Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Toinen kaipaa treenisalilla hellää ohjausta. Hänelle kehut ovat parasta polttoainetta. Toisen mielestä vain kipurajalla voi kehittyä, joten piiskuriohjaaja vie parempiin tuloksiin!

 Kehut ovat parasta polttoainetta

Toimittaja Kirsi-Marja Kauppala käy parhaiten kehuilla.

"Jos ohjaaja karjuu vieressä ”jaksat vielä”, mutta kehoni huutaa lepoa, kuuntelen aina jälkimmäistä. Ihan sama, vaikka salissa kaikki muut punnertaisivat viimeisillä voimillaan. Pidän hyvillä mielin omia taukoja, kun siltä tuntuu.

Ankarien piiskuriohjaajien tunnilta saa vain pahan mielen ja riittämättömyyden tunteen. Itse toimin paremmin kehuilla kuin käskyillä. Mikä tappaisi motivaation tehokkaammin kuin komentosarjan tykitys? Ja miksi ihmeessä kuuntelisin ennemmin ohjaajaa kuin omaa kroppaani?

Kovista käskijäohjaajista tunnetun bodycombatin sijaan viihdyn joogassa, jossa kannustetaan kunnioittamaan omaa sisäistä ohjaajaa. Joogaopettaja on yhteistyökumppani, joka antaa ehdotuksia, joista voi valita sopivimmat.

En voisi kuvitella palkkaavani personal traineria, jonka tehtävänä olisi piiskata minut sietokykyni rajamaille. Karvani nousevat pystyyn ajatuksesta, että joku kuvittelee tietävänsä voimavarani paremmin kuin minä. Vaadin itseltäni paljon muutenkin, joten en tarvitse enää toista käskyttäjää.

Sen sijaan lempeä kannustaja saa minut yrittämään parhaani. Olen aika sokea vahvuuksilleni enkä useinkaan muista taputtaa itseäni olalle hyvän treenin jälkeen. Onneksi ohjaajani muistavat. Monesti oivallan potentiaalini vasta silloin, kun joku toinen siitä muistuttaa."

 Kipurajalla kehittyy – ja se on tärkeintä

Toimitussihteeri Tiina Leinonen vaatii kipurajalle vievää tsemppausta.

"Jos ohjaaja ei purista minusta kaikkea ulos, mihin häntä tarvitsen? Miksi käyttäisin rahani ja aikani päänsilittelijään, kun ihmeet tapahtuvat lähellä kipurajaa? Haluan tuloksia ja vaadin treenariltakin asennetta. Tanssi, juoksu tai punttisali – pieni riittämättömyyden tunne on vain kehityksen moottori.

On tylsää kuulla vain olevansa hyvä – eihän siten edisty!

Olen tarmokas järkeilemään itsekseni, miksi tänään ei tarvitse tehdä ollenkaan niin täysillä kuin voisi. Pieni sivallus on muistutus siitä, ettei muskeli kasva samaa sarjaa hinkaten.

Toki treenarin pitää ensin vakuuttaa taidoillaan. Koska kyse on omasta terveydestäni, voin luottaa vain parhaaseen. Ohjaajan ammattitaidon puutteen kyllä vainuaa, eikä sitä pysty räyhäämisellä peittämään.

Nautin rennosta treeniseurasta, mutta oikeasti hauskuus alkaa, kun mennään hieman turhan lujaa. Haluan, että treenatessa suupielet kääntyvät hymyyn. Niin käy, jos pt määrää kovemman tahdin tai tanssiopettaja vaatii sata toistoa. Silloin tiedän, että aikani ei valu hukkaan. Kroppa ei tosiaankaan sano auts (kokeile vaikka!), vaan hyrisee kiitollisena siitä, että on ylittänyt itsensä. Ja se on ihanaa."

Lue lisää: 4 yleisintä kysymystä personal trainerista

Sporttiklinikka: Apua miesohjaaja!

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto