Aamulla Pinja sai tietää, ettei hänellä ole kohtua. Iltapäivällä hän harjoitteli vanhojentansseja koulunsa liikuntasalissa. ”Se oli epätodellista. Ajatukseni pyörivät ihan muualla kuin tanssiaskelissa”, Pinja muistaa.
Aamulla Pinja sai tietää, ettei hänellä ole kohtua. Iltapäivällä hän harjoitteli vanhojentansseja koulunsa liikuntasalissa. ”Se oli epätodellista. Ajatukseni pyörivät ihan muualla kuin tanssiaskelissa”, Pinja muistaa.

Pinja Pulkamo sai 17-vuotiaana tietää, ettei hänellä ole kohtua. Ensireaktio oli hämmennys, suru tuli vasta myöhemmin. 

Vanhojentanssipukua, poikaystävää, kohta häämöttävää koeviikkoa.

Sellaisia asioita lukion tokaluokkalainen usein ajattelee. Sitten on heitä, joilla asiat ovat toisin.

Pinja Pulkamo oli 17-vuotias lukiolainen, kun hän sai tietää sairastavansa MRKH-oireyhtymää. Se tarkoitti sitä, ettei hänellä ole kohtua ja että emätin on vajaakehittynyt. Kuukautisten puuttuminen oli ainoa merkki siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Sitä oli hoidettu keltarauhashormonikuurilla 16-vuotiaana.

– Hoito ei tietenkään muuttanut mitään, nyt 20-vuotias Pinja sanoo.

– Sain lähetteen Naistenklinikalle, jossa ultraäänessä kaikki näytti normaalilta. Sisätutkimus oli kuitenkin erittäin kivulias, ja sain lähetteen kohdun magneettikuvaukseen.

Sinne Pinja meni suoraan äidinkielen tunnilta marraskuussa 2012. Tulokset tulivat seuraavan vuoden tammikuussa. Maanantaiaamu oli kylmä, iltapäivällä odottaisivat vanhojentanssien harjoitukset. Kirjapino laukussa painoi hartioita. 

”Mietin vain, mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?”

Huone oli täynnä lääkäreitä ja hoitajia, kun Pinja astui sisään. Hän ei halunnut mukaansa ketään, sillä tuntui oikealta kuulla tulos yksin.

– Olin jo tullessa tosi hermostunut. Ja koska porukkaa oli huoneessa niin paljon, minulle tuli heti ajatus, että kaikki ei ole normaalisti, Pinja muistaa.

Hän pyysi osaa hoitohenkilökunnasta lähtemään pois. Naislääkäri näki Pinjan pelon ja pyysi häntä istumaan alas.  

– Muistan sumeasti lääkärin sanat: kohtua ei löytynyt. Hetken päästä hän jatkoi, että emätinrakenteet ovat vajaakehittyneet. Mietin vain, että mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?

Sokki ja helpotus

Iltapäivällä Pinja treenasi haparoivin askelin vanhojentanssien kuvioita. Samana iltana hän kertoi kohdun puuttumisesta vanhemmilleen.

– Emättimen vajaakehittyneisyys oli liian intiimi asia puhuttavaksi vielä silloin, hän sanoo.

– Vanhempani olivat yllättyneitä ja järkyttyneitäkin mutta myös helpottuneita, ettei minulla ollut mitään vakavaa sairautta. Myöhemmin äiti kertoi, että oli miettinyt heti, oliko tässä kaikki.

Helpotuksen tunne oli päällimmäisenä Pinjallakin. Hän oli pelännyt kasvainta. Koska kuukautisia ei ollut kuulunut, Pinja oli jo hakenut tietoa netistä. Pitkään hän luotti, että ne vain alkavat myöhään, kuten äidilläkin. Netissä hän oli törmännyt juttuun kohdun puuttumisesta, mutta ajatteli, ettei se voisi olla mahdollista.

”Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. meitä on muitakin.”

Mutta sitten kun kaikki muut murrosiän merkit olivat tulleet jo aikaa sitten, alkoi Pinja pelätä vakavaa sairautta.

– Sairaalasta sain mukaani tietolappusia ja kutsun tulla uudestaan käymään huhtikuussa, Pinja kertoo.

– Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tajusin kunnolla, mistä oli kyse. Kotona aloin etsiä lisää tietoa. Emättimen vajaakehittyneisyydestä löysin yhden suomenkielisen artikkelin, mutta sitten yhä enemmän juttuja englanniksi. Viikkoja myöhemmin löysin netistä ihmisiä, joilla on tämä sama ominaisuus. Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. Että meitä on muitakin.

Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.
Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.

Suru tuli myöhemmin

Suru oli läsnä uutisesta asti, mutta pintaan Pinja päästi sen vasta myöhemmin.

Huhtikuussa 2013 Pinja aloitti oireyhtymänsä hoidot. MRKH:ta hoidetaan fyysisesti emätintä venyttämällä. Hoito mahdollistaa sen, että yhdynnät onnistuvat. Muuta tarkoitusta sillä ei ole.

– Kun kokeilin hoitoon käytettäviä putkia ensi kertaa, se sattui. Silloin minua itketti, Pinja kertoo.

– Se tuntui oudolta ja hämmentävältä, ja aluksi pelkäsin, että venytän väärään suuntaan. Kaikki tuntui väärältä. Miksi oikein olen tässä tilanteessa? Silloin olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, ettei hoidon aloittamisella olisi oikeasti ollut mitään kiirettä. 

”Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin.”

Fyysinen hoito teki koko sairaudesta konkreettisen. Pinja huomasi, että oli yrittänyt pitää asiaa etäällä, mutta hoidon aloittaminen teki sen mahdottomaksi. 

Ahdistunut olo alkoi helpottaa, kun Pinja kertoi vanhemmilleen koko totuuden.

– Olin tosi ahdistunut, minun oli vaikea olla ja tuntui, että minun on pakko kertoa heille kaikki. Vanhempani olivat siitä iloisia, mutta myös järkyttyneitä.

Häpeä katosi

Pinnalla Pinjaa onkin pitänyt moni asia. Pian oireyhtymän selviämisen jälkeen, kesällä 2013, alkoi hänen ensimmäinen kesätyönsä. Hänellä oli liuta ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan mistä vain.

Pinjasta tuntui, että häpeä erilaisuudesta katosi sitä mukaa, mitä avoimempi hän oli. Myös keskustelut terapeutin kanssa ovat olleet tärkeitä. 

Samoihin aikoihin Pinja alkoi seurustella.

– Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin, Pinja kertoo.

– Suhde auttoi minua tosi paljon käsittelemään asiaa. Olimme yhdessä vielä puolitoista vuotta.

Ajatuksia perheestä

Harva 17-vuotias unelmoi omasta perheestä, eikä sellainen ollut ajankohtaista Pinjallekaan. Silti hänen oli pakko käydä asia läpi. Kun kohtua ei ole, ei mahdollisuutta raskauteen tule koskaan. 

”Raskaus ei ollut minulle ajankohtainen, mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.”

– Luin alussa tosi paljon raskauteen liittyviä artikkeleita. Se, ettei minulla ole kohtua, tuntui heti niin lopulliselta. Vielä enemmän mietin sitä, mitä tarkoittaa, ettei minulla ole kokonaista emätintä. Minulla oli ihan vieras olo omassa ruumiissani. Mitä minussa oikein on ja mitä ei, Pinja kuvailee.

– Sinänsä lääkärin sanat olivat totta: raskaus ei ollut minulle ajankohtainen. Mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.

Suomessa syntyy vuosittain 5–8 tyttöä, jolla ei ole kohtua. Synnytyskomplikaatioiden takia kohtu poistetaan pariltakymmeneltä naiselta joka vuosi. Myös kohdunkaulan ja synnytyselinten syöpään sairastuneet saattavat menettää kohtunsa. Kohdunkaulan syöpään sairastuu vuosittain 160 naista.

Kohtuuttomat-yhdistyksestä Pinja on saanut useita ystäviä, jotka käyvät läpi samoja asioita. Vertaistuki on ollut korvaamattoman tärkeää.

– Minusta tuntuu, että koko tämä prosessi on tehnyt minusta itsevarmemman. Tiedän, kuka olen ja että olen täysin nainen, Pinja sanoo.

Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”
Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”

Viime syksynä Pinja aloitti oikeustieteellisen opintonsa. Siellä hän tapasi myös miehen, jonka kanssa heistä tuli aluksi ystäviä. Hän on tiennyt Pinjasta kaiken alusta saakka.

– Mietin tietysti, miten se vaikuttaa hänen ajatuksiinsa minusta. Mutta se ei vaikuta mitenkään siihen, että hän rakastaa minua. Olemme todella onnellisia yhdessä.

Haaveet perheestä Pinja kuittasi aiemmin tyrmäyksellä: olisi vain helpompaa olla ilman. Nyt hän pohtii adoptiota ja sijaissynnytystä. Sijaissynnytys on Suomessa laiton, ja siihen Pinja toivoo muutosta.

– Pelätään, että laillistaminen tekisi sijaissynnytyksistä kaupallisia, ja pohditaan, kenelle se voitaisiin sallia. Minusta on selvää, että se pitäisi sallia ainakin heille, joilla on lääketieteellinen kehityshäiriö.

Meri

Pinja syntyi ilman kohtua – tätä kaikkea se hänen elämässään tarkoittaa

Hienoa "tulla ulos" tuollaisen asian kanssa joka on kuitenkin suht tabu vielä. Olen samaa mieltä sijaissynnyttäjiä koskevan lain suhteen; sijaissynnytys pitäisi olla mahdollista naisille joille raskaus ei ole mahdollista lääketieteellisistä syistä. Monesti sijaissynnyttäjänä voisi/haluaisi toimia varmasti esim sisko, sukulainen tai ystävä, eivätkä he sitä varmasti rahanhimon takia tekisi.
Lue kommentti

Yksin asuvan koiranomistajan riski kuolla on 33 prosenttia pienempi kuin koirattoman.

Koiranomistajat sen tietävät kokemuksesta, että lemmikistä on paljon iloa ja hyötyä. Sen kanssa tulee lähdettyä ulos olipa sää mikä tahansa – ja siitä on aina seuraa. Nyt uusi tutkimus viittaa siihen, että koirasta on myös terveyshyötyjä. Tutkimuksen mukaan koiranomistajat elävät nimittäin pidempään kuin ne, joilla koiraa ei ole.

Ruotsalaistutkimus oli poikkeuksellisen laaja. Siihen osallistui noin 3,4 miljoonaa ihmistä, jotka olivat 40–80-vuotiaita. Seuranta-aika oli 12 vuotta. Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Seuranta-aikana koiranomistajia kuoli sydän- ja verisuonitauteihin vähemmän kuin niitä, joilla ei ole koiraa. Tutkimuksen mukaan eniten koirista on hyötyä yksin asuville. Heidän riskinsä kuolla oli 33 prosenttia pienempi kuin koirattoman. Riski sydän- ja verisuonitauteihin oli puolestaan 11 prosenttia pienempi.

Koiraroduista eniten hyötyä vaikuttaa olevan metsästykseen jalostetuilla koirilla. Lue lisää aiheesta täältä (ruotsiksi).

Tutkimuksesta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Tiede-lehti.

Silmien väri on tutkimuksissa yhdistetty esimerkiksi luottamuksen herättämiseen ja erilaisiin sairauksiin.

Silmien värin vaikutus erilaisiin ominaisuuksiin on kiehtonut tutkijoita pitkään. Tutkimuksissa on selvinnyt, että silmät eivät ole ainoastaan sielun peili, vaan ne antavat osviittaa myös joistakin terveystekijöistä, kuten riskistä sairastua tiettyihin tauteihin.

Ainakin näissä asioissa silmien värillä on havaittu olevan väliä.

Ykköstyypin diabetes

Siniset silmät ovat ykköstyypin diabeteksen riskitekijä, kun verrataan muihin silmien väreihin. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa selittää, miksi Pohjois-Euroopassa on enemmän ykköstyypin diabetesta kuin Etelä-Euroopassa.

Alkoholinkäyttö

Amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmiset, joilla on vaaleat – esimerkiksi siniset tai vihreät – silmät, tulevat ruskeasilmäisiä helpommin riippuvaisiksi alkoholista. Tutkijat myös havaitsivat, että arkistolähteiden perusteella sinisilmäiset käyttävät muita enemmän alkoholia. 

Toisaalta on myös väitetty, että ruskeasilmäiset olisivat muita herkempiä alkoholille. Se voisi selittää edellä mainittua tutkimustulosta, jonka mukaan sinisilmäiset käyttävät erityisen paljon alkoholia.

Luotettavuus

Jos olet ruskeasilmäinen, sinun on todennäköisesti helppo vakuuttaa muut siitä, että olet luotettava tyyppi. Ruskeat silmät nimittäin herättävät tutkitusti luottamusta kanssaihmisissä.

Ihosyöpä

Ihmisillä, joilla on vaaleat silmät, on usein myös vaalea iho – ja toisinpäin. Niinpä ei ole kovin yllättävää, että sinisilmäiset sairastuvat ruskeasilmäisiä todennäköisemmin ihosyöpään. Vaalea iho palaa tummaa ihoa herkemmin auringossa, mikä lisää ihosyövän riskiä. 


Silmäsairaudet

Sekä erittäin harvinainen silmän suonikalvoston melanooma että ikääntyneillä varsin yleinen silmänpohjan ikärappeuma on yhdistetty erityisesti väriltään vaaleisiin silmiin. Silmänpohjan ikärappeumaa sairastaa länsimaissa noin joka kymmenes 60 vuotta täyttänyt. 

Näiden viiden asian lisäksi silmien väri on joissakin tutkimuksissa yhdistetty muun muassa kivunsietokykyyn ja reaktiokykyyn.