Onko kilojen takana estrogeeni? Lihansyönnin lopettaminen voi tarjota avun. Kuva: Shutterstock
Onko kilojen takana estrogeeni? Lihansyönnin lopettaminen voi tarjota avun. Kuva: Shutterstock

Painonhallinnassa ei ole kyse pelkästä terveellisestä ruoasta ja riittävästä liikunnasta. Myös hormoneilla on merkitystä.

Syöt terveellisesti ja liikut tarpeeksi. Siitä huolimatta muutama ylimääräinen kilo tuntuu jämähtäneen kroppaasi pysyvästi.

Mistä kiikastaa?

Saatat kärsiä ravitsemusterapeutti ja personal trainer Petteri Lindbladin listaamista painonhallinnan möröistä. Tai sitten syynä saattavat olla hormonit.

Amerikkalaislääkäri Sara Gottfried valottaa Women’s Health -lehdessä, miten erilaiset hormonit vaikuttavat painoon. Hänen mukaansa hormonitasapainon korjaaminen on onnistuneen painonpudotuksen ensimmäinen askel.

Leptiini = ruokahalun kasvattaja

Kylläisyyshormoni leptiini säätelee ihmisen ruokahalua. Kun ihminen syö, rasvasolujen tuottama kylläisyyshormoni kulkeutuu keskushermostoon. Aivoissa hormoni ilmoittaa, milloin maha on täynnä.

Toimiessaan tämä hormoni on mahtava juttu. Harmi vain, että liika fruktoosi elimistössä saa sen toiminnan helposti sekaisin.

Fruktoosi on sokeri, jota on sekä luonnostaan hedelmissä että lisättynä prosessoiduissa ruuissa. Pieninä määrinä fruktoosi on kropalle siedettävä pala purtavaksi. Enemmän kuin viiden hedelmäannoksen fruktoosimäärä päivittäin on kuitenkin jo liikaa.

Kun elimistössä on liikaa fruktoosia, maksa ei enää pysty käyttämään sitä tehokkaasti polttoaineenaan. Sen sijaan kroppa alkaa muuttaa fruktoosia rasvasoluiksi. Veren rasva-arvot kohoavat, ja kroppa tuottaa yhä enemmän leptiiniä.

Mutta eikö sen pitäisi olla hyvä asia, jos veren korkea leptiinipitoisuus viestii kropalle kylläisyydestä? Valitettavasti ei.

Tutkimuksissa on huomattu, että ylipainoisilla on veressä kylläisyyshormonia moninkertaisesti verrattuna normaalipainoisiin. Heidän kroppansa on siis tottunut hormoniin niin hyvin, että se ei enää tehoa. Jatkuva yliannostus leptiiniä vaientaa aivojen kyvyn tunnistaa kylläisyyttä.

Kortisoli = kilojen kerryttäjä

Stressihormoni kortisoli heittää painonpudottajan tielle monta estettä.

Ensinnäkin se lisää ruokahalua. Stressaantuneena maistuvat erityisesti sokeriset ja rasvaiset herkut. Lisäksi hormoni viestittää keholle, että nyt on aika varastoida rasvaa pahan päivän varalle.

Stressaavassa tilanteessa kortisolin tarkoitus on pitää kroppa pirteänä. Jos elimistö saa sitä jatkuvasti liikaa, aineenvaihdunta voi mennä helposti sekaisin. Lihomisen lisäksi se saattaa aiheuttaa jopa sydänongelmia.

Stressihormonin vaikutuksista pääsee eroon tietenkin lopettamalla stressaamisen. Lisäksi kahvista luopuminen voi auttaa. Kofeiini nimittäin nostaa kehon kortisolitasoja.

Estrogeeni = rasvasolujen lihottaja

Jos elimistösi tuottaa liikaa estrogeenia, paino nousee lähes varmasti. Liika estrogeeni nimittäin kasvattaa rasvasolujen kokoa.

Miksi liikaa estrogeeniä sitten on? Syy saattaa löytyä ruokavaliosta, jossa on liikaa lihaa ja liian vähän kuitua. Kuitupitoinen ruokavalio pitää suoliston hyvässä toiminnassa. Hyvin toimiva suoli puolestaan pitää huolen siitä, ettei kroppaan kerry liikaa estrogeenia.

Testosteroni = aineenvaihdunnan hidastaja

Jotkut torjunta-aineiden, muovien ja kosmetiikan kemikaalit käyttäytyvät kehossa estrogeenihormonin tapaan.

Nämä vale-estrogeenit voivat horjuttaa kehon hormonitasapainoa ja vaikuttaa testosteronitason laskuun. Testosteroni tukee lihasten kasvua. Sen määrän heikkeneminen kropassa voi panna aineenvaihdunnan sekaisin.

Ravintovalmentajana ja personal trainerina työskennellyt Kaisa Jaakkola kertoi Ylelle pari vuotta sitten, että testosteronitason korjaamiseksi parasta lääkettä ovat hyvät yöunet, terveellinen ruokavalio ja sopivan tehokas liikunta.

– Raskas aerobinen liikunta, kuten maratonharjoittelu, stressaa elimistöä. Kun nukumme tarpeeksi ja syömme hyvin, meillä on energiaa liikkumiseen. Suosittelen ensin rakentavaa liikuntaa painoharjoittelun avulla. Silloin testosteronin ja kasvuhormonin eritys parantuu, jolloin aineenvaihdunta toimii vilkkaasti ja elimistö pysyy nuorekkaana.

Vierailija

4 hormonia, jotka säätelevät painoasi – ja keinot vaikuttaa niihin

Kaikkein tärkeimmät unohtuivat: insuliini, joka siirtää veren liian gluoosin lihaksille ja rasvakerrostumiin sekä glukagoni, insuliinin vastavaikuttaja, joka purkaa rasvakerrostumista rasvaa energiaksi. Jos syö sokeria ja tärkkelystä, insuliini on hallitseva ja ylimääräinen siirtyy vyötärölle, paastossa ja vähällä hiilarilla glukagoni on hallitseva ja rasvoja puretaan. Jompikumpi siis on pääasiallisesti toiminnassa.
Lue kommentti

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.