”Väitän, että jokainen, joka on ollut masentunut enemmän kuin lievästi, on ajanut moottoritietä ajatellen kaiken loppumista”, Katri sanoo. Kuva: Katri Lehtola
”Väitän, että jokainen, joka on ollut masentunut enemmän kuin lievästi, on ajanut moottoritietä ajatellen kaiken loppumista”, Katri sanoo. Kuva: Katri Lehtola

Kirjailija Katri Rauanjoki luuli olevansa vähän stressaantunut, mutta diagnoosiksi tulikin keskivaikea masennus.

– Se on selittämätöntä ahdistusta, joka liittyy usein vuorokauden aikoihin. Kun pimeä laskeutuu, laskee myös mieliala. Se on näköalattomuutta; ensi viikko tuntuu kaukaiselta. Pinna kiristyy ja lyhenee, Katri Rauanjoki kuvailee, miltä keskivaikea masennus tuntuu.

Oululainen kirjailija-opettaja sai diagnoosin kahdeksan vuotta sitten huomaamatta sitä oikein itse. Hän valvoi aamuyöt ja kuvitteli olevansa vähän stressaantunut kolmen pienen lapsen äiti.

”Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä.”

– Masennus oli todella iso yllätys, sillä olin aina ollut luonteeltani iloinen ja kävin töissä ihan normaalisti.

– Se on sellaista, ettei pysty lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa, koska ajatukset eivät pysy niin kauan kasassa. Muisti on kateissa. Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä. Tulee myös pelkoja, että entä jos en paranekaan vaan jään tällaiseksi.

Kuin Burana päänsärkyyn

Kahdeksan vuotta myöhemmin Katri kirjoitti masennuksesta romaanin Jonain keväänä herään, joka kulkee faktan ja fiktion välimaastossa. Entinen suorittaja halusi kuvata masennusta, sillä se on hänen mielestään edelleen tabu, joka lasketaan helposti omaksi viaksi.

Katri nousi pohjalta mielialalääkkeiden ja terapian avulla. Lääkkeitä hän ei ole uskaltanut jättää vieläkään. Vaikka nyt on hyvä olla, hän pelkää, että niiden lopettaminen saattaisi johtaa taas uuteen alamäkeen.

– Mielialalääke on masennukseen kuin Burana päänsärkyyn. Se ottaa pahimman ahdistuksen pois. Joku toinen saa serotoniinin omasta kehostaan, minä en. Siksi syön sitä purkista, Katri sanoo.

Lue Katrin koko haastattelu Me Naisten numerosta 18/2016!

Yksi masennusta sairastava

Tältä masennus tuntuu – Katri Rauanjoki sairastui yllättäen kahdeksan vuotta sitten

Itse 2 vuotta sitten keskivaikeaan masennukseen sairastuttuani yritin jo hetken olla nyt ilman lääkkeitä mutta alkoi taas hyvin nopeasti fiilis mennä huonompaan suuntaan, aloin taas niitä käyttämään ja toivon pian auttavan. On yhtä helvettiä kun olo on huono ja tietää että ei oikeasti ole sellainen ihminen kuin minkä masennus aiheutti. Uskalsin hakea apua kun kuolema tuntui enää viimeiseltä oljenkorrelta mutta tiesin että en voi sitä lasteni takia tehdä. Nyt vain pelkään että lääkkeitä täytyisi...
Lue kommentti