Kaverin neuvo tai oma kokemus ei ole yhtä pätevä kuin tutkimustieto.

Sairaanhoitaja Jan Holmberg kertoo sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn sivuilla pitämässään Mainio-blogissa potilaasta, joka tuli terveyskeskuksessa hänen vastaanotolleen. Mies halusi tietää alkoholinkäytön riskeistä.

Holmberg kertoi riskirajoista, jotka potilas ylitti. Sairaanhoitaja ohjeisti, ettei alkoholia voi käyttää rauhoittavien kolmiolääkkeiden kanssa. Hän oikaisi, ettei alkoholi ole sydänlääke, kuten mies asian ilmaisi. Sen sijaan potilaan alkoholinkäyttö kohotti hänen verenpainettaan sekä altisti rytmihäiriöille ja sydäninfarktille.

”Mies tulistui ja huusi ovesta ulos marssiessaan, että kyseessä on vain minun mielipiteeni. Hän tiesi maksavana asiakkaana omat oikeutensa eikä ollut tullut kuuntelemaan terveysterrorismia”, Holmberg kirjoittaa.

”Hämmästellen huikkasin miehen perään, ettei kyse ole vain mielipiteestäni vaan tutkitusta terveystiedosta.”

Ravitsemus saa tulistumaan

Asiantuntijat ja toimittajat saavat perinteisesti vihaa niskaansa, jos he puhuvat maahanmuutosta tai tasa-arvosta – ja ravitsemuksesta. Nykyään syömiseen suhtaudutaan niin vakavasti, että tutkijoita ja heidän perheitään uhkaillaan.

Hiljattain uutisoimme tiedeartikkelista, jonka mukaan hehkutettu kookosöljy on epäterveellistä. Taustalla oli 21 tutkimusta. Kuten usein ravitsemusjutuissa, kommenttiboksissa ja Facebookissa räjähteli.

”Luotan omakohtaiseen vuosien kokemukseeni enemmän kuin yhteenkään 'tutkimukseen' kookosöljystä.”

”Meikälle ainakin kookos sopii vallan erinomaisesti.”

”Heh, kaikki ja ei mikään on haitallista terveydelle, kaikki on yksilöitä ja tutkimuksia on joka suuntaan, riippuu minkä niistä haluaa valkata. Jokainen tutkiskelkoon omia kehontuntemuksiaan ja mittailkoon omia arvojaan, meikälle ainakin kookos sopii vallan erinomaisesti. Samoin aito voi.”

Jutussa siteerattiin ravitsemusterapian apulaisprofessoria Ursula Schwabia, joka kommentoi kookosöljyä Hyvä terveys -lehdessä.

”Ursula Shwabin nimi tässä artikkelissa sai niskakarvat pystyyn samantien..Eipä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun ko.henkilö kertoo 'tutkimustuloksista', joiden mukaan tämäkin tuote on muka epäterveellistä mutta rasvaton maito onkin sitten terveellistä..”

”Just just, että rasiamargariini on hyvää... Sanonko minne Schwab voi tunkea ne keijunsa ja floransa...”

Milloin kaikista tuli asiantuntijoita?

Jan Holmbergin mielestä tilanne on muuttunut.

”Aiemmin sairaanhoitajan asiantuntemus merkitsi ihmisille jotain. Se oli koulutuksesta, tutkimustiedosta ja käytännön työstä kertynyttä osaamista.”

Luotan enemmän asiantuntijaan tai tutkimukseen kuin naapurin Perttiin.

Tutkittu asia on nykyään mielipide, ja bloggaajan tai taviksen mielipide on yhtä painava kuin koulutetun ammattilaisen neuvo. Oma tai kaverin kokemus on tietenkin luotettavampi todiste kuin vaikka tutkimus, jonka aineistona on ollut tuhansia ihmisiä vuosien ajan.

Toki tutkimuksia ja asiantuntijoita on moneen junaan. Toki tutkimuksissa voi nousta esille ristiriitaista tietoa, ja alan asiantuntijat saattavat olla eri mieltä keskenään. Tästä huolimatta luotan enemmän asiantuntijoihin, ravitsemussuosituksiin ja tutkimuksiin kuin naapurin Perttiin tai superfoodfirman sponsoroimaan bloggaajaan.

Ja mitä kävi Holmbergin vastaanotolla vierailleelle miehelle?

”Seuraavalla viikolla päivystykseen tuotiin tuttu potilas. Tulotietojen mukaan alkoholilta haissut sekava keski-ikäinen mies oli saanut sydänkohtauksen kotonaan.”

Markku Tuoriniemi

”Sanonko, minne ne margariinit voi tunkea” – milloin mutusta tuli terveysfaktaa?

Kiitos Aino hyvästä kirjoituksesta. Haluan mainita tässä kuitenkin jotain. ”Jan Holmbergin mielestä tilanne on muuttunut. Aiemmin sairaanhoitajan asiantuntemus merkitsi ihmisille jotain. Se oli koulutuksesta, tutkimustiedosta ja käytännön työstä kertynyttä osaamista.” ”Tutkittu asia on nykyään mielipide, ja bloggaajan tai taviksen mielipide on yhtä painava kuin koulutetun ammattilaisen neuvo. Oma tai kaverin kokemus on tietenkin luotettavampi todiste kuin vaikka tutkimus, jonka aineistona on...
Lue kommentti
Minni00

”Sanonko, minne ne margariinit voi tunkea” – milloin mutusta tuli terveysfaktaa?

On myös asiantuntijoita ja asiantuntijoita. Eivät ne sairaanhoitajatkaan näytä kaikkea tietävän. Tai tässä tapauksessa neuvolan täti. Meillä kyllä juodaan maitoa, mutta ei sitä ns. suositeltua per päivä aina. Menee kyllä raejuustoa yms. nämä ne selkeät mistä suomalainen tunnistaa että kalsiumia saadaan. Lisäksi sitä tulee muualta(kin) kunhan osaa etsiä sen tiedon ja sellaiset ainekset maistuu (kuivattu ruusunmarja, seesaminsiemenet, jotkut vihreät kasvikset jne). No jotenkin täti takertui...
Lue kommentti

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja silti tunnen syyllisyyttä, kirjoittaa kolumnissaan Ulla Virtanen.

Aina silloin tällöin törmään mainoksiin ja juttuihin yksinäisistä seuraa kaipaavista vanhuksista. Silloin minuun jysähtää yhtäkkinen syyllisyys: miksi en ole pitämässä seuraa isovanhemmilleni? Kunnes saman tien muistan, ettei minulla ole enää isovanhempia ja kohdistan syyllisyydentunteen tuntemattomiin ikäihmisiin.

Menen ruokakauppaan ja mietin, kutsuisinko kassalla asioivan vanhuksen meille kahville. Sitten tajuan sääliväni tuntematonta, joka voi oikeasti olla paraikaa ostoksilla vaikka bilehilepappojen pokeri-iltaa varten. Mistäs minä tiedän. Tämä pappaparka muuttuu minun syyllisyydentuntoni ilmentymäksi. Teoksi hän ei välttämättä muutu, sillä olen kovin arka kysymään vieraalta, mitä kuuluu.

Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen.

Syyllisyys iskee myös vastatessani hyväntekeväisyysjärjestön feissarin ”olisiko sulla hetki aikaa” -kysymykseen ”sori, olen jo jäsen”. Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen. Kuinka noloa onkaan juosta feissarin perässä ja huutaa ”hei oisko sulla hetki aikaa, haluaisin vain vakuuttaa, että ihan oikeasti olen jo jäsen.”

Syyllisyyttä herättävät myös avustusjärjestöjen arvat, joita postitetaan kotiin. Niitä ostamalla tukee ihmisoikeuksia Kiinassa ja voi voittaa auton. Jos arvoista ei halua maksaa, ne voi palauttaa avaamattomina. Pohdin, voisinko kurkata ensiksi voitinko. Mikäli voitto osuisi kohdalle, maksaisin arvat. Minua kiinnostaa suuresti ihmisoikeuksien parantaminen, ja aivan erityisesti, jos voitan samalla löylysetin.

Vaan sitten syyllisyys huutaa taas mielessäni: Etkö aio maksaa arvasta ennen avaamista? Tai palauttaa niitä avaamattomina? Arvat tuottavat minulle suurta ahdistusta. Päätän olla avaamatta niitä.

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja sitten keitän itselleni kapselikahvit. Samalla kun kuuma ihana kahvi valuu kurkusta alas, nousee syyllisyyden puna. Tuhoanko tässä maailmaa yksi kapseliroska kerrallaan? Kuulen jo, kuinka kalat huutavat meressä nimeäni samalla, kun vajoavat saastemutaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten paljon pahaa oikeasti teen. Tunnen silti varmuuden vuoksi syyllisyyttä.

Syyllisyydentunteen tarkoitus on ohjata ihmistä erottamaan oikea ja väärä. Toki syyllisyyttä voi kantaa myös turhaan, ja pahimmillaan se voi olla lamaannuttava tila. Terveessä mielessä se voi kuitenkin olla keino muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata.

Ehkä voisin lahjoittaa hieman enemmän aikaani hyväntekeväisyyteen ja ottaa paremmin selvää ekologisuudesta. Ja ostaa sen löylysetin, ettei tarvitse laskea arpojen varaan.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Terve syyllisyys muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata

Jaa-a, tie helvettiin on kivetty... Muutenkin olen itse tuumaillut, että kannattaa viettää aikaa niiden omien vanhustensa vanhempiensa kanssa niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä jossain tuherruksissa, että harmi kun ehtivät potkaista tyhjää. Sujuu ehkä tuo luonnollinen poistumakin hieman kepeämmin. Jotenkin sitä silti on mielenkiintoista seurata miten sitä ihminen mietiskelee syvällisesti tai vähemmän syvällisesti ongelmaa joka on ihminen itse, sivuuttaen sen asian kaikenlaiseen hömpötykseen...
Lue kommentti

 Ostitko sinä rontti taas meikkejä sähkölaskurahoilla? 

Piti maksaa lasten päiväkotimaksut, mutta meninkin näköjään sitten manikyyriin. Ups!

Olin matkalla pankkiin keskustelemaan marginaaleista, mutta päädyinkin ostamaan maskaraa. Mitä väliä!

Valtakunnankohauttaja, Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen nosti niin sanotun talouskissan pöydälle tuoreessa kolumnissaan. Suomalaisissa parisuhteissa muhii epätasa-arvo.

Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. 

Nyt kyse ei ole kotitöiden jakautumisesta, vaan uudenlaisesta taloudellisen epätasa-arvon alalajista. Ei, ei siitä, että naiset tienaavat miehiä vähemmän. Tällä kertaa puhutaan miesten harteille jäävästä laskunmaksu-urakasta. Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. Jos muistat niin tehneesi, muistat nyt väärin!

– Eniten ihmettelen tätä: miehet maksavat kotitalouden laskut. Joskus yhteiseltä tililtä ja joskus omalta, mutta useimmiten ne ovat miehiä, jotka ottavat kontolleen laskujen maksamisen vaativan ajan ja harmin, Vaaranen päivittelee kolumnissa.

Hänen tietonsa perustuvat ”miesten kanssa käytyihin keskusteluihin”. Tuekseen hän tempaisee myös kuuden vuoden takaisin tasa-arvobarometrin, jonka mukaan vastuu taloudesta jää useammin miehille kuin naisille.

Totta. Voi sen barometrin niinkin tulkita. Suora lainaus kuuluu: Väittämään ”Miehellä on ensisijainen vastuu perheen toimeentulosta” miehet vastasivat naisia huomattavasti perinteisemmin pitäen miestä useammin päävastuullisena kuin naiset.  Suomeksi: Miehet siis kokevat tilanteen näin. 

Koska laskujen maksamisen sukupuolijakaumaa ei Suomessa ole toistaiseksi selvitetty (ihme!), Vaaranen tähyää maailmalta ”kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä”.

–  Iso-Britanniassa yksi kolmesta naisesta unohtuu ostelemaan meikkejä rahalla, jota tarvittaisiin laskujen maksuun, Vaaranen iskee lukuja pöytään.

Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa.

I beg your pardon?

Perustan väitteeni nyt puhtaasti naisten kanssa käymiini keskusteluihin, mutta tasan nolla prosenttia naisista toimii näin. 

On ihanan virkistävää, että rinnakkain elää monta naisten vinoutunutta rahasuhdetta käsittelevää debattia. Naiset rasittavat miehiä laskunmaksuasioilla ja shoppailevat sekopäinä! Naiset ruikuttavat pienemmistä palkoistaan, vaikka kaikki on hyvin!

Naiset haluavat varmaan enemmän liksaakin vain sen tähden, että saavat haalittua lisää meikkejä. Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa. Ja miesten maksutaakka vain kasvaisi, kun heidän pitäisi hoitaa ne erääntyneet yvesrocherin laskutkin.

Anteeksi miehet, anteeksi luonto!

Lähden lisäämään vähän ripsiväriä.

Käyttäjä12223
Seuraa 
Liittynyt19.11.2017

Nainen, rasitatko sinäkin miestäsi etkä maksa laskujasi? Yritä edes!

Just joo. olen kyllä eronnut miehestä, joka ei hallinnut edes omia raha-asioitaan, saati sitten perheen. Lainat maksettiin puoliksi, ja yllätys yllätys, minä hoidin ruokamenot, lasten menot ja osani laskuista. kun ero tuli, onneksi olin huolehtinut avioehdon. Sain ihan kivan kodin, kun talosta kaksi kolmasosaa oli minun. Velkaa toki tuli uudestakin kodista. minä olen olen ainoa, joka avustaa täysi-ikäisiä lapsia heidän ajokorteissaan, takuuvuokrissaan ym. Jaksaa kyllä huvittaa noi Vaarasen...
Lue kommentti