Reikäkammoinen pelkää usein muutakin kuin reikiä, esimerkiksi rykelmässä olevia näppylöitä. Kuva: Colourbox
Reikäkammoinen pelkää usein muutakin kuin reikiä, esimerkiksi rykelmässä olevia näppylöitä. Kuva: Colourbox

Reikäiset juustot, lavuaarit ja jopa pitsiliinat voivat tuottaa joillekin ihmisille tuskaa.

Psykoterapeutti Tanja Hyttinen pohtii paljon pelkoja työssään, mutta reikäkammoon eli trypofobiaan hän joutui tutustumaan oman itsensä kautta.

– Törmäsin Facebookissa kiertävään haittatiedostoon. Kuvassa olevan naisen kasvot, joissa oli reikäinen rakenne, nostattivat vahvan tunnereaktion ja kuva jäi pyörimään pikkutarkkana mielessäni.

Reikäkammosta kärsivä Hyttinen sanoo, että hän koki lähes pakottavaa tunnetta palata tähän kuvaan, mikä oli hänestä täysin loogisen järjen vastaista. Hyttinen ei käsittänyt, mistä oli kyse, joten hän alkoi tutustua aiheeseen.

”Naisen kasvot nostattivat vahvan tunnereaktion, ja kuva jäi pyörimään pikkutarkkana mielessäni.”

Ensimmäisen kerran internetissä on kirjoitettu reikäkammosta vasta vuonna 2005, Hyttinen sanoo. Fobia on noussut viime aikoina esille erityisesti netissä leviävien, kuvankäsittelyohjelmalla muokattujen kuvien myötä. Näissä kuvissa muun muassa ihmisen eri ruumiinosiin on käsitelty reikiä, ja tämä ilmestys kuvottaa monia.  

– Tästä tunnekokemuksesta ei välttämättä pääse koskaan eroon kokonaan, mutta oireita voi onneksi lievittää. Esimerkiksi huumori ja toisten kanssa reaktioiden jakaminen toimii mainiosti – varsinkin lievissä tapauksissa. Itse olen tietoisesti nauranut siskoni kanssa samanlaisille tunnekokemuksillemme katsoessamme kuvia.

Kysyimme Psykoterapiakeskus Vastaamossa työskentelevältä Tanja Hyttiseltä viisi kysymystä tästä harvinaisesta pelosta.

Reikäinen juusto voi olla kova pala. Kuva: Colourbox
Reikäinen juusto voi olla kova pala. Kuva: Colourbox

 

1. Mistä reikäkammo johtuu?

Reikäkammoa ei ole vielä ehditty tutkia paljon, sillä ongelma on vasta tiedostettu. Eräässä brittitutkimuksessa on ollut näyttöä siitä, että tietyt kuviot, kuten reikämuodostelmat, saattavat muistuttaa ihmisiä vaarallisista eläimistä, kasveista tai tartuntataudeista. Näin ne aktivoivat meissä iänaikaisen mekanismin, mikä varoittaa vaarasta. Takana on siis selviytymisvaisto.

Lue myös: Tämä yksi pelko voi tuhota parisuhteesi

Toinen selitys saattaa löytyä matematiikan puolelta: kuvotusta aiheuttavissa kuvioissa reiät ovat rykelmissä, jotka aiheuttavat ihmisille epämiellyttävän visuaalisen tunteen. Ne voivat muun muassa väsyttää silmiä ja aiheuttaa päänsäryn. Kuviot aiheuttavat aivoille vaikeuksia prosessoida, mitä ne havaitsevat. Silloin aivot tarvitsevat enemmän hapetusta kuin tavallisten kuvioiden prosessointiin. Tätä teoriaa kuitenkin vielä tutkitaan.

Reikäkammo voi olla myös opittua kuten muutkin kammot ja fobiat. Lisäksi joillakin saattaa olla taustalla esimerkiksi traumakokemus, johon yhdistyy esimerkiksi reikä-, onkalo- tai näppylärykelmiä.

Huimaako hunajakennon katsominen? Kuva: Colourbox
Huimaako hunajakennon katsominen? Kuva: Colourbox

 

2. Mitä oireita reikäkammo aiheuttaa?

Erityisesti määrätynlaisissa rykelmissä olevat muodostelmat aiheuttavat kuvotusta reikäkammoisessa. Se ilmenee usein pahoinvointina, hengityksen salpaantumisena, sydämen sykkeen nousuna ja heikotuksen tunteena. Kuva voi pyöriä useita tunteja, joskus jopa päiviä tai viikkoja mielessä.

”Erityisesti ihossa nähdyt reiät aiheuttavat ihmisissä kuvotusta.”

Osa kokee pakonomaista tarvetta palata katsomaan kuvaa. Tai katsoessaan kuvaa he kokevat, että he jotenkin hukkuvat tai putoavat reikään. Osa taas kokee kutinaa, ja iho saattaa mennä kananlihalle. Jotkut saavat jopa paniikkikohtauksen tai migreenin. Selviytymiskeinona ihminen alkaa välttää oireita aiheuttavia kuvia, jos vain mahdollista.

Mielenkiintoiseksi ilmiön tekee myös se, että erityisesti ihossa nähdyt reiät aiheuttavat ihmisissä kuvotusta. Irrallisena ajatuksena sekä iho että reiät eivät ole kuvottavia, mutta kun nämä kaksi neutraalia ärsykettä yhdistetään, muodostuu kuvotusta aiheuttava visuaalinen kuva.

Reikäkammoinen kohtaa pelkonsa yllättävissä paikoissa. Kuva: Colourbox
Reikäkammoinen kohtaa pelkonsa yllättävissä paikoissa. Kuva: Colourbox

 

3. Miten yleistä reikäkammo on?

Brittitutkimuksen mukaan jopa 16 prosenttia ihmisistä kärsii reikäkammosta, mutta se saattaa olla yleisempääkin.

Joku on joskus sanonut että reikäkammo on yleinen fobia, joka on useilla ihmisillä – ilman, että he tiedostavat tätä.

Pitsiliina saattaa olla pelottava. Kuva: Colourbox
Pitsiliina saattaa olla pelottava. Kuva: Colourbox

 

4. Mitkä kaikki asiat voivat pelottaa reikäkammoista?

Reikäkammo on hieman harhaanjohtava nimi, koska reikäkammoinen pelkää muutakin kuin reikiä. Rykelmässä olevat muodostelmat saavat ihmisessä aikaan ällöttävyyden tunteen, eivät itse reiät. Reikien lisäksi muun muassa näppylät ja onkalot saattavat aiheuttaa oireita.

Reikäkammoinen voi saada oireita myös katsoessaan hunajakennoja, pitsiliinoja tai lavuaarinreikää. Samoin korujen koristepinnat, reikäiset juustot, sammakonkutu, mustekalan lonkerot ja eläimien tietynlaiset kuviot nahassa saattavat aiheuttaa ongelmia.

Pelkäätkö metsässä? Näin opit eroon turhasta kammosta

Kuvottaako tämä otus? Kuva: Colourbox
Kuvottaako tämä otus? Kuva: Colourbox

 

5. Miten reikäkammoa pystyy lievittämään?

Reikäkammoinen voi saada tukea muun muassa kognitiivisen, käyttäytymisterapian ja nlp-menetelmien kautta.

Kognitiivisessa terapiassa pyritään vaikuttamaan ajatuksiin, jotka ovat tunnereaktion takana. Tunteet ovat aina loogisesti sidoksissa ajatuksiimme.  

Käyttäytymisterapian keinoilla voi altistaa itseään kuville. Erityisen tärkeää on, että altistaminen tehdään pienin askelin ja siihen yhdistetään hengittämisharjoituksia autonomisen hermoston rauhoittamiseksi.

Hengittämisen lisäksi olen itse kosketellut kuvia antaen näin kokemuksen itselleni siitä, että kuvat eivät ole vaarallisia. Osalle toimii se, että iljettävän kuvan jälkeen katsoo mielihyvää tai hellyttäviä tunteita aiheuttavia kuvia, jotta tunnereaktio muuttuu.

Helpottavana tekijänä joillekin toimii myös psykoedukaatio, eli silloin he tutustuvat siihen, mistä reikäkammossa on kyse, sekä selvittävät, mitä kuvotusta aiheuttavat kuvat oikeasti ovat.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti