Hennavärit eivät välttämättä ole tavallisia hiusvärejä turvallisempia, sanoo tutkija.

Tiedemaailmasta on saatu huolestuttavia uutisia hiusten värjääjille: Plos One -tiedejulkaisussa julkaistun tutkimusten mukaan rintasyöpäriskin ja hiusten värjäämisen välillä on selvä yhteys. Hiuksiaan värjänneillä naisilla havaittiin 23 prosenttia suurempi riski sairastua rintasyöpään kuin naisilla, jotka ilmoittivat, etteivät he värjänneet hiuksiaan. Kyselytutkimukseen osallistuneet naiset olivat suomalaisia.

Tutkija Sanna Heikkinen Suomen Syöpärekisteristä kertoo, että rintasyövän ja hiusten värjäämisen yhteyttä on tutkittu ennenkin, mutta vaihtelevin tuloksin.

– Joissain aiemmissa tutkimuksissa on havaittu yhteys, toisissa ei. Meidän tutkimuksemme on siinä mielessä merkittävä, että siinä oli huomattavan suuri otos aiempiin tutkimuksiin verrattuna, Heikkinen sanoo.

Tutkimus pohjautui kyselyyn vuodelta 2009, ja sen otos oli laaja. Kyselyyn osallistui 6 500 rintasyövän sairastanutta naista ja 21 600 tervettä verrokkia.

Riski kasvaa värjäyskertojen myötä

Tutkimuksessa havaittiin, että rintasyöpäriski kohoaa värjäyskertojen myötä. Sanna Heikkinen kertoo, että riski kasvoi melko tasaisesti siihen asti, kun värjäyskertoja oli takana 35–89. Riski ei näyttänyt  kasvavan merkittävästi sen jälkeen, kun henkilö oli värjännyt hiuksensa yhteensä 90 kertaa tai enemmän.

Jos on koko ikänsä värjännyt hiuksiaan, kannattaako se nyt lopettaa? Heikkinen ei osaa antaa yksiselitteistä vastausta.

– Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen pienentää aina syöpäriskiä. Sen sijaan ei voida sanoa, pieneneekö rintasyöpäriski, jos lopettaa hiusten värjäämisen 20 vuoden jälkeen.

Heikkisen mukaan värjääminen nostaa rintasyöpäriskiä yksittäisen ihmisen kohdalla vain vähän, mutta se on väestötasolla merkittävä. Jos siis hiusten värjääminen esimerkiki lakkautettaisiin koko maasta, muutos rintasyöpätilastoissa voisi olla huomattava.

"Kasvivärejäkään ei voi kutsua turvallisiksi"

Tutkimuksessa ei ole pystytty selvittämään, onko esimerkiksi eri tuotemerkkien hiusväreissä tai ammattilais- ja kotiväreissä erilaisia riskejä. Sitäkään ei ole toistaiseksi pystytty erottelemaan, mikä hiusväreissä nostaa rintasyöpäriskiä. Eräänä selityksenä voisivat olla epäpuhtaudet parafenyleenidiamiinissa eli PPD:ssä, joka on hiusväreissä yleisesti käytetty aine. Se on myös yleinen allergeeni, joka voi pahimmillaan saada värjääjän kasvot turpoamaan.

PPD ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen syyllinen. Aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa monista hiusväreistä on löydetty 4-aminobifenyyliä, joka on luokiteltu karsinogeeniseksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Löydökset ovat huolestuttavia, sillä 4-aminobifenyylin käyttö kosmeettisissa tuotteissa on kielletty EU:n alueella. Tutkijat ovat epäilleet, että aine joutuu tuotteisiin epäpuhtaan PPD:n mukana.

Moni kuluttaja pitää erilaisia kasvipohjaisia värejä, kuten hennavärejä, muita hiusvärejä turvallisempana vaihtoehtoina. Sanna Heikkinen ei ajatusta allekirjoita.

– Vaikka hennaväreissä käytetään kasvipohjaisia aineita, aiemmissa tutkimuksissa myös niistä on löydetty karsinogeenisiksi luokiteltuja yhdisteitä tukiaineina.

"Raidoittamisen pitäisi olla turvallisempaa"

Heikkinen kertoo, että kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:in mukaan hiusvärialtistus tapahtuu lähinnä päänahan kautta. Hiusväristä syntyvät höyryt tuntuvat myös hengitysteissä, mutta tämä altistus ei ole yhtä voimakasta.

Kyselyssä selvitettiin myös sitä, olivatko vastaajat värjänneet koko tukan vai esimerkiksi raidoittaneet, vaalentaneet tai värjänneet hiukset osittain. Menetelmien välillä ei huomattu tutkimuksessa eroja, mutta Heikkisen mukaan tämä ei tarkoita, ettei esimerkiksi raidoittaminen olisi tosiasiassa turvallisempaa kuin kokovärjäys.

– Maalaisjärjellä ajateltuna hiusten pituuksien raidoittamisen pitäisi olla turvallisempaa kuin koko pään värjäämisen, jos raidoitus ei altista värin ihokosketukselle päänahan kautta, Heikkinen sanoo.

Tästä voit lukea Suomen Syöpäyhdistys Ry:n tiedotteen tutkimuksesta.

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

Unohda superfoodit ja rääkkitreenit! Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan hyvät ihmissuhteet ovat todellinen terveyden ja onnellisuuden tae.

Erityisesti vuoden alussa moni miettii, miten omaa hyvinvointiaan voisi parhaiten edistää. Auttaisiko ruokavalion viilaaminen, kuntosalilla käyminen tai ehkä unta tarkkaileva aktiivisuusranneke? 

Järkevän ruokavalion noudattaminen, liikunnan harrastaminen ja riittävän unensaannin varmistaminen ovat kaikki fiksuja valintoja kokonaishyvinvoinnin kannalta. Terveen ja onnellisen elämän kannalta yksi valinta kuitenkin näyttäisi olevan ylitse muiden: sosiaalisten suhteiden vaaliminen. 

Itse asiassa liikunnan ja terveellisen ruuan hyödyt tuntuvat kietoutuvan yhteen sosiaalisuuden kanssa. Neurologi ja aivotutkija Markku T. Hyyppä kertoo Helsingin Sanomissa, että Välimeren ruokavalio, liikunta ja kulttuuriharrastukset edistävät tutkitusti muistin toimintaa, mutta kaikissa kolmessa hyödyt saattavat tulla paljolti sosiaalisuudesta.

Terveelliseksi ylistetyssä Välimeren ruokavaliossa ei välttämättä ole niinkään kyse oliiviöljystä kuin siitä, että Välimeren maissa on tapana aterioida pitkään ja hartaasti porukalla. Useissa liikuntaharrastuksissa taas hikoillaan yhdessä toisten kanssa, ja kulttuuririennoissakin moni käy jonkun kanssa. 

Joukkuelajeihin, kuoroon, yhdistystoimintaan tai muihin sosiaalisiin aktiviteetteihin aikaansa käyttäneille Hyypän ajatukset kuullostanevat tutuilta. Aika moni meistä mainitsee yhdeksi harrastuksensa parhaista puolista mahtavan harrastusporukan.

Ihmissuhteiden laatu merkitsee

Myös maineikkaan Harvardin yliopiston tekemän suuren seurantatutkimuksen mukaan hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän salaisuus. Jo 75 vuotta kestäneen tutkimuksen pyrkimys on selvittää, mikä saa ihmiset pysymään terveinä ja onnellisina, ja vuosikymmenten seurannan jälkeen vastaus alkaa olla selvillä. 

– Ihmiset, jotka olivat kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa 50-vuotiaina, olivat joukon terveimpiä 80-vuotiaina, tutkimuksen tämänhetkinen johtaja Robert Waldinger kertoo Ted Talk -puheessaan.

Harvardin jättitutkimuksen mukaan ihmissuhteissa kannattaa keskittyä laatuun. Sellaiset läheiset ihmissuhteet, joissa vallitsee vahva luottamus, ovat terveyden ja onnellisuuden kannalta valtavan arvokkaita. 

Yksinäisyys on valtava terveysriski

Ylipainoa on pitkään pidetty suurena länsimaisia yhteiskuntia uhkaavana terveysongelmana. Sosiaalisen elämän vastakohta, yksinäisyys, saattaa kuitenkin olla paljon suurempi uhka. Näin arvioi esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt amerikkalaistutkimus

Samaisessa tutkimuksessa myös väitetään, että yksinäisellä on sama riski ennenaikaiseen kuolemaan kuin tupakoitsijalla. Eliniän lyhentämisen lisäksi yksinäisyyden on todettu lisäävän sydänsairauden riskiä merkittävästi, nostavan verenpainetta ja altistavan muistisairaudelle. 

Yksinäisyys on hyvä erottaa yksinolosta, jolla on paljon tutkittuja hyviä vaikutuksia. Seurassa vietettyjä minuutteja olennaisempaa on kokemus siitä, että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa voi nauraa ja joilta saa tukea tiukan paikan tullen.

Parisuhteen ja -suhteettomuuden vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu ahkerasti vuosien mittaan. Yhdessä tutkimuksessa todettiin avioliiton olevan terveyden kannalta paras ihmissuhde, ja toisessa taas huomattiin, että yksinelävillä on parisuhteessa olevia enemmän kestäviä ihmissuhteita ja paremmat välit perheenjäseniin. 

Yhteistä tutkimustuloksille näyttää olevan se, että yhteydenpito läheisiin ja ajan viettäminen heidän kanssaan kannattaa aina, oli läheinen sitten ystävä, puoliso tai vaikka sukulainen. 

Trendejä isompi juttu

Jos tutkimuksia on uskominen, sosiaalisuuden täytyy olla seuraava hyvinvoinnin megatrendi. 

Todellisuudessa sillä on kuitenkin vielä matkaa johtavaksi terveystrendiksi. Aikamme korostaa yksilöllisyyttä, ja esimerkiksi Instagramin loputon fitnesskuvien virta on normalisoinut kropan pikkutarkkaa viilaamista muun hyvinvoinnin kustannuksella.

Grammantarkan ruokavalion ja tiukan treeniohjelman noudattaminen voi lähtökohdista riippuen olla fyysisen terveyden kannalta hyvä veto, mutta sosiaalisen elämän näkökulmasta äärimmilleen viety fitnessmeno on enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Toisaalta seuran ja oman porukan kaipuu on perustavanlaatuinen ja yksittäisiä trendejä isompi asia: haluamme kaikki tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi, mutta sen myöntäminen on intiimimpää kuin treenitavoitteen kirjaaminen tai terveysruokakuvien postaaminen someen.