Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen aiheutti kohun toteamalla, ettei ruuan tarvitse olla hyvää – silloin sitä ei ahmita liikaa. Hän seisoo sanojensa takana ja puolustaa eineksiä ja mikroaterioita.

Monet älähtivät torstaina, kun Helsingin Sanomat julkaisi ravitsemusterapeutti Hanna Partasen suorasanaisen haastattelun. Jutussa Partanen sanoo muun muassa, että ruuan ei aina tarvitse olla hyvää ja että valmisateriat ovat parempia kuin kotona tehdyt herkkuateriat, joita monet ahmivat liikaa.

Partasen mielipiteistä suuttuivat myös hänen kollegansa. Kaksi ravitsemusterapeuttia kirjoitti perjantain Helsingin Sanomiin oman tiukan vastineensa.

”Olemme saman ammattikunnan edustajina asiasta täysin vastakkaista mieltä. Partasen esittelemät jäykät ja rajoittuneet syömismallit antavat suorastaan häiriintyneen kuvan siitä, mitä terveyttä ja painonhallintaa tukevan hyvän syömisen kuuluisi olla”, ravitsemusterapeutit Katri Mikkilä ja Leena Putkonen kirjoittavat.

Hanna Partanen, sanoit HS:n haastattelussa, että ruuan ei tarvitse aina olla hyvää. Millaista palautetta olet saanut?

– Palautetta on tullut yllättävän paljon. Tiedän kyllä, että nykyisin ruoka ja syöminen ovat asioita, jotka menevät herkästi tunteisiin, mutta jutun aiheuttama reaktio oli minulle kyllä yllätys.

”Ruuan ei aina tarvitse olla hyvää, vaan välillä voidaan syödä perusarkiruokaa, vaikkapa jauhelihakeittoa.”

– Osa lukijoista on selkeästi ymmärtänyt jutun pointin kuten olin tarkoittanutkin. Eli ruuan ei aina tarvitse olla hyvää, vaan välillä voidaan syödä perusarkiruokaa, vaikkapa jauhelihakeittoa, vaikka se ei niin makunystyröitä hivelisikään. Monella ylipainoisella on hankaluuksia syömisen hallinnan kanssa. Jos kotona kokkaillaan päivittäin omia herkkuruokia, niitä syödään helposti puhtaasti hyvän maun ja nautinnon vuoksi, eikä osata lopettaa, vaikka olo olisi kylläinen.

– Osa taas on poiminut tekstistä vain yksittäisiä lauseita ja tulkinnut, että suosittelen kaikkia syömään nyt vain einesruokia ja että ruoasta ei saisi nauttia. Tätä en tietenkään tarkoittanut!

– Hyvällä ruualla tarkoitin hyvänmakuista ruokaa. Jos sitä arvioitaisiin perinteisellä kouluarvosanoilla, olisi se 9 tai parempi. Osa on selkeästi käsittänyt, että hyvällä ruualla tarkoitetaan hyvälaatuista, ravintorikasta ruokaa. Hyvään ravitsemukseen mahtuu välillä myös ravitsemuksellisesti köyhempää ruokaa, kuten hampurilaisia, sillä kokonaisuus ratkaisee. Tästäkään näkökulmasta ruuan ei aina tarvitse olla hyvää. Syömisestä puuttuu joustoa, jos aina yrittää optimoida ruoan maun tai ravintorikkauden.

Somessa ihmiset suorastaan tulistuivat näkemyksistäsi. Miksi aihe on ihmisille niin herkkä?

– Usein ihmiset lukevat jutusta asian sillä näkökulmalla, joka on juuri heille tärkeä. Jos ei koe omaksi ongelmakseen lopettaa hyvän ruoan syömistä, kun on sopivan kylläinen, ei se tarkoita, että kaikki muutkin pystyisivät siihen. Vastaanotollani tapaan viikoittain ihmisiä, jotka sanovat, että puoliso on niin hyvä kokki, että usein päivällisellä tulee syötyä liian suuri annos. Loppupäivä menee sitten sohvalla.

– Eineksistä puhuminen on myös edelleen arka aihe, vaikka suurin osa suomalaisista syö viikoittain eineksiä. Eineksistäkin löytyy hyviä ja ei niin hyviä vaihtoehtoja. En ole koskaan kuullut, että kukaan asiakkaistani olisi syönyt kaksi mikroateriaa putkeen. Mikäli taas lasagnevuoka odottaa santsaajaansa liedellä, siitä tulee helpommin otettua lisää. Yksi asiakkaistani söi usein aivan liian suuria annoskokoja.  Ratkaisuna hän söi jonkin aikaa mikroaterioita kasvisten kera, ja hänen silmänsä oppi, miltä näyttää normaali 300–400 gramman lautasannoskoko. Hänen painonsa alkoi tippua. 

Jos lasagnevuoka odottaa santsaajaansa liedellä, tulee sitä Hanna Partasen mukaan otettua helpommin lisää. Kuva: Shutterstock.
Jos lasagnevuoka odottaa santsaajaansa liedellä, tulee sitä Hanna Partasen mukaan otettua helpommin lisää. Kuva: Shutterstock.

Mielestäsi ihmisten pitäisi tottua uudestaan siihen ajatukseen, että ruoka saa välillä olla vain polttoainetta. Miksi?

– Nykyisin monella on varaa ja mahdollisuus syödä mielitekojensa mukaan. Vaikka toki ravitsemusterapeuttina koen tärkeäksi, että ruokaa arvostetaan ja siitä nautitaan, niin joskus ruoka on vain ruokaa, jota tankataan vaikkapa ennen posliinimaalaustunnille menoa. Mikäli päivittäin tekee antaumuksella herkkuruokiaan, voi olla, ettei aikaa muille harrastuksille jääkään. On tärkeää, että elämässä on aikaa muillekin nautinnon lähteille kuin vain ruoalle. 

”Vastaanotollani tapaan viikoittain ihmisiä, jotka sanovat, että puoliso on niin hyvä kokki, että usein päivällisellä tulee syötyä liian suuri annos.”

Missä tilanteissa ruoka on sinulle nautinnon lähde, missä polttoainetta?

– Ruoka on minulle nautinnon lähde, jos pääsen hyvään henkilöstöravintolaan kiireettömälle lounaalle, ja listalta sattuu löytymään joku mieluinen ruoka ja runsas salaattipöytä. Toki juhlissa ruoalla on myös suuri merkitys ja silloin siihen todella panostetaan. Viikonloppuisin nautin pitkään haudutettua puuroa tai joskus croissantteja. Polttoainetta se on tilanteissa, joissa tulen kiireessä kotiin ja lämmitän purkkihernekeiton ennen pilatestunnille menoa. Se on perusjees-ruokaa, eli ei kovin hyvänmakuista, mutta ei pahaakaan ja vie nälän pois.

Entä jos malttaa ottaa vain yhden annoksen, onko silloin lupa syödä herkkuruokaa useammin?

– Totta kai! Mikäli herkkuruokiaan voi syödä kohtuullisesti, niitä voi syödä vaikka päivittäin! Toivottavasti nämä herkkuruoat sisältävät myös paljon kasviksia, eikä kyse ole vain maksalaatikosta ja uunimakkarasta.

”Itselleni perusjees-ruoka on jauhelihakeitto, spagettia tonnikala-tomaattikastikeella tai kaupan valmissalaatti. ”

Sanoit HS:n jutussa, että perusjees-ruoka riittää hyvin. Millaista on perusjees-ruoka?

–  En toki tarkoittanut, että pitäisi joka päivä syödä vain perusjees-ruokaa! Tarkoitin, ettei ruuan tarvitse olla hyvänmakuista, mutta ei pahaakaan. Eli sellaista ruokaa, jota syö kyllä mielellään, mutta se ei herätä sen suurempia tunteita. Itselleni perusjees-ruoka on jauhelihakeitto, spagettia tonnikala-tomaattikastikeella tai kaupan valmissalaatti. Niissä annoskoko pysyy helposti kohtuudessa. 

Onko pieniannoksinen valmisruoka terveellisempi vaihtoehto kuin itse kokattu herkkuateria?

  Riippuu tietenkin valmisruoan ja itsekokatun ruuan ravitsemuksellisesta laadusta ja syödyistä määristä. Jos kokkaa lasagnea ja syö sitä pari kolme lautasellista, niin sekä ravitsemuksellisesti että annoskoon hallinnan kannalta esimerkiksi sydänmerkin saanut Saarioisten Balanssiateria on terveellisempi vaihtoehto. Toki lasagnea voi silloin tällöin tehdä, mutta ei ehkä viikoittain, jos se houkuttaa ylensyöntiin. 

Saako ravitsemusterapeutti usein kielteistä palautetta? Mikä on ollut pahin saamasi palaute?

– Lehtijutuista tulee aika usein kielteistä palautetta, sillä ihmiset ymmärtävät asian usein toisin kuin olen tarkoittanut. Rakentavaa ja hyvin perusteltua kielteistä palautetta tulee äärimmäisen harvoin. Usein palaute kohdistuu ulkonäkööni tai mielipide-eroihin esimerkiksi voin terveellisyydestä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

ellux

Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen: tämän takia mikroeines on hyvä vaihtoehto

Ei kai sentään mikroaterioita tarvitse ostaa sen oppimiseksi, millainen on 300-400 gramman annoskoko. Onhan elintarvikevaakakin keksitty, millä voi mitata annoksen, jos se on ylipäätään tarpeen. Ihmettelen, miten ravitsemusterapeutti voi suositella mikroaterioita. Niitä epäterveellisiä lisäainesössöjä ei toivoisi kenenkään suosivan.
Lue kommentti

Hyvinvointivaikuttajat pyörittelevät nyt Instagram-kuviinsa rasvapallosia. 

Vuodenvaihde lähestyy, ja sen mukana laihdutustrendit.

Tiukat kitudieetit ovat olleet epämuodikkaita jo jonkin aikaa, mutta silti uusin laihduttajien trendiherkku kuulostaa aavistuksen yllättävältä. Women's Health -hyvinvointilehti uutisoi, että fat balls, suoraan suomeksi käännettynä rasva- tai läskipallot, ovat nyt trendikkäistä trendikkäin välipala laihduttajalle. 

Tosiaan, tunnisteella #fatballs löytyy Instagramista yli 2 000 osumaa, joista vain osa kuvaa perinteisiä pikkulintujen ruokintaan tarkoitettuja talipalloja.

”Ensimmäiset rasvapyörykkäni!” terveysbloggaaja intoilee Instagramissa.

Ihmisravinnoksi tarkoitettujen rasvapyöryköiden ydin koostuu tyypillisesti pähkinävoista ja siemenistä, ja makua tuomaan voidaan lisätä esimerkiksi vaniljaa, kanelia ja kookosöljyä. Ainesosiensa ansiosta pieni rasvapallo tarjoaa proteiinia, rasvaa ja kuitua, sekä keskimäärin 50–150 kaloria.  

Kuinka näillä laihdutetaan?

Kuinka ihmeessä kaloripitoisilla läskipalloilla laihdutetaan? No, Women's Healthin haastatteleman ravitsemusasiantuntijan mukaan ruuasta saatu rasvaa auttaa pysymään kylläisenä pitkään, ja pyörykät sopivat myös vähähiilihydraattiseen dieettiin.

Ihan yksinkertaista rasvapallolaihdutus ei kuitenkaan ole. Jos palloihin lataa kuivattuja hedelmiä ja kaurahiutaleita, niistä tulee hiilihydraattipitoisia, ja ne ovatkin energiapalloja. Energiapallot taas sopivat evääksi esimerkiksi retkeilyolosuhteisiin, mutta eivät ole laihdutusruokaa nähneetkään. 

Nämä rasvapallot ovat saaneet juhlan kunniaksi kardemummaa mausteekseen.

Rasvapyöryköitä ei Women's Healthin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan sovi syödä kuin yksi tai kaksi päivässä, eikä niillä voi korvata lämpimiä aterioita. Jos annoskoot eivät pysy pikkuisina, puhutaan rasvapommeista rasvapallojen sijaan, yksi asiantuntija varoittaa.

Pallosten laihdutushyöty on siis varsin kyseenalainen. Hyviä rasvoja, kuitua ja proteiinia sisältävät pallurat ovat toki silti fiksumpi välipala kuin vaikka vastaavan kokoinen kourallinen karkkia.

 

FAT BOWL 4 LIFE! feels so good to be back in my kitchen eating my own food after being away. breakfast today is a big bowl of @thecoconutcult cream yogurt with frozen blueberries, ground flax to support my menstrual phase, cacao nibs, cinnamon to stabilize blood sugar, @paleonola, @spreadthelove almond butter and one of my coconut fat balls. i'm spending the morning meal prepping for the week ahead and donating 15% of all proceeds from my meal prep ebook, #LFAguidetomealprep to #hurricaneharvey victims. the link to my guide is in my bio if you want to support! i'll be sharing step by step tutorials on @healthy_ish instagram stories today sharing extra tips and tricks for meal prep ✌🏻 happy sunday, babes! #leefromamerica

Henkilön Lee Tilghman (@leefromamerica) jakama julkaisu

Hyvinvointivaikuttaja Lee Tilghmanin Instagram-kuvissa rasvapallonen kruunaa usein ruokalajin.

Uskallatko kokeilla kotona

Läskipalloreseptejä on lukuisia erilaisia, ja suomeksikin on julkaistu energiapallojen reseptejä. Yksi laajalle levinneistä rasvapallosten resepteistä on hyvinvointibloggaaja Lee Tilghmanin kookosrasvapallojen resepti.

Näin kuuluu rasvapallojen resepti Lee Tilghmanin mukaan:

Ainesosat:

  • 2,4 dl kookoshiutaleita
  • 1,2 dl sulaa kookosöljyä
  • 0,6 dl kookosrasvaa
  • 0,6 dl auringonkukansiemeniä
  • 0,6 dl kurpitsansiemeniä
  • 1,2 dl cashewpähkinöitä
  • 1,2 dl manteleita
  • 2 rkl kaakaonibsejä
  • 1 tl kanelia
  • 3 kivetöntä medjool-taatelia
  • 0,8 dl mantelimaitoa

Valmistusohjeet:

  1. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa, kunnes niistä tulee märkää taikinaa.
  2. Pyöritä taikinasta suupalan kokoisia palloja. Laita pallot tiiviiseen rasiaan ja pakasta.
  3. Ota pallot pakastimesta 6 minuuttia ennen syömistä. 

Pallot säilyvät pakastimessa kuukausia. 

Jos syöt aina lautasen tyhjäksi, et ehkä tunnista, milloin olet kylläinen. Mutta onko ruuan jättäminenkään ok?

Tuntuuko hankalalta lopettaa herkuttelu ennen kuin koko karkkipussi on tyhjä? Syötkö lounasbuffassa mahan pullolleen niin, että seuraavat pari tuntia kuluu ruokakoomasta toipuessa? Yritätkö rajoittaa syömistä ja tunnet syyllisyyttä, kun sorrut paheisiin?

Osa ravitsemustieteilijöistä uskoo, että ongelmasi ei ole itsekurin puute, vaan se, ettet syö kehosi nälän ja kylläisyyden tunteen mukaan.

Mättämisen ja kontrolloinnin sijasta ruokailuun tulisi hakea luonnollinen tasapaino syömällä tietoisesti tai intuitiivisesti. Ja kun syö kylläisyytensä mukaan, ruokaa pitäisi välillä myös jäädä lautaselle, kuten ravitsemustieteilijä Patrik Borg totesi lokakuussa Helsingin Sanomissa.

Jos lautasen syö aina tyhjäksi, se on Borgin mukaan merkki siitä, ettei tunnista kylläisyyttään.

Mutta onko ruuan jättäminen silti oikein? Ja mitä on tietoinen syöminen?

Läsnä ruoka-aikaan

Yksinkertaistettuna se on hyväksyvää läsnäoloa syödessä, kehon tuntemuksia, kuten nälkää ja kylläisyyttä, kuulostellen. Ideana on kohdistaa huomio ateriointiin kaikilla aisteilla sen sijaan, että mättäisi ruuan häthätää tai napsisi suupaloja ajatuksissaan samalla kun plärää puhelinta.

– Usein ruokailumme on nopeaa tankkaamista tai täynnä häiriötekijöitä. Syödään ”autopilotilla”, eikä edes huomata, miltä ruoka maistuu, toteaa laillistettu ravitsemusterapeutti Katri Liski.

Liski on tehnyt tietoisen syömisen harjoitteita asiakkaidensa kanssa. Niissä opetellaan havainnoimaan omia syömiseen liittyviä kehon tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia. Tietoisen syömisen hyödyistä on vasta alustavaa tutkimusnäyttöä, mutta Liskin mukaan harjoitteissa syntyvistä oivalluksista voi olla apua esimerkiksi ylipaino-ongelmiin tai ahmimiseen.

”Oletko ruoka-aikaan paikalla, vai läsnä?”

Kun on ruoka-aikaan läsnä, ei vain paikalla, on helpompi tajuta olevansa täynnä ennen kuin ruokakooma iskee.

– Kun huomaa, mitä omassa päässä liikkuu, ja miltä kehossa tuntuu, voi tehdä parempia valintoja. Voi päättää mitä ja kuinka paljon syö. On itse ruokailunsa ohjaksissa, Liski sanoo.

Eroon kuuriajattelusta

Tietoisessa syömisessä on olennaista luoda hyväksyvä ja tasapainoinen suhde ruokaan. Vaikka ylipainoa olisi, ei mässäilyä pidä korvata tiukalla nälkäkuurilla, vaan hakea pikkuhiljaa sopiva rytmi ja kohtuus syömiseen.

– Laihdutuskuuriajattelua näkee edelleen, kun katselee vaikkapa Suurinta pudottajaa tai muita dieettiohjelmia. Siitä pitäisi kuitenkin päästä eroon, sillä on tutkimusnäyttöä, että syömisen rajoittaminen voi lisätä lopulta riskiä ylensyönnille ja painonnousulle, Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaansa tekevä ravitsemustieteilijä Elina Järvelä-Reijonen sanoo.

Hänen mielestään rajoittamisen sijaan kaivataan ryhdikästä mutta rentoa ruokailua. Tätä hän kutsuu amerikkalaista ravitsemustieteilijää Ellyn Satteria jäljitellen ”syömisen taidoksi”.

– Se pitää sisällään tietoista syömistä, mutta korostaa erityisesti säännöllistä ateriarytmiä ja yhdessä syömisen tärkeyttä. Taitavat syöjät ovat avoimia uusille mauille ja ruoille, jolloin ruokavaliosta muodostuu monipuolinen.

Runsauden pula

Mutta mitä mieltä ravitsemusasiantuntijat ovat ruuan jättämisestä lautaselle? Eikö ravinnon haaskaaminen ole kiittämätöntä, kun ruokahävikki on maailmanlaajuisesti massiivinen ongelma?

Vain muutama sukupolvi sitten Suomessakin murehdittiin, riittääkö ruoka hengenpitimiksi, nyt kehotetaan surutta jättämään se, mitä napa ei vedä.

– Historian valossa ymmärrän, miksi meitä on käsketty syömään lautanen tyhjäksi. On ollut aikoja, jolloin on pitänyt syödä, kun ruokaa on. Nyt elämme kuitenkin aivan toisenlaisessa ympäristössä, jossa on turhankin helppo saada suuhunsa syötävää ja juotavaa ilman fyysistä ponnistelua, Järvelä-Reijonen sanoo.

– Tarvitsemme uudenlaisia suhtautumistapoja syömiseen.

Kun einettä on tarjolla ylenpalttisesti, jättämisellekin on jätettävä sijaa, ettemme ahmi liikaa.

”Kehon ei pidä olla bioroskis, johon ylimääräinen ruoka kaadetaan.”

– Lautasta ei kannata syödä tyhjäksi terveyden kustannuksella, toteaa myös Liski.

– Vaikka ruokahävikin pienentäminen on tärkeää, ei oman kehon tarvitse olla se roskis, johon ylimääräinen ruoka kaadetaan.

Sen sijaan asiantuntijat kannustavat tiedostamaan tarpeitaan jo lautasta täyttäessä ja miettimään, voisiko tähteistä taikoa seuraavan aterian. Näin ajateltuna tietoinen syöminen ei ole ristiriidassa ruokahävikin vähentämisen kanssa.

– Tiedostamiseen kuuluu myös kiitollisuus ja ymmärrys siitä, mitä kaikkea on vaadittu, että annos on päätynyt omalle lautaselle. Kun syömiseen kiinnittää aktiivisesti huomiota, ei ruokaa pidä itsestäänselvyytenä, Liski sanoo.

Silmän, sydämen vai solujen nälkä?

Kehon tarpeiden mukaan syöminen kuulostaa fiksulta. Mutta mitä jos kroppa tuntuu kärttävän terveellisen aterian sijaan megapussillista karkkia?

– Silloin on todennäköisesti kyse jostain muusta kuin kehon nälästä, Liski sanoo.

– On hyvä tiedostaa, että syömiseen liittyy monia muitakin mielihaluja kuin fysiologinen, solujen nälkä.

Vaikka herkkuhimon takana voi olla oikea nälkä, keho ei jaksa painaa pitkälle vain sokerilla ja liivatteella, vaan kaipaa myös oikeita ravintoaineita.

Tunnesyöjä voi kuitenkin olla tottunut hakemaan nopeaa tyydytystä herkuista. Usein syömme tavan, ajatusten, tunteiden tai ulkoisten ärsykkeiden ajamana, emme tarpeeseen.

– On olemassa silmän nälkää, eli ruoka näyttää niin hyvältä, että sitä alkaa tehdä mieli, tai sydämen nälkää, eli on vaikka ikävä tai alakuloinen olo, jota koettaa parantaa syömällä, Järvelä-Reijonen sanoo.

Monella on piintynyt tapa marssia jääkaapille aina, kun telkkari aukeaa, miettimättä kaipaako keho ruokaa.

– Aidon kehon nälän tunnistaminen voi olla alkuun hankalaa, kun mielen tai sydämen nälkä huutelee lujaa, Liski myöntää. Harjoittelemalla kuitenkin oppii tunnistamaan, mitä keho oikeasti tarvitsee jaksaakseen.

Treenaamisen voi aloittaa vaikka heti seuraavalla kerralla, kun käsi tarttuu jääkaapin kahvaan.

– Pysähdy hetkeksi, ota hengitys sisään ja ulos ja kysy itseltäsi, onko sinulla oikeasti nälkä vai aiotko syödä jonkin muun syyn vuoksi? Liski vinkkaa.

Älä pingota syömistä, vaan nauti

Asiantuntijat korostavat, että jatkuvan syyllisyyden ja kontrolloinnin kierteen ei tarvitse kuulua ruokailuun.

– Itse olin ennen kaoottinen syöjä. Saatoin ahmia suklaarasian paria konvehtia vaille kokonaan ja sitten kompensoida hurjalla liikunnalla ja rajoittamalla syömistä. Tietoinen syöminen on tuonut mutkattomamman ja rennon ruokasuhteen, Liski kertoo.

Välillä voi mässäillä, mutta sen jälkeen kannattaa palata ihan tavalliseen, mukavaan syömiseen.

Järvelä-Reijosen mukaan syömisen taidossa ruokasuhde ei lähde siitä, mikä on terveellistä tai mitä pitäisi syödä, vaan ruuasta kuuluu ennen kaikkea nauttia.

– Siihen sisältyy toki ajatus, että myös ravitseva ja terveyttä edistävä ruoka on nautinnollista, hän sanoo.

Liski muistuttaa, että syömisen kuuluu olla ilo.