Itsesääliin on helppo upota, kun muilla näyttää menevän paremmin. ”Kaikki porskuttavat menemään kuin asiat olisivat tosi hyvin, mutta se ei ole koko kuva elämästä”, psykologi Minna Martin sanoo.
Itsesääliin on helppo upota, kun muilla näyttää menevän paremmin. ”Kaikki porskuttavat menemään kuin asiat olisivat tosi hyvin, mutta se ei ole koko kuva elämästä”, psykologi Minna Martin sanoo.

Surussa saa olla, jos siltä tuntuu. Kunhan ei tuomitse itseään epäonnistujaksi.

Pahimman sydänsuru-ulinan keskellä sitä usein toivoisi, että itsesäälissä vellomisesta olisi jotain hyötyä. Että uikuttaessa kehittyisi paremmaksi ihmiseksi ja itsensä tuntijaksi. Että sääli olisi kuin näkymätön paijaus – opettaisi hyväksymään itsensä.

Tavallaan niin onkin, mutta vain jos sääli on oikeasti surua ja myötätuntoa, ei itsensä surkuttelua.

– Surussa ja myötätunnossa on eteenpäin pyrkivää voimaa ja energiaa. Ne tekevät työtä meissä, jos niille antaa tilaa, psykologi Minna Martin sanoo.

Hyväksi olevan myötätunnon ja säälin erottaa siitä, miten suruun suhtautuu. Itsesäälin taustalla on usein ajatus omasta surkeudesta ja huonommuudesta. Miksi minulle käy aina näin? Ansaitsen tämän. Olen huonompi kuin kaikki muut.

– Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, Martin sanoo.

– Myötätunnossa taas on paljon hyvää. Se auttaa työstämään surua, ottamaan sen todesta ja päästämään lopulta irti.

Myötätuntoinen tunnistaa surun, mutta myös sen, ettei se ole kohtalon lähettämää kiusaa: On surullista, että näin kävi. Menetin ehkä jotain itselleni tärkeää tai en saanutkaan sitä, mitä halusin. Näin olisi silti voinut käydä kelle vain.

Kohtalon kiusaa

Itsesäälissä rypevä kokee usein olevansa yksin jonkin asian kanssa. Muilla menee hyvin, minulla huonosti.

– Vaikka se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kaikilla on joskus surua, emme vain tiedä sitä, Minna Martin muistuttaa.

Itsesääli jää helposti päälle kuin paha tapa. Todisteita omasta surkeudesta alkaa yhtäkkiä löytyä kaikkialta.

– Tämäkin on merkki siitä, että en voi millään onnistua. Itsesääli on negatiivisen todistusaineiston keräämistä ja siinä piehtaroimista, uskoa kohtaloon, joka on tuominnut epäonnistumaan.

”Itsesääli on negatiivisen todistusaineiston keräämistä ja siinä piehtaroimista.”

Jumahtamisesta ja vellomisesta on kyse ainakin silloin, kun olo ei kuukausienkaan kuluessa etene mihinkään. Kurjasta olosta on tullut pysyvä olotila. Pahimmillaan epäonnistunut surutyö voi johtaa masennukseen.

Vaikka kohtalon merkeissä vellominen ei kannatakaan, surussa voi hyvin olla, jos haluaa.

– Kuunnella esimerkiksi musiikkia, joka voimistaa surua ja auttaa ymmärtämään, että joku muukin on kokenut vastaavaa.  Surua ei tarvitse työntää pois, Martin sanoo.

– Moni sureva sanoo, että yrittää vain tehdä töitä ja olla ajattelematta. Mutta missä se surun työstäminen tapahtuu, jos tekee niin?

Aktiivinen suru nimittäin menee joskus ohi. Mieli työstää aikansa ja päästää lopulta irti. Edetessään suru on kuin hyökyaalto, joka vie ensin uppeluksiin, mutta aalto alkaa sitten lyödä harvemmin.

– Yhtäkkiä huomaakin, ettei asiaa olekaan ajatellut moneen päivään.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Elämä kaupungissa, käsien ahkera peseminen ja siivoaminen voivat aiheuttaa muun muassa allergioita, astmaa ja diabetesta, kertoo Tampereen yliopiston tuore tutkimus.

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan käsiin hierottava metsäinen maa-aines lisää suoliston ja ihon mikrobiston monipuolisuutta. Laaja mikrobialtistus suojaa ihmistä monilta immuuni- ja autoimmuunisairauksilta.

Maa-aineksen hieromisesta käsiin voi olla erityistä hyötyä kaupungissa asuville ihmisille. Nykyään ihmiset asuvat kerrostaloissa, joiden pihat on asfaltoitu, käsiä pestään saippualla useita kertoja päivässä ja koteja siivotaan erilaisilla kemikaaleilla.

”Tavoitteena oli etsiä keino kadotetun luontoyhteyden palauttamiseksi.”

– Immuunipuolustusjärjestelmä tarvitsee harjoitusta. Asfalttiympäristössä sitä ei tule. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä keino kadotetun luontoyhteyden palauttamiseksi, professori Heikki Hyöty Tampereen yliopistosta sanoo yliopiston sivuilla julkaistussa artikkelissa.

Neljätoista kaupungissa asuvaa koehenkilöä hieroivat käsiinsä metsämaaperäistä pulveria kolmesti päivässä kahden viikon ajan. Koehenkilöitä ohjeistettiin pesemään kätensä hanavedellä ilman saippuaa. Pulveri oli sekoitus maa- ja kasviperäisiä ainesosia, kuten sammalta, puista pudonneita lehtiä ja multaa.

Tutkimuksessa havaittiin, että jo kahden viikon altistus mikrobeille voi parantaa kaupungissa asuvan ihmisen mikrobiston monimuotoisuutta merkittävästi, eli on hyväksi immuunijärjestelmälle.

Jos immuunipuolustusjärjestelmä ei saa riittävästi harjoitusta, se ei välttämättä osaa erottaa elimistölle oikeasti vaarallisia mikrobeja harmittomista pöpöistä. Seurauksena voi olla esimerkiksi allergia, jossa immuunipuolustusjärjestelmä hyökkää esimerkiksi harmitonta siitepölyä vastaan.

Liian vähäisen mikrobialtistuksen on epäilty aiheuttavan ainakin allergioita, astmaa, ykköstyypin diabetesta, keliakiaa ja monia tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia.

– Nämä sairaudet lisääntyvät hurjaa vauhtia kaikissa länsimaissa. Muutos on niin nopeaa, että se ei voi johtua geneettistä syistä. Siispä syyn täytyy löytyä muuttuneesta elinympäristöstä, Hyöty kertoo artikkelissa.

Lähde: UTA

Liikkuminen voi ehkäistä masennusta ja helpottaa sen oireita. Jo pienikin määrä vaikuttaa.

Moni aktiivinen liikkuja sen tietää: sopivasti rankan treenin jälkeen olo on parhaimmillaan euforinen. Hikoiluttavan session jälkeen tuntuu, kuin seisoisi hieman suorempana. Mielessä yleensä vauhdilla liikehtivät ajatukset rauhoittuvat. Tuntuu siltä, kuin maailma jäsentyisi pääkopassa hieman paremmin.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa. Vaikutus on tunnettu ja tunnistettu tutkimuksissakin pitkään.

Erityisesti aerobisen liikunnan hyödyistä on olemassa runsaasti tutkimustietoa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että sopivasti sydäntä sykähdyttävää liikuntaa, kuten kävelyä, juoksua, uintia ja pyöräilyä, suositellaan itsehoidoksi myös masennukseen.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa.

Tutkijoiden mukaan aerobinen liikunta voi parhaimmillaan aidosti auttaa masennuksessa. Mutta miten on lihaskuntoliikunnan laita?

Useita eri tutkimuksia yhdistelevä tuore amerikkalaisselvitys kertoo, että aerobisen liikunnan lisäksi ihan puhdas punttien nostelu voi toimia masennuksen hoidossa. Selvityksen mukaan lihaskuntoharjoittelu voi lieventää masennusoireita ja kohottaa mielialaa merkittävästi.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 33 eri tutkimusta, joihin osallistui yhteensä liki 2000 eri-ikäistä miestä ja naista. Tutkimusten mukaan lihasten treenaaminen on hyödyllistä kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta.

Kuinka paljon kannattaa liikkua?

Tutkijoilla ei ole vielä antaa tarkkaa liikuntamäärää, josta olisi hyötyä masennuksen hoidossa. Hyvänä yleisohjeena voi kuitenkin pitää esimerkiksi liikuntapiirakkaa.

Tärkeintä on, että liikkuu.

Selvityksen ehkä kaikista mukavin havainto on se, että treenaaminen kohentaa mielialaa riippumatta siitä, kuinka paljon lihakset oikeasti kasvavat. Ei siis tarvitse omistaa elämäänsä liikunnalle, jotta saisi oman osansa treenaamisen hyvistä vaikutuksista. Tärkeintä on, että liikkuu.

Tämä havainto tukee muitakin viimeaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan jo pienikin aktiivisuus edistää terveyttä.


Mistä liikunnan mielialaa kohentava vaikutus kumpuaa?

Tutkimuksen johtaja Brett Gordonin mukaan vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä fysiologisia ja sosiaalisia syitä.

Todennäköisesti yksi syistä siihen, että liikunta kohottaa mielialaa piilee siinä, että harrastuksen avulla elämäänsä saa uusia, tsemppaavia ihmissuhteita. Positiivisten ihmissuhteiden on moneen kertaan huomattu tepsivän hoidoksi masennukseen.