Pienet konstit helpottavat stressaantunutta.

Jatkuva stressaaminen koettelee sekä terveyttä, ihmissuhteita että omaa onnellisuutta. Tiny Buddha -sivusto listasi 12 konkreettista vinkkiä, miten stressistä voi päästä eroon.

1. Lopeta ongelmissa kieriskely.

Painaako mielen päällä iso työprojekti? Stressaako jatkuva kiire? Tekisikö mieli ”puhdistaa ilmaa” ja valittaa mieltä piinaavasta asiasta?

Ei kannata.

Negatiiviset ajatukset nimittäin alkavat ruokkia asiantuntija Steven Partonin mukaan uusia negatiivisia tuntemuksia. Myös masennuksen on tutkimuksissa huomattu lisääntyvän, jos ongelmistaan jauhaa jatkuvasti.

Omissa ongelmissaan pyöriskelemisen sijaan kannattaa yrittää saada ongelmansa ratkaistuksi.

2. Palkitse itseäsi.

Monilla on tapana vähätellä omia onnistumisiaan ja soimata itseään tuhottomasti omista epäonnistumisistaan. Itsensä palkitseminen on kuitenkin kehittävämpi tapa oppia kuin rankaiseminen. Pienetkin välietapitkin kannattaa ottaa huomioon. Tähtäätkö esimerkiksi puolimaratonille? Sen sijaan että rankaisisit itseäsi skipatusta lenkistä, palkitse itsesi silloin, kun olet viikon aikana tehnyt kaikki suunnittelemasi treenit.

3. Vaihda paheesi hyveiksi.

Jokaisella on omat tapansa käsitellä stressiä. Kun piinaava tilanne iskee, moni alkaa automaattisesti juosta sitä pakoon – ja harva kohdalla se tarkoittaa oikeasti lenkkipolulle astumista. Sen sijaan moni kääntyy esimerkiksi roskaruoan, television, netin selailun tai olutlasin puoleen.

Huonot stressinhillintätapansa voi kuitenkin yrittää kääntää hieman kehittävämmiksi. Valitse siis terveellisempi keino hillitä stressiä. Se voi olla esimerkiksi meditaatio, päiväunien koisiminen, hyvän musiikin kuunteleminen tai kevyt liikunta. Stressin ottaessa vallan ja epäterveellisen tavan hiipiessä mieleen, harjoittele uutta stressinhallintakeinoasi puolen minuutin ajan. Mitä useammin toimit näin, sitä helpompaa uuden keinon puoleen kääntyminen on stressaavissa tilanteissa.

4. Näytä tunteesi.

Omien tunteiden näyttäminen auttaa purkamaan stressiä. Onko parisuhteessasi ongelmia? Älä patoa tunteitasi. Sen sijaan keskustele asiasta läheistesi kanssa – eikä tämä tarkoita ongelmissa rypemistä vaan niiden ratkomista. Joskus ihan kunnon riitely voi auttaa ja purkaa omaa stressiä

5. Hyväksy tyynesti epäonnistumiset.

Elämässä on hyvä olla tavoitteita, ja itseään kannattaa kannustaa saavuttamaan ne. Älä kuitenkaan soimaa itseäsi, jos epäonnistut. Se nimittäin opettaa sinut pelkäämään pettymyksiä, mikä puolestaan lisää stressiä.

Jokainen meistä epäonnistuu silloin tällöin – siinä ei ole mitään hävettävää. Useimmiten kaikista menestyneimmät ihmiset ovat oppineet hyväksymään omat mokansa, koska ne ovat keino oppia itsestä jotain uutta.

6. Älä häpeä sitä, ettet pysty kaikkeen.

Piiskaatko itseäsi jatkuvasti siitä, ettet ehdi salille tai että kotonasi on sotkuista? Ei kannattaisi. Omien tekemättömien hommien pohdiskeleminen lisää stressiä elämään. Älä siis koko ajan mieti, mitä sinun pitäisi olla tekemässä, vaan ole ylpeä siitä, että teet sen minkä pystyt. Jos luot uraa ja jaksat samalla esimerkiksi opiskella tai nähdä ystäviäsi, ei kannata ahdistua, vaikka kotona roskapussit joskus kerääntyisivätkin ovennurkalle.

7. Siivoa kotisi roinasta.

Psykologien mukaan ympäristö vaikuttaa ajatuksiisi yllättävän paljon. Sen takia sotkuisessa ympäristössä keskittyminen saattaa olla vaikeaa, kun taas metsän siimeksessä mieli lepää.

Puhdista kotisi ylimääräisestä roinasta ja saatat huomata, että mielesikin tuntuu puhtaammalta.

8. Opettele käyttämään kehoasi.

Kehonkieli vaikuttaa ympärilläsi olevien ihmisten mielentilaan. Samaan aikaan se vaikuttaa myös omaan oloosi. Kun pidät itsesi ryhdikkäänä ja askeleesi keveänä, huijaat aivojasi ajattelemaan, että myös olosi on ryhdikäs ja kevyt. Oikea asento on myös mahtava tapa lisätä omaa itsevarmuuttaan!

9. Pura ajatuksesi paperille.

Ylimääräisen rojun heivaaminen ei rajoitu ainoastaan kotiisi. Samaa mentaliteettia kannattaa hyödyntää myös omaan pääkoppaansa.

Jokaisen meidän päissä liikkuu päivän aikana runsaasti hajanaisia ajatuksia. Mitä pitäisi olla tekemässä, mitä jäi tekemättä, ehdinkö tekemään sen, tuon ja tämän? Nämä ajatukset kuormittavat mieltä ja lisäävät stressiä.

Hyvä keino päästä ylimääräisestä ajatusten virrasta on kirjoittaa kaikki – ne pienimmätkin – mieleen juolahtavat asiat ylös. Tällöin pääset eroon sen pyörittelemisestä päässäsi, ja aivojesi kuormitus vähenee.

10. Tarkastele ongelmaasi toisen silmin.

Stressaantuneet ihmiset ovat usein liioittelun ammattilaisia. Kun oikein kova stressi iskee, pienikin vastoinkäyminen paisuu helposti megalomaaniseksi.

Jotta pääsisit omasta liioittelustasi eroon, pyydä läheistäsi kertomaan rehellinen mielipiteensä tilanteestasi. Hän todennäköisesti huomaa, että ongelmasi ei ollutkaan niin valtava, kuin olit alun perin kuvitellut.

11. Taistele stressiä vastaan naurulla.

Pieleen mennyt työhaastattelu, isoäidin perintövaasin rikkominen, kännykän putoaminen vessanpönttöön… Kaikki nämä asiat tuntuvat enemmän tai vähemmän pahalta, jos ne sattuvat omalle kohdalle.

Komediasarjoissa tällaiset tilanteet osataan kuitenkin kääntää huumoriksi. Kannattaa yrittää samaa. Omille ongelmilleen nauraminen on usein perin tervettä.

12. Rapsuta lemmikkiä.

Hyvän ystävän kanssa keskusteleminen on oiva konsti päästä eroon stressistä. Asiantuntijoiden mukaan ajan viettäminen lemmikin kanssa toimii samalla tavalla. Kissa- tai koirakamun rapsuttelu myös estää stressitasojen nousua kohtuuttomiin sfääreihin. Tutkimusten mukaan jo 7–10 minuuttia tepsii!

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti