirytmi kuin minulla, eli hän valvoisi myöhään ja nukkuisi myöhään. Siihen päälle tulee vielä ikä: teini-ikäisen sisäinen kello jätättää jopa kahdella tunnilla.

Sekä äiti että tytär ovat oppineet, että ennen tärkeää tenttiä, luentoa tai muuten vain virkeyttä vaativaa päivää kannattaa koettaa nukkua tarpeeksi pitkät unet.

– En silti ole ollut ankara nukkuma-ajoissa. Tärkeää on, että lapsi itse haluaa nukkua tarpeeksi. Ja valitettavasti unirytmi on periytyvä ominaisuus. Kahden yökukkujan lapsesta tuli näköjään yökukkuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla