Tämä pieni kankaanpala voi pelastaa sunnuntaisen kotimatkan.
Tämä pieni kankaanpala voi pelastaa sunnuntaisen kotimatkan.
Ranneke, sä jätät jäljen.
Ranneke, sä jätät jäljen.

Kankkuseen ei ole lääkettä – vai onko sittenkin?

Kuulun niihin ihmisiin, jotka kärsivät matkapahoinvoinnista. Kärsin usein pahoinvoinnista myös juhlinnan jälkeisenä päivänä. Pahinta on näiden kahden yhdistelmä – kaveriporukan riehakkaan mökkiviikonlopun jälkeen ajatus kotimatkasta heiluvassa bussissa hirvittää. Mikä neuvoksi? Paras keinohan olisi olla hankkimatta krapulaa, mutta entä jos vahinko on jo tapahtunut?

Eräiden mökkibileiden jälkimainingeissa päätän testata apteekista saatavia ”pahoinvointirannekkeita”. Rannekkeet on tarkoitettu raskauspahoinvoinnin selättämiseen, ja niiden luvataan tepsivän myös esimerkiksi matkapahoinvointiin ja kemoterapian aiheuttamaan pahoinvointiin. Ehkä ne siis helpottavat myös juhlinnan jälkeistä kuvotusta?

Rannekkeet asetetaan ranteisiin tiettyyn kohtaan niin, että rannekkeen muovipallukat painavat neiguan-nimisiä akupisteitä. Yleensä suhtaudun tämänkaltaisiin ”hoitoihin” varauksella. Sunnuntaioloni on kuitenkin niin hapokas, että olen valmis kokeilemaan kaikkia keinoja.

Nousen bussiin. Uhmakkaasti valitsen istumapaikan, josta en näe tietä. Vaaran maksimoimiseksi ryhdyn vielä tuijottamaan älypuhelintani. Odotan kuvotuksen saapuvan pian.

Havahdun parin tunnin kuluttua, kun bussi lähestyy määränpäätä. Oksetus on loistanut poissaolollaan koko matkan. Miten tämä on mahdollista? Lumevaikutuksesta ei oikein voi olla kyse, koska en hetkeäkään uskonut rannekkeiden toimivan. Olen ihmeissäni. Tieteeseen perustuva maailmankuvani järkkyy hieman.

Pikainen googlailu osoittaa, että tutkimuksissa neiguan-pisteiden stimuloimisella on havaittu olevan jonkinlaisia vaikutuksia pahoinvointiin, vaikka syytä ei tarkkaan tiedetä. Pisteitä voi painaa myös sormella.

Rannekkeiden ainoa huono puoli on se, että ne ovat todella kireät. Ranteissa tuntuu tukalalta koko matkan, ja aristavat painaumat katoavat iholta vasta muutaman tunnin kuluttua rannekkeiden riisumisesta. Se on kuitenkin pientä verrattuna oksennuksen pidättelyyn. Tätä vippaskonstia aion kokeilla toistekin.

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.

Uuden tutkimuksen mukaan persoonallisuus voi heijastua kävelytyyliin.

Nopeatahtista askellusta, laahustusta vai tallustelua – se, millä tavoin kukakin kävelee, voi kertoa yllättävän paljon ihmisen persoonallisuudesta ja hyvinvoinnista.

SOTT-sivusto kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan kävelytyylin perusteella on mahdollista päätellä, onko ihminen esimerkiksi avoin vai sulkeutunut tai kärsiikö tämä mielenterveyden ongelmista. Toisin sanoen omat fiilikset heijastuvat kävelytyyliin. Laajassa tutkimuksessa verrattiin yli 15 000 eri-ikäisen ihmisen kävelytapaa heidän tekemiin persoonallisuustesteihin.

Lue myös: Vankilatesti paljastaa neljä persoonallisuustyyppiä – mihin kuulut?

Satutaanko sinua haukkumaan aina pikakävelijäksi? Ei se mitään, koska tutkimuksessa todetaan, että nopeasti kävelevät ovat muita todennäköisemmin ekstrovertteja, tunnollisia ja avoimia uusille mahdollisuuksille. Vaikka vanhuuden myötä askellus yleensä hidastuu, tutkimuksessa selvisi, että hyvin ekstroverttien ihmisten kävelynopeus ei hidastunut yhtä paljon kuin muiden.

Hitaasti jo nuorena kävelevät puolestaan osoittautuivat olemaan yleensä neuroottisia tavalla tai toisella. Heidän mielenterveytensä oli muutenkin heikompi kuin muiden ja riskit esimerkiksi dementiaan olivat korkeampia kuin nopeasti kävelevillä.

Ei kuitenkaan hätiä, vaikka nyt alkaisi mietityttää, käveleekö erityisen hitaasti tai oudosti muihin verrattuna. Kävelytyylinsä voi myös valita, ja sen avulla voi vaikuttaa omiin tuntemuksiinsa ja fiiliksiinsä, eikä vain toisin päin. Jos vaikkapa aamulla väsyttää ja harmaa ilma tuntuu masentavalta, kannattaa päättää kävellä reippaasti ja iloisesti työpaikalle – silloin olokin muuttuu iloisemmaksi!