Anna on hoikka muttei harrasta liikuntaa. Nooralla taas on ylipainoa, mutta hän treenaa jopa kuudesti viikossa. Kumpi heistä on paremmassa kunnossa?

Jostain ilmestyy aina tekosyy. Työpäivän jälkeen väsyttää. Salille pitäisi raahautua bussilla. Olisi niin kivaa viettää puolison kanssa rauhallinen koti-ilta. 29-vuotias Anna Ikkala on niitä ihmisiä, jotka haluaisivat harrastaa liikuntaa, teoriassa. Käytännössä Anna ei liiku bussipysäkkiä pidemmälle.

– Rehellisesti sanottuna tiedän, että liikunta olisi terveellistä. Mutta motivaatio on hukassa. Minun ei tarvitse liikkua ainakaan siksi, että pelkäisin lihomista, Anna sanoo.

Niin, Anna ei harrasta liikuntaa, sillä hän on reilut 160 senttiä pitkä ja painaa alle 50 kiloa. Hoikkana pitävillä geeneillä voi olla sellainen sivuvaikutus, että itseään on vaikea tsempata jumppaamaan.

Mutta nyt Anna seisoo kuntosalin peilin edessä ja puristaa nyrkeissään viiden kilon käsipainoja. Ollaan keskellä helsinkiläisen kuntosalin iltakuuden ruuhkaa. Soutulaitteet hurisevat, painot kolahtelevat, askeleet läpsähtelevät juoksumattoihin. Alkamassa on dynaaminen nostotesti, jolla on tarkoitus selvittää, millaisessa kunnossa Annan käsivarret ovat.

Huonossa, hän väittää ennen kuin on tehnyt ainuttakaan liikettä.

Jumppapallokasan vieressä odotteleva Noora Lehtonen, 26, ei jännitä. Hän on kuntotestin toinen osallistuja ja Annan vastakohta.

Noora urheilee toisinaan jopa kuutena päivänä viikossa. Painoindeksitaulukoiden mukaan hänellä on kuitenkin parikymmentä kiloa ylipainoa, siitäkin huolimatta, että Noora syö personal trainerinsa oppien mukaisia kanasalaatteja.

"Olen joskus vaikeina hetkinä ajatellut, että miksi mä liikun, kun tästä ole mitään hyötyä."

– Olen joskus vaikeina hetkinä ajatellut, että miksi mä liikun, kun tästä ole mitään hyötyä. Sitten tajuan, että höhöhöpö, onhan siitä.

Himokuntoilun ja liikkumattomuuden vaikutukset selviävät pian, sillä Nooran personal trainer Reeta Nissinen on luvannut selvittää lihaskuntotestien ja Cooperin testin avulla, millaisessa fyysisessä kunnossa Noora ja Anna ovat.

Sitä on mahdotonta päätellä ulkoapäin. Maailmassa, jossa kohkataan hittidieeteistä ja katsotaan Rakas sinusta on tullut pullukka -nimisiä ohjelmia, on helppo jaella tuomioita ihmisen kunnosta ja terveydestä vaa’an lukemien perusteella.

Todellisuudessa paino ei välttämättä kerro kummastakaan mitään.

Laiha mutta lihava

Viime vuosina on alettu puhua laihoista läskeistä. Lääkäri, Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön tutkija Kirsi Pietiläinen kertoo, että arviolta jopa kymmenen prosenttia suomalaisista kärsii laihasta lihavuudesta. He näyttävät hoikilta, mutta heillä on samantyyppinen aineenvaihdunta kuin ylipainoisilla. Niin käy, kun tekee istumatyötä, viihtyy sohvalla eikä harrasta liikuntaa. Karkin ja valkoisen leivän syöminen pahentaa tilannetta.

Kun ihminen elää passiivisesti, lihakset eivät tee töitä eivätkä polta hiilihydraatteja. Käy niin, että verensokeri on syömisen jälkeen tavallista pidempään koholla.

– Insuliini varastoi glukoosin lihaksistoon. Jos lihaksia on vain vähän, insuliini jää verenkiertoon, kertoo ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

Ihminen ei välttämättä huomaa olossaan vuosikymmeniin mitään erityistä. Liikkumattoman lihasmassa alkaa kuitenkin huveta vähitellen kolmenkympin jälkeen, ja rasva valloittaa pikkuhiljaa lihasten paikan. Viidenkympin kieppeillä saattaa käydä niin, että täysin normaalipainoiselta ihmiseltä paljastuu kakkostyypin diabetes. Lisäksi laiha lihavuus altistaa sydän- ja verisuonitaudeille.

"Yleensä kestää vuosikymmeniä, ennen kuin laiha sairastuu."

– Yleensä kestää vuosikymmeniä, ennen kuin laiha sairastuu. Geeniperimä voi kuitenkin nopeuttaa sairastumista kymmenellä vuodella. Riski on suurempi, jos on tikkujalkainen, mutta rasvaa on kertynyt vatsan sisään, Kirsi Pietiläinen kertoo.

Ja laiha lihavuus on vain yksi liikkumattomuuden sivuvaikutus. Liikunnasta lintsaava jättää hyödyntämättä ilmaisen lääkkeen, jolla voisi ehkäistä muun muassa osteoporoosia, dementiaa, rintasyöpää ja selkäkipuja.

Lihaa luiden päälle

Vuonna 2013 Anna Ikkala päätti, että liikunnasta lintsaaminen saa riittää. Hän oli kyllästynyt kuulemaan kavereiden päivittelyjä laihuudestaan.

– Mulla on tällaiset narukädet, ja tahdoin saada lihasta luiden päälle. Minusta on hyvännäköistä, että nainen on sopivasti treenattu ja lihakset tulevat vähän esille. Ei tarvitse näyttää fitnesskilpailijalta, mutta on kiva, että ihmisestä näkee terveellä tavalla, että hän tehnyt kehollaan jotakin. Ja totta kai ajattelin myös terveyttäni.

Anna alkoi käydä salilla kolme kertaa viikossa ja syödä treenaavan miehensä ohjeilla paljon proteiinia. Ensimmäistä kertaa elämässä Annan paino alkoi nousta. Hauikset erottuivat, ja hän jaksoi kyykätä 12 toiston sarjoja 45 kilon painoilla.

Vuodessa innostus lässähti. Salimatka alkoi tuntua vaivalloiselta, eikä painojakaan päässyt lisäämään yhtä usein kuin aluksi. Viimeinen tekosyy löytyi parin viikon Thaimaan-matkasta. Anna ja hänen miehensä loikoilivat rannalla, kävivät hieronnassa, ajoivat skootterilla ja joivat tuoretta kookosvettä. Ei tehnyt mieli urheilla.

Siihen lopahti Annan 29-vuotisen elämän ainoa vakavasti otettava liikuntaharrastus.

 


Anna arvostaa rauhallista vapaa-aikaa. On ihanaa köllötellä kotisohvalla työpäivän jälkeen.

 

Syitä ja tekosyitä

Tarina on tavallinen, kertoo liikuntapsykologian professori Taru Lintunen. Ei ole ihme, että kuntosalit kauppaavat vuoden jäsenyyksiä, sillä tutkimuksista tiedetään, että puolet ihmisistä lopettaa liikunnan harrastamisen puolessa vuodessa.

Mutta miksi? Jos kerran tiedämme, että liikkuminen on tärkeää, miksi siitä tekee mieli lintsata?

– Tieto ei yleensä riitä motivoimaan, Lintunen sanoo.

Liikunnan välttelyyn riittää syitä: On muitakin kiireitä. Liikkuminen on vaivalloista. Liikkumattomuuden uhat häämöttävät jossain kaukaisessa tulevaisuudessa.

Lintusen mukaan etenkään alle kolmekymppisiä on turha motivoida kansantaudeilla.

Mutta koska kaikki vanhenevat, kaikkien pitäisi myös liikkua. Lintusen mielestä tärkeintä olisikin unohtaa tehokkuus ja valita ensisijaisesti laji, josta tykkää – tai jota ainakin inhoaa vähiten. Sen ei tarvitse olla kaverin kanssa vedettyjä kävelylenkkejä kummempaa. Vaikka liikunnan ilo on paras motivaattori, siitäkään ei pidä tehdä kynnyskysymystä. Kaikki eivät välttämättä koskaan koe endorfiinielämyksiä.

"Kyllä liikuntaa voi inhota ja silti liikkua."

– Parasta tietysti on, jos liikkuu siksi, että itsestä on kivaa mennä juoksemaan ja pelaamaan kavereiden kanssa lentopalloa, mutta kyllä liikuntaa voi inhota ja silti liikkua.

Anna ei ole koskaan inhonnut liikuntaa, mutta viimeisen vuoden ajan Annan päivittäinen liikunta-annos on koostunut muutaman sadan metrin bussipysäkkimatkasta.

– Kun on töiden jälkeen väsynyt, on ihanaa, että saa vain olla. Tulevaisuutta ja vanhenemista ajatellen jossain vaiheessa on kuitenkin pakko alkaa liikkua, edes sen verran, että saisi pidettyä kuntoa yllä ja mieli hyötyisi, Anna sanoo.

Anna on ehtinyt huomata, että liikkumattomuus kostautuu. Hän oli saliaikoinaan pirteämpi, ja lisäksi lähihoitajan työssä tarvitsisi asiakkaita pukiessa ja pestessä voimaa.

Ja nyt sitä tarvittaisiin myös kuntosalin lattialla. Anna istuu jumppamatolle, koukistaa jalkansa ja vie kätensä niskan taakse.

– Än, yy, tee, nyt! personal trainer Reeta Nissinen huudahtaa.

Anna vääntäytyy istumaan ja kurkottaa kyynärpäitään kohti polvia. Kerran, toisen, kolmannen. Ilme muuttuu totisen keskittyneeksi.

– Ja aika! Reeta katkaisee vatsalihassarjan yhdeksännen istumaannousun jälkeen. Kriittiset 30 sekuntia ovat ohi, ja on Nooran vuoro asettautua matolle.

Tätä liikettä hän on toistanut ennenkin.

 


Noora hurahti salitreeneihin nelisen vuotta sitten.

 

Hyvinvointi edellä

Sopusuhtainen, terveen näköinen kroppa. Sellaisesta Noora Lehtonen, 26, alkoi haaveilla nelisen vuotta sitten. Avuksi tuli Nooran lauluyhtyekaveri Reeta Nissinen, joka sattui olemaan myös personal trainer.

Noora oli juossut monta vuotta omin päin, mutta nyt hänellä oli ensimmäistä kertaa oikea treeniohjelma.

– Ensin minulla oli hirveä alkuhuuma, ja kävin salilla koko ajan. Se oli paljon sitä, että halusin näyttää hyvältä.

Vähitellen Noora huomasi, ettei paino ruokavaliosta ja liikkumisesta huolimatta juuri pudonnut. Noora kävi jopa verikokeissa testauttamassa kilpirauhasarvonsa, mutta selitystä laiskaan aineenvaihduntaan ei löytynyt.

– Tein tuolloin lopputyötä, ja tulimme siihen tulokseen, että todennäköisesti paine oli saanut stressihormonien tuotannon nousuun.

Noora oli kuitenkin ehtinyt huomata jotain vaa’an lukemia tärkeämpää. Istumatyön aiheuttamat selkäkivut olivat hävinneet ja flunssat iskivät entistä harvemmin.

"Olen tajunnut, ettei kaikkien tarvitse näyttää fitnesstytöiltä."

– Nyt hyvinvointi on minulle ulkonäköä tärkeämpää. Olen tajunnut, ettei kaikkien tarvitse näyttää fitnesstytöiltä. Riittää, että minusta tuntuu hyvältä ja että tiedän tekeväni jotain kuntoni eteen.

Kaikkein tärkeintä Nooralle on se, miten liikunta vaikuttaa fiilikseen. Hän piristyy treenistä niin, että alkaa yhtäkkiä tiskata ja siivota, vaikka olisi vielä ennen salille lähtöä haaveillut päiväunista.

– Kun on niitä päiviä, joina kaikki ärsyttää, treenin jälkeen on kuin uusi ihminen. Lisäksi itsetunto nousee, kun ajaa itsensä piippuun ja huomaa, että pystyy nostamaan isompia painoja kuin edellisellä viikolla.

Noora suunnittelee viikon urheilut kalenterin kanssa. Jos treeniohjelmassa on raskas viikko, Noora käy salilla neljä kertaa ja juoksee lisäksi kaksi tai kolme lenkkiä. Silti hän ei ole mielestään joutunut luopumaan urheilun vuoksi juuri mistään, paitsi ehkä hieman siivoamisesta, jota hän muutenkin inhoaa. Jos salille menee suoraan töistä heti viiden kuuden maissa, ehtii nähdä vielä kavereitakin.

– Olen ihminen, jolla pitää olla koko ajan tekemistä. Jos vaihtoehto on, että katsoisin kotona telkkaria, menen salille.

Ja se näkyy. Noora kyykkää trikoissaan ylös alas kuin kone. Sormet ehtivät vain hipaista lattiaa, kun Noora jo singauttaa jalkansa suoriksi. Vierestä putkirullaa kurkotteleva kuntosaliasiakas luo Nooran tempoiluun hämmentyneitä vilkaisuja.

 


Reeta Nissinen testaa Annan ja Nooran reisilihasten kunnon.
Reeta Nissinen testaa Annan ja Nooran reisilihasten kunnon.

 

Kahdenkymmenen kyykyn jälkeen pikakiito hidastuu. Ollaan lähempänä normaalia pumppituntivauhtia.

– Hyvä Noora! Sä jaksat! Reeta kannustaa.

Noora jaksaa. Hän ehtii puolessa minuutissa kyykkyyn 29 kertaa.

Terve ja ylipainoinen

Kun Noora kävi taannoin verikokeissa, kävi ilmi, että hänen kolesteroliarvonsa olivat huippukunnossa. Silti ylipainoa pidetään lähes automaattisena terveysriskinä.

Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, kertoo Mikael Fogelholm. Pelkkä paino ei vielä kerro sitä, mistä kilot koostuvat ja millaisilla elämäntavoilla ne on hankittu.

Ihminen määritellään ylipainoiseksi, kun hänen painoindeksinsä oli yli 25. Ihmisellä, jonka painoindeksi on 26, voi kuitenkin olla terveempi kehonkoostumus kuin normaalipainoisella ihmisellä. Painoa olennaisempaa on nimittäin lihasten ja rasvan suhde.

Kun liikkuu, lihakset kasvavat ja osallistuvat aktiivisesti energiankulutukseen. Silloin aineenvaihdunta toimii niin kuin luonto on suunnitellut.

– Liikkuvilla on parempi hyvän ja huonon kolesterolin suhde kuin liikkumattomilla, eikä verensokeri jää heillä samalla tavalla koholle syömisen jälkeen, Fogelholm kertoo.

Lihaskuntoharjoittelu on paras tapa kasvattaa lihasmassaa, mutta pitkälle pääsee myös kestävyysliikunnalla.

Lihaskuntoharjoittelu on paras tapa kasvattaa lihasmassaa, mutta pitkälle pääsee myös kestävyysliikunnalla. Kaikki liikunta aktivoi lihasten aineenvaihduntaa, ja monet aerobisetkin lajit kehittävät voimaa. Fogelholmin mukaan hyviä koko kehoa kuormittavia lajeja ovat esimerkiksi uinti ja hiihto. Myös maastopyöräily ja juoksu rasittavat lihaksia melko monipuolisesti.

Olennaista on myös se, mihin rasva kertyy. Normaalipainoisella liikkumattomalla saattaa olla enemmän haitallista vatsarasvaa kuin urheilullisella ylipainoisella. Syynä on se, että liikunta saa kehon erittämään hormoneita, jotka vapauttavat vatsarasvaa lihasten energianlähteeksi. Passiivisen ihmisen rasva kertyy sisäelinten ympärille, jossa se häiritsee muun muassa maksan toimintaa.

Siksi Fogelholmin mielestä lievästi ylipainoisen kannattaa panna energia painon kyttäämisen sijaan siihen, että harrastaa liikuntaa ja syö suhteellisen terveellisesti.

Kun liikkuu, painonhallintakin helpottuu. Liikunta on yksistään huono laihdutuskeino, mutta se ehkäisee lisäkilojen kertymistä. Sen lisäksi, että rehkiminen polttaa kaloreita, kasvanut lihasmassa saa kropan kuluttamaan toimistotuolissakin enemmän energiaa.

Kohti kunnon elämää

– Te jaksatte! Enää muutama minuutti!

Personal trainer Reeta Nissinen seisoo kahden juoksumaton välissä ja hihkuu kannustuksia. Kasvoilta paistaa aito kisajännitys. Annan ja Nooran tossut kumahtelevat juoksumattojen pintaan.

Reeta tökkii vuoroin Annan, vuoroin Nooran juoksumaton nappuloita, ja vauhti kiihtyy. Naisten kasvot punehtuvat, ja laitteiden hurinaan sekoittuu tervehenkinen puuskutus.

Ja stop! Cooperin testin kaksitoista pitkää minuuttia ovat täyttyneet. Noora ja Anna huohottavat, mutta kasvoille on levinnyt helpottuneen onnellinen hymy. Hyvinhän se meni.

 


Nooran ja Annan kuntotestin loppuhuipennus. Cooperin testi on klassikko.

 

On aika julistaa tulokset.

Himokuntoilija Nooran käsilihakset ovat niin timmissä kunnossa, että tulos ylittää kirkkaasti erinomaisen rajan. Reisien ja vatsalihasten kunto osoittautuu hyväksi.

Annan käsipainotestin tulos on heikko, ja vatsalihaksetkin ovat vain välttävässä kunnossa. Kyykkytesti yllättää iloisesti: Annan reisien kunto on hyvä.

Mutta suurin yllätys on Cooperin testi. Käy ilmi, että naiset ovat juosseet lähes saman matkan: Noora 1 970 metriä, Anna 1 910. Testin mukaan naisten aerobinen kunto on keskitasoa. Anna ei olekaan niin huonossa kunnossa kuin on väittänyt.

Mutta miten se on mahdollista?

Anna alkaa pohdiskella arkeaan. Toisinaan hän joutuu kyllä juoksemaan bussipysäkille, mutta matkaa on vain muutama sata metriä. Se ei vielä selitä kaikkea.

– Joudun minä tietysti töissä kävelemään, Anna pohdiskelee.

Käy ilmi, että oikeastaan hän kävelee joka päivä, vähän väliä. Lähihoitajan töissä Anna ravaa palveluasunnosta toiseen.

Sairausriskin pienentämiseksi ei tarvitse pystyä alexanderstubbmaisiin suorituksiin.

Ja se on ihan oikeaa liikuntaa. Sairausriskin pienentämiseksi ei tarvitse pystyä alexanderstubbmaisiin suorituksiin. Liikuntasuosituksissa puhutaan nimittäin reippaasta liikunnasta, siis esimerkiksi reippaasta kävelystä. Sitä pitäisi harrastaa vähintään puolisen tuntia joka päivä, mutta aineenvaihdunta ei kysele, onko suoritus hoidettu työpaikalla vai tekninen urheilupaita päällä pururadalla.

Annalla menee muutenkin paremmin kuin testeistä voisi päätellä. Hän saa osan salilintsaamisestaan anteeksi myös siksi, että hän syö terveellisesti. Hän on niitä terveysruokaintoilijoita, jotka syövät raakaa valkosipulia antioksidantit mielessään.

– Jos ei pidä liikunnasta, kannattaa satsata ruokavalioon. Silloin tosin saa tiukasti kompensoida muita elämäntapojaan, Mikael Fogelholm sanoo.

Koska harvan itsekuri riittää tiukkuuteen, Fogelholm kehottaa mieluummin elämään tasaisen terveellisesti: nukkumaan riittävästi, välttämään tuntikausien istumista, kävelemään portaat, syömään suunnilleen ravitsemussuositusten mukaan ja välttämään alkoholia ja tupakkaa – sekä harrastamaan monipuolisesti ja säännöllisesti liikuntaa.

Anna täyttäisi vaatimukset, jos hän harrastaisi vielä jotakin lihaksia rasittavaa. Ja pian hän harrastaakin: joululahjapaketista paljastui kahvakuula. Lisäksi Anna on juuri muuttanut miehensä kanssa asuntoon, joka on kävelyetäisyydellä kuntokeskuksesta.

Anna täyttää tänä vuonna 30, eikä hän aio ryhtyä tyypiksi, jonka lihakset ja voimat vain hupenevat. Ehkä hänkin pääsee pian sanomaan samat sanat kuin Noora:

– En usko, että lopetan ikinä liikkumista.

 

Saatat olla laiha lihava, jos...

...laistat liikuntasuosituksista. Niiden mukaan ihmisen pitäisi harrastaa joka viikko vähintään 2,5 tuntia reippaaseen kävelyyn verrattavaa liikuntaa tai tunti ja vartti hengästyttävää liikuntaa. Lisäksi viikkoon pitäisi mahtua kaksi lihaksia tai liikehallintaa kehittävää harjoitusta.

...istut suurimman osan päivästä.

...syöt paljon huonoja hiilihydraatteja, kuten sokeria ja valkoisia jauhoja.

...peilistä näkee, ettei sinulla ole lihaksia.

...sinulla on rasvaa erityisesti vyötäröllä.

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen. 

Rintojen kivut ovat naisille yleinen vaiva. Useimmiten turvotuksesta ja aristuksesta ei tarvitse olla huolissaan.

Kipu rinnoissa tai toisessa rinnassa on yleinen vaiva kaikenikäisillä naisilla, ja se liittyy useimmiten ihan normaaliin rintarauhasen toimintaan. Yleisyydestään huolimatta turvotus, kosketusarkuus ja kipu herättävät monissa huolta. Ensimmäinen ajatus kivun iskiessä on helposti rintasyöpä.

Jos syöpäpaniikki on iskenyt sinuunkin, muista, että rinnassa tuntuvan kivun syy on harvoin pahanlaatuinen. Rintojen kivuista kärsivän naisen mammografialöydös on useimmiten normaali, eli syöpää ei löydy.

Listasimme yleisimmät syyt, joista rintojen tai rinnan kiputilat voivat johtua:

1. Kuukautiset

70–80 prosenttia rintojen kivusta on syklistä, eli se liittyy kuukautiskiertoon ja toistuu yleensä noin viikkoa ennen kuukautisia. Syypää on kehon estrogeeni- ja progesteronitasoissa, jotka heittelehtivät kierron mukaan.

70–80 prosenttia rintojen kivusta on syklistä, eli se liittyy kuukautiskiertoon ja toistuu yleensä noin viikkoa ennen kuukausia.

Syklinen kipu tuntuu useimmiten kummassakin rinnassa turvotteluna ja arkuutena. Se voi säteillä rinnoista myös kainaloihin ja olkavarsiin.

2. Raskaus tai imettäminen

Raskauden aikana rintakudos kasvaa, maitorauhaset kehittyvät ja nännit muuttuvat herkemmiksi. Samalla rinnat voivat kipeytyä. Raskauden aiheuttama rintojen kipu hellittää usein raskauden toisella kolmanneksella.

Lapsen syntymän jälkeen imettäminen voi aiheuttaa rintojen arkuutta ja kipuja. Nännit ovat imetyksen aikana kovilla, ja rinnat voivat olla turvoksissa.

3. Lääkitys

Hormonaalinen ehkäisy ja jotkut lapsettomuushoidoissa käytettävät hormonihoidot voivat aiheuttaa rintojen kipuja. Myös vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoitojen on huomattu aiheuttavan yleisenä sivuvaikutuksena rintojen arkuutta ja turvotusta. Oire menee yleensä melko nopeasti ohi, mutta se saattaa olla myös merkki vääränlaisesta annostuksesta.

Hormonaalinen ehkäisy ja jotkut lapsettomuushoidoissa käytettävät hormonihoidot voivat aiheuttaa rintojen kipuja.

Yleensä lääkkeiden sivuvaikutus johtuu siitä, että ne sisältävät runsaasti estrogeenia. Rintojen kivuista voi mahdollisesti päästä eroon, jos lääkitys vaihdetaan vähemmän estrogeenia sisältävään vaihtoehtoon.

Myös jotkut masennuslääkkeet ja sydänlääkkeet voivat aiheuttaa rintojen kipuja.

4. Vyöruusu

Vesirokkoviruksen aiheuttama vyöruusu voi aiheuttaa rinnoissa voimakkaan toispuoleisen kiputilan. Se voi säikäyttää pahastikin, koska oireet ovat usein kovia ja vyöruusulle tyypillinen rakkulainen ihottuma ilmestyy vasta pari päivää kivun jälkeen.

5. Jumiutuneet lihakset

Kipu rintojen alueelle voi säteillä monesta paikasta vartaloa, kuten kipeästä selästä tai jopa jaloista. Lihaskipuun tehoaa parhaiten venyttely ja lepo.

Jos kipu lähtee säteilemään vasempaan käteen tai hengittäminen on vaikeaa, ota heti yhteyttä lääkäriin. Kyseessä voi olla sydänkohtaus.

Liian isot tai liian pienet rintaliivit voivat aiheuttaa kipuja missä tahansa rintojen alueella.

6. Suuret rinnat

Kookkaat rinnat voivat aiheuttaa monenlaisia vaivoja kovista selkäkivuista aina rintojen venymiseen, joka sekin aiheuttaa kipuja. Isorintaisen kannattaa hankkia tarpeeksi tukevat liivit. Myös rintojenpienennysleikkaus voi olla vaihtoehto.

7. Vääränlaiset liivit

Liian isot tai liian pienet rintaliivit voivat aiheuttaa kipuja missä tahansa rintojen alueella. Jos kaipaat vinkkejä sopivien liivien ostamiseen, lue tämä juttu:


8. Rintatulehdus

Rintatulehdusta esiintyy kaikenikäisillä naisilla. Erityisen yleinen se on imettävillä naisilla, mutta sitä esiintyy myös naisilla, jotka eivät imetä. Tulehdus voi olla bakteerin aiheuttama, mutta aina ulkoista syytä ei löydy. Nykytiedon mukaan kylmä ei aiheuta tulehdusta, vaikka monet imettävät äidit kokevatkin kylmän herkistävän tulehduksille.

9. Rinnan kysta

Rintoihin voi myös muodostua hyvänlaatuisia kystia, jotka voivat aiheuttaa arkuutta ja kipuja. Kystat voivat kasvaa jopa parin senttimetrin kokoisiksi. Kystat näkyvät selvästi ultraäänitutkimuksessa ja ne voidaan tyhjentää lääkärin vastaanotolla.

Mitä jos kipu on sittenkin rintasyöpä?

Kipu rinnassa saattaa toki olla merkki rintasyövästä. Kipu rinnassa on kuitenkin hyvin harvoin ainoa tai ensimmäinen syövän merkki. Ensimmäinen oire on yleensä kivuton kyhmy, joka aristaa. Tästä syystä omat rinnat kannattaa tarkistaa tasaisin väliajoin.

Jos rintojen tai rinnan kipu on epätavallista, selvästi tiettyyn kohtaan paikantuvaa ja jatkuvaa, tilanne kannattaa käydä selvittämässä lääkärin pakeilla. 

Lähteet: Mehiläinen, Terveyskirjasto, Terveyskirjasto, Duodecim, Health