Kun vartalossa on hieman rasvaa, vedessä ei palele niin kovasti. Kuva: Shutterstock
Kun vartalossa on hieman rasvaa, vedessä ei palele niin kovasti. Kuva: Shutterstock

Kylmässä vedessä tärkeintä on kuunnella kehoaan.

Avantouimarit hehkuttavat hyytävän kylmässä vedessä piipahtamisen hyötyjä. Olosta tulee elinvoimainen ja aivan varmasti siinä sivussa ansaitsee pari lisävuotta elämään.

Kiinalaistutkimuksessa verrattiin 900 talviuintia harrastavan kuolleisuutta tilastolliseen keskiarvoon. Kolmenkymmenen vuoden aikana talviuimareita kuoli kymmenen prosenttia enemmän sydän- ja aivoinfarkteihin kuin tilastojen perusteella olisi voinut odottaa. Tutkimuksesta julkaistiin artikkeli arvostetussa International Journal of Cardiology -lääketiedelehdessä reilu vuosi sitten.

Avantouinnin terveysvaikutuksia tutkinut termobiologian dosentti Pirkko Huttunen ei ole perehtynyt kyseiseen tutkimukseen tarkemmin. Voisi olettaa, että tutkittavat ovat olleet terveitä, mutta asiantuntija muistuttaa, että lajia ei suositella sydän- ja verisuonisairauksista kärsiville. Terveelle ihmiselle verenpaineen vaihtelusta ei ole nykytiedon valossa haittaa.

– Avantouinnin aiheuttama stressi elimistölle on hyvin lyhytaikainen. Stressihormonien vapautuminen myös heikkenee, kun käy uimassa toistuvasti, Pirkko Huttunen sanoo.

Kylmäaltistuksen fysiologisia vaikutuksia tutkiva Työterveyslaitoksen professori Hannu Rintamäki sanoi Ylen haastattelussa, että kiinalaistutkimus korostaa niitä haittavaikutuksia, joita pitkä kylmälle altistuminen aiheuttaa. Yleensä avantouimarit ovat kuitenkin vedessä vain vähän aikaa. Rintamäen mielestä tutkimus ei sellaisenaan vaikuta suomalaiseen avantouintikäytäntöön. Suomalaista avantouintitutkimusta pitäisi kuitenkin kehittää.

Säännöllisyys kannattaa

Työuransa aikana nyt jo eläkkeellä oleva Pirkko Huttunen tuli siihen tulokseen, että säännöllisen avantouinnin hyödyt ovat suuremmat kuin haitat.

– Kukin harrastaa sitä vapaaehtoisesti ja ne, jotka kokevat harrastuksen positiivisena, jatkavat sitä.

Hyödyistä pääsee nauttimaan nimenomaan silloin, kun avannossa käy säännöllisesti.

– Se virkistää ja vaikuttaa mielialaan kohentavasti. Kylmä aiheuttaa voimakasta stressiä, ja kun elimistö sopeutuu siihen, tapahtuu tiettyjä fysiologisia muutoksia. Kylmänsietokyky paranee ja kipukynnys nousee. Myös stressinsietokyky paranee muutenkin.

Avantouinti parantaa stressinsietokykyä.

Pirkko Huttusen mukaan hyödyt alkavat näkyä, kun harrastus on jatkunut lähes päivittäisenä kahdesta neljään viikkoa.

– Kerran viikossa käyminen virkistää, muttei se niin hirvittävästi vaikuta kylmään sopeutumiseen.

Viime vuosina on tutkittu paljon ruskean rasvan vaikutuksia terveyteen. Kylmälle altistuminen lisää ruskean rasvan määrää elimistössä, mistä on hyötyä aineenvaihdunnalle. Siinä missä valkoinen rasva varastoi energiaa, ruskea polttaa sitä ja auttaa siten esimerkiksi sokeriaineenvaihdunnassa ja painonhallinnassa.

Kuuntele kehoa

Kylmää käytetään myös esimerkiksi reumapotilaiden hoidossa, urheilusuorituksista palautumisessa ja urheiluvammoista toipumisen apuna.

Jotkut sietävät kylmää paremmin kuin toiset. Moni kauhistui, kun talven kovien pakkasten aikaan Ilta-Sanomat julkaisi videon, jossa avantouimari Jarmo Valtari toteaa "kylmän olevan vain mielentila", hyppää pää edellä avantoon ja viettää vedessä pitkältä tuntuvan ajan. Kauhua ovat herättäneet myös norjalaisen Tor Eckhoffin videot, joissa hän pöljäilee jääkylmissä olosuhteissa uimahousuissa, luistimet jaloissaan ja vodkapullo kädessään.

Perinteisesti talviuimareita kehotetaan välttämään pään kastelua. Pirkko Huttunenkaan ei sitä suosittele, koska äkillinen kylmyys voi joissakin tapauksissa aiheuttaa rytmihäiriön tai jopa kuoleman.

Vaikkei sukeltelisikaan, moni uimari suojaa päänsä pipolla. Sen unohtaminen tuskin on pikaisella pulahduksella kohtalokasta.

"Avantouinti ei ole mikään kilpalaji, jossa täytyy ylittää itsensä."

– Pään kautta menetetään lämpöä, koska pään verisuonet eivät supistu kylmässä. Pipo estää lämmönhukkaa, joten jos ui pidempiä matkoja, ei siitä haittaakaan ole.

Aloittelijan kannattaa aloittaa vain nopealla kastautumisella. Myöhemmin avannossa vietettyä aikaa voi pidentää kehoaan kuunnellen.

– Avantouinti ei ole mikään kilpalaji, jossa täytyy ylittää itsensä. Jos sitä harrastaa terveyssyistä, sen pitäisi olla miellyttävää ja kehoa kannattaa kuunnella. Siinä, miten kukin sopeutuu kylmään, on hyvin paljon eroja.

Nopea harrastus

Avantouintiko vaarallista? Asiantuntija: hyödyt voittavat haitat

Kolme talvea avantouineena voin suositella! Ennen aloitusta kärsin muutaman kuukauden menopaussioireista (yhtäkkistä hikoilua) mutta ne jäivät kokonaan muutamassa viikossa. Samoin uniongelmat lieventyivät. Vastustuskykyni on parantunut, koska en enää sairasta niin monia flunssia kuin ennen. Aloitin kastautumalla ja pidensin avannossa oloa joka päivä. Luulen, että tuo ohje säännöllisestä ja usein toistuvasta uinnista on oikein relevantti. Tämä on ehkä sellainen on/off -laji!
Lue kommentti

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti