Ihan sopivat ovat! Eivät yhtään liian korkeat tai etenkään pienet! Ai, ai, ai, ai, ai.  Kuva: Shutterstock.
Ihan sopivat ovat! Eivät yhtään liian korkeat tai etenkään pienet! Ai, ai, ai, ai, ai. Kuva: Shutterstock.

Tiesitkö? Vaikka kenkäsi ovat oikeankokoiset, siitä ei ole hyötyä, jos sukkasi ovat liian pienet. Nappaa tästä asiantuntijan vinkit kenkäostoksille, jotka onnistuvat.

Puristaa, särkee ja ahdistaa? Nimittäin kenkä. Naisten tyypillisin virhe kenkäostoksilla on, että he ostavat liian pieniä kenkiä.

– Vastaanotolleni on tullut joskus nainen, jolla on jopa kaksi numeroa liian pienet kengät, kertoo jalkaterapeutti Elina Hurtta. Hän opettaa alaa Metropolian ammattikorkeakoulussa.

Viis epämiellyttävästä tuntumasta, kunhan kenkä vain näyttää hyvältä, ajatellaan. Muoti edellä ovat tainneet mennä myös julkkikset, jotka pukevat lapsensa korkokenkiin. Näin teki ainakin saksalaismalli Heidi Klum viime vuonna tyttärelleen Lenille, joka oli silloin 10-vuotias.

– Korkokenkä ei missään nimessä ole oikea kenkä lapselle, kommentoi Hurtta.

– Vaikka korkoa olisi vain kaksi senttiä, lapselle sentit tuntuvat suhteessa paljon korkeammilta kuin aikuisella. Korko aiheuttaa samoja ongelmia kuin aikuiselle: esimerkiksi pohjelihas ja akillesjänne saattavat lyhentyä ja jalka kuormittua väärällä tavalla. Normaali kävely voi muuttua ja jalat altistua virheasennoille.

Hyvää korkokenkää ei Hurtan mukaan ole aikuisellekaan olemassa.

– Korkoja voi käyttää silloin tällöin vaikka juhlissa, kun arjen peruskenkä on hyvä. Jatkuva käyttö ei missään nimessä ole hyväksi.

Tässä Hurtan asiantuntijavinkit kenkäostoksille:

1. Valitse matalaa

Millainen sitten on hyvä kenkä? Jos jalka on terve, nykysuositusten mukaan se on melko kevyt eikä sen tarvitse juurikaan tukea jalkaa. Se voi taipua päkiän kohdalta, ja pohja voi joustaa kierrettäessä. Pohjalla voi olla paksuutta 1–2 senttiä, mutta sen tulisi olla tasainen, jotta paino jakautuu tasaisesti jalkaterällä.

2. Jos silti haluat korot, muista:

Korkkarit nyt vain ovat niin ihania joskus. Mitä maltillisempi korko, sitä paremmat ne ovat jalalle. Myös leveämpi etuosa antaa esimerkiksi varpaille paremman asennon. Liian jyrkät korot voivat aiheuttaa ongelmia aina niskaan asti. Pystyasento voi muuttua ja askel lyhetä. Myös jalkaterän kuormitus muuttuu, sillä korko siirtää painoa jalkaterän etuosalle. Pitkäaikaisesta käytöstä voi seurata vaikkapa kovettumia, vaivaisenluuta, vasaravarvasta ja levinnyttä päkiää. Joskus myös hermopinteitä tai limapussin tulehduksia.

3. Osta oikeaan aikaan päivästä

Jalka on aamulla lyhyempi ja venyttyy päivän mittaan maksimipituuteensa. Kun kengät ostaa iltapäivällä, koon saa todennäköisemmin oikein.

4. Katso, että kenkä istuu

Oikea koko selviää vaikka seisomalla paperilla ja piirtämällä jalan ääriviivat siihen – kengän pitää olla 12 milliä pidempi kuin jalan, jolloin siihen jää sopiva käyntivara. Sitten huomio kiinnitykseen: jalkaa ei pidä joutua jännittämään kengässä sen pelossa, että se liikkuu tai putoaa. Siksi nauhat tai tarrakiinnitys voivat tulla tarpeeseen. Kärkikorkeus on myös tärkeä: varpaille pitää jäädä riittävästi tilaa pystysuunnassa.

5. Kaarituki ei ole pakollinen

Terveeseen jalkaan käy kaaritueton pohja, joka löytyy esimerkiksi monista tennareista. Jalan omat kaarirakenteet toimivat iskunvaimentimena. Kansoilla, jotka käyttävät kenkiä vähemmän, on vähemmän jalkojen virheasentoja, eivätkä ne kaaritukiakaan ole kaipailleet. Monesti tennareiden ongelma on lattapohjan sijaan liian kapea tai käyrä lestiin (sen pitäisi olla suora). Myös kärkikorkeus voi olla kovin matala. Siksi tennarikaan ei ole aina automaattisesti paras kenkävaihtoehto.

6. Sukalla on väliä

Ei riitä, että onnistut hankkimaan oikeankokoiset kengät. Sinulla pitää olla myös oikeankokoiset sukat. Jos sukka on liian pieni, se vetää varpaita suppuun, eikä hyvistä kengistä ole enää hyötyä.

7. Tsekkaa materiaali!

Sen pitäisi hengittää. Tekonahkaa kannattaa tässä mielessä vältellä. Jos materiaali ei ole hengittävää, iho ja etenkin varvasvälien iho voi rikkoutua ja siksi jalat voivat altistua infektioille. Iho myös hiostuu – ja sienet viihtyvät paremmin kosteassa.

8. Älä hyppää kylmiltään paljasjalkakenkiin

Paljasjalkakengät eli kevytkengät mukailevat kengätöntä tunnetta: suojaavat jalkaa mutta eivät tue sitä. Jos haluat sellaiset, siirry pikkuhiljaa kevyempään malliin. Jos on käyttänyt vuosikymmeniä hyvin tuettuja kenkiä, yhtäkkinen siirtyminen paljasjalkamalliin voi aiheuttaa ylirasitusta jalkoihin. Anna jalan ja sen lihaksiston tottua rauhassa kevyempään kenkään.

9. Muista: jalatkin ovat yksilöitä

Edelliset neuvot koskevat terveitä jalkoja, joissa ei ole ongelmia. Jos olet diabeetikko, reumaatikko tai sinulla on virheasentoja ja muita jalkaongelmia tai kipuja, kysy neuvoa kenkien hankintaan vielä asiantuntijalta. Toisaalta: Jos jalat ovat terveet, ei kannata myöskään turhaan käyttää liian kovia ja jäykkiä kenkiä. Ne vain estävät jalan luontaiset liikkeet ja lihaksiston toiminnan.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.