"Ah, olen niin mahtava tyyppi! Miksi kukaan ei huomaa sitä?" Kuva: Shutterstock
"Ah, olen niin mahtava tyyppi! Miksi kukaan ei huomaa sitä?" Kuva: Shutterstock

Tutkijoiden mukaan introverttiudessa piilottelee narsismin siemen.

”Olen ehdottomasti introvertti ja viihdyn mainiosti omissa oloissani. Usein minusta tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä minua. Koska olen sisäänpäin vetäytyvä pohdiskelija, jään helposti ilman ansaitsemaani huomiota. Omalaatuisuuteni takia kukaan ei ymmärrä, että minulla on poikkeuksellisia lahjoja.” Nainen, 30

Kuulostaako yllä oleva tutulta? Jos vastasit nyökytellen ”kyllä”, saatat hyvinkin kuulua persoonallisuusjoukkoon, jonka olemassaolon tutkijat ovat huomanneet vasta taannoin. Saatat olla niin sanottu kaappinarsisti.

Mistä kaappinarsistin tunnistaa?

Science of Us -sivuston haastatteleman psykologi Jonathan Cheekin mukaan kaappinarsistin tärkein ominaispiirre on se, että hänen mielestään muut ihmiset eivät ymmärrä hänen erinomaisuuttaan. Hän myös helposti unohtaa muiden ihmisten olemassaolon ja tuntee olevansa perustavanlaatuisesti erilainen kuin muut tallaajat.

Kaappinarsisti kuvittelee olevansa joten käsittämättömän mahtavaa. Samaan aikaan hän kuitenkin ajattelee, etteivät muut ihmiset vain jostain syystä käsitä sitä. Näkyvällä tavalla narsistinen ihminen usein taistelee saavuttaakseen muiden tunnustuksen. Kaappinarsisti kääntyy kuitenkin sisäänpäin ja odottelee muiden huomaavan hänen erinomaisuutensa ilman suurempia toimia.

Mistä se johtuu?

Kaikki introvertit eivät tietenkään ole salaa narsisteja, mutta suurin osa kaappinarsisteihin kuuluvista on kuitenkin introvertteja. Miksi ominaisuudet kulkevat käsikynkässä?

Syy on Jonathan Cheekin mukaan luultavasti siinä, että introverteilla on tapana harrastaa syvällistä itsetutkiskelua ja uppoutua omiin ajatuksiinsa – ja osa näistä ajatuksista väkisinkin koskee heitä itseään.

– Kaappinarsismi on tavallaan introverttiuden pimeä puoli. Samalla tavalla kuin peittelemätön narsismi on ekstroverttiyden pimeä puoli, Jonathan Cheek kuvailee.

Haluatko testata, onko sinulla kaappinarsistin piirteitä? Tee psykologi Jonathan Cheekin englanninkielinen testi täällä.

J. Miettinen

Luuletko olevasi introvertti? Saatatkin olla kaappinarsisti

Minusta tuossa jutussa on valitettavasti aika yksipuolinen käsittelytapa. On todellakin ihmisiä, joiden ajatuksenjuoksu on sen verran erilaista kuin muilla, etteivät useimmat muut ymmärrä sitä, vaikka yrittäisivät. Esimerkiksi erittäin älykkäät ihmiset kokevat näin todella usein, ja uskaltaisin väittää, että erittäin älykkäillä ihmisillä on jopa mahtavia erityistaitoja, joita useimmat muut eivät kuitenkaan ymmärrä. Koska keskinäinen ymmärtäminen on keskeisessä roolissa ihmissuhteiden syvyyden...
Lue kommentti
Veikko

Luuletko olevasi introvertti? Saatatkin olla kaappinarsisti

Nyt on kyllä mennyt puurot ja vellit sekaisin, sillä introvertti ei ole laisinkaan kuvatun tapainen. Kannattaisi ensin tutkia mitä termi tarkoittaa kuin suoraan kääntää jonkun tekstiä. Ero intervertin ja ekstrovertin välilä on se miten hän saa energiaa ja miten lataa voimia. Introvertti lataa akkujaan yksin ja tuntee, että ihmiset vievät häneltä energian - mitään muuta se EI kerro. Extrovertti taas lataa akut ihmisten seurassa ja yksin ollessaan akut taas tyhjenevät. Nämä ovat ainoat oikeat...
Lue kommentti

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto